Viileä kevät ja alkukesä ovat myöhästyttäneet marjakasvien kukintaa parilla, kolmella viikolla siitä, mihin viime vuosina on totuttu. Kukinnan perusteella mustikasta on odotettavissa keskinkertainen, puolukasta runsas ja suomuuraimesta erittäin runsas sato.
Mustikan pääsato kypsyy keskikesän lämpötiloista riippuen poimittavaksi heinäkuun jälkipuoliskolla eteläisessä Suomessa.
Mustikan pääkukinta alkoi Jyväskylän eteläpuolella touko-kesäkuun vaihteessa ja puolukan kukinta pari viikkoa myöhemmin. Oulun eteläpuolella mustikka alkoi kukkia kesäkuun puolessa välissä, ja puolukka kukkii siellä parhaillaan. Lapin alueella mustikka kukkii monin paikoin edelleen samoin kuin suomuurain.
– Oulun eteläpuolisella alueella mustikka on kukkinut keskinkertaisesti, osassa Pohjois-Karjalaa paikoin runsaasti. Lapin alueella mustikan kukinta on melko heikkoa, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Rainer Peltola.
Puolukka kukkii runsaana, hillasoilla on tänä vuonna kukinnan perusteella ruuhkaa
Puolukan kukkia on keskimäärin runsaasti, etenkin Jyväskylän pohjoispuolella. Oulun pohjoisen puoleisilta alueilta ei vielä ole riittävästi kukkahavaintoja niiden runsauden arviointiin. Suomuuraimen kukkia on havaittu runsaasti tai erittäin runsaasti, etenkin Pohjois-Karjalan ja eteläisen Lapin alueella.
Keskeisen sadonmuodostukseen vaikuttavan tekijän, pölytyksen, onnistumisesta ei vielä ole tietoa, koska raakileita ei juuri ole ehtinyt muodostumaan. Kukintojen aikaiset päivälämpötilat ovat pääsääntöisesti olleet yli 10 oC, joten edellytykset onnistuneelle pölytykselle ovat olemassa. Myöhäisen kukinnan ansiosta myös hallanriski on ollut alhainen.
Marjahavaintojen määrä on vuonna 2017 merkittävästi suurempi kuin vuonna 2016 Luken ja Suomen 4H -liiton yhteistyön ansiosta. Marjasatoseurannassa on vuonna 2017 lähes 200 tutkimusmetsää eri puolilla maata. Mustikan kukkien määrä on laskettu yli 300:lta yhden neliömetrin kokoiselta koeruudulta.
