Suuret ikäluokat jatkojuhlivat Kivitipussa

Lappajärven Kivitipussa järjestettiin jo toinen Suurten ikäluokkien Suuri juhla. Keväällä Lappajärvi-salissa olivat 1945-1947 syntyneet, nyt vuoron olivat saaneet kuntayhtymä Kaksineuvoisen alueen 1948-1950 syntyneet.
Tilaisuuden pääjärjestäjänä toimi Aijjoos-kumppanuushanke II, lisäksi järjestelyissä olivat mukana Kaksineuvoinen ja sen seurakunnat, Punainen Risti sekä Järjestötalo Seinäjoelta.
Aijjoos-hankkeen kehittämispäällikkö Marja-Liisa Nevala näki Suuret ikäluokat voimavarana.
– He saavat usein osakseen negatiivista julkisuutta ja heitä jopa syyllistetään siitä, että heitä on niin paljon. Puhutaan eläkepommista ja siitä, kuinka suuri kuluerä he ovat yhteiskunnalle. Aijjoos-hankkeessa pidämme positiivisena, että heitä on niin paljon ja sitä haluamme juhlistaa.
Aijjoos-hankkeen tavoitteena on ikä-ihmisten hyvinvoinnin vahvistaminen ja heitä pyritään aktivoimaan.
– Toiveena on, että suuret ikäluokat nyt eläköityessään innostuisivat vapaaehtoistyöstä. Vapaaehtoistyössä on tarjolla monenlaisia mielekkäitä mahdollisuuksia. Perinteisen tukihenkilötoiminnan lisäksi voi lähteä esimerkiksi kirjastokaveriksi, ulkoiluystäväksi, arjen teknologian tukiopettajaksi, liikunta- tai keskusteluryhmän ohjaajaksi, viettämään lukuhetkiä lasten kanssa päiväkodeissa ja kirjastoissa- tai vanhusten kanssa vanhainkodeissa.

Kulinaarista naurua

Kevään tapaan myös tämän tilaisuuden pääpuhujaksi oli saatu näyttelijä Tom Pöysti ja aihekin oli sama, elämän kulinarismi. Salintäyteinen yleisö sai nauraa sydämen kyllyydestä hänen taidokkaalle, värikkäälle ja ilmeikkäälle esiintymiselleen.
Näyttelijätyönsä suurena etuna Pöysti piti, että siinä saa leikkiä tunteiden kanssa tosissaan. Hän kritisoi huumorilla höystäen meidän suomalaisten elämänmuotoa, jossa teemme valintamme pääosin järkeen perustuen emmekä käytä kylliksi tunteitamme.
Hän kehotti pohtimaan, mistä paha mielemme johtuu. Usein syynä ovat riitelemättömät riidat; kun tunteet padotaan mieli sairastaa.
Kuitenkin Pöysti näki oman mielemme meidän suurimmaksi rikkaudeksi. Meillä jokaisella on oma tapa ilmaista itseämme ja miellämme asiat kukin eri tavalla. Jokaisen olisikin pantava juuri se oma itsensä täysillä peliin ja muistaa, että kommunikaatio on parasta silloin, kun siihen käytetään myös korvia.

Juhani Huopana