Miksi miljardiluokan ongelman on annettu pitkittyä?

Lastensuojelun kriisiytyminen on ollut nähtävissä jo pitkään. Kyseessä on kansantaloudellisesti miljardiluokan ongelma, jota on tutkittu ja ongelma on todennettu. Konkreettiset toimet ja vahvat poliittiset päätökset silti puuttuvat. Ja lasku kasvaa.

Nykyinen lastensuojelulaki ei edellisten hallitusten aikana saanut riittävää toimeenpano-ohjelmaa, kuten lastensuojelun työntekijöitä edustava ammattijärjestö Talentia vaati. Lain edellyttämät resurssit jäivät saamatta. Päättäjät eduskunnassa lisäsivät kuntien velvoitteita, antoivat lisää valtionosuutta, mutta samat päättäjät kunnanvaltuustoissa eivät lisänneet vastaavasti kunnissa lastensuojelun resursseja.

Keskeisin toimintaedellytys laadukkaalle lastensuojelulle on toimivat peruspalvelut ja riittävästi resursoitu lastensuojelu. Tällä hetkellä näin ei ole. Valviran valtakunnallisen henkilöstöselvityksen mukaan 50 % kunnista asiakasmitoitus on yli 40 lasta työntekijää kohden, 21 % kunnista suhdeluku on yli 60 lasta per työntekijä, 11 kuntaa ilmoitti luvuksi yli 100 ja äärimmäisessä tapauksessa jopa yli 160.

On siis vain vähän kuntia, joissa lastensuojelulain 29 §, eli riittävästi aikaa lapselle, toteutuu lain edellyttämällä tavalla. Vaativaa lastensuojelutyötä tekevät tehtävään pätevät henkilöt vain 37 % kunnista, 10 % kunnista ei ole lainkaan kelpoisia sosiaalityöntekijöitä ja 29 kunnalla ei ole lainkaan lasten asioista vastaavia sosiaalityöntekijöitä. Lisäksi lastensuojelua vaivaa suuri henkilöstön vaihtuvuus, joka vaikuttaa väistämättä palvelun laatuun, henkilöstön jaksamiseen ja se tulee lisäksi kunnille hyvin kalliiksi.

Työntekijöiden viestit ammattiliitolleen ovat olleet jo kauan samat. Työtilanne on täysin kohtuuton, liian suuret asiakasmäärät kuormittavat ja vaikuttavat heikentävästi palvelujen laatuun. Työntekijät kertovat myös lastensuojelun johtamisongelmista. He kokevat, että heitä ei kuulla ja heidän esittämänsä kritiikki vaiennetaan. Päätöksenteossa työntekijöiden asiantuntemus ohitetaan, mutta silti tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat olennaisesti työntekijän mahdollisuuksiin tehdä ammattieettisesti ja lainmukaisesti työtään. Yksittäisiä työntekijöitä vastuutetaan esimerkiksi resurssien riittämättömyydestä johtuvista puutteista palvelujen laadussa.

Talentia peräänkuuluttaa nyt konkreettisia toimia. Kaikki lastensuojelusta tehdyt selvitykset kertovat yksiselitteisesti saman. Henkilöstöresursseja on lisättävä, jotta asiakasmäärä työntekijää kohden saadaan kohtuullisemmaksi. Esimerkiksi uudessa sosiaalihuoltolakiesityksessä ei riitä maininta, että Erityistä huomiota tulee kiinnittää lastensuojelun resursoinnin riittävyyteen myös muutosvaiheen aikana.

Lastensuojelu on saatava tulevalla hallituskaudella strategisesti keskeiseksi kehittämiskohteeksi. Kansantaloudellisesti miljardiluokan ongelman ei voi antaa enää paisua. Tarvitaan sosiaalinen investointiohjelma lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluihin. Lisäksi tarvitaan pidempiaikaisen toimeenpanon ja tutkimus- ja kehittämistoiminnan satsaus sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain mukanaan tuoman uuden palvelujärjestelmän, rakenteiden, tehtäväkuvien ja itse toiminnan uudistamiseen.

Lastensuojelun ammattilaisilla on oltava oikeus kertoa päättäjille epäkohdat ilman seuraamuksia. Lastensuojelun tilanteen analysointiin sekä ratkaisujen etsintään on viimein otettava mukaan työtä tekevät sosiaalialan ammattilaiset. Työntekijöiden syyllistäminen ei tuota ratkaisuja. Lastensuojelun eettisten ristiriitojen esille tuominen ja näkyväksi tekeminen on tehtävä työntekijöille mahdolliseksi ja turvalliseksi. Lastensuojelun työntekijöille on mahdollistettava sosiaalinen raportointi asiakastarpeista ja palvelujen muutostarpeista. Työpaikoilla on myös parannettava johtamista sekä yhteistoimintakäytäntöjä niin esimiesten, johdon kuin poliittisten päättäjien ja lastensuojelun ammattilaisten kesken.

Tero Ristimäki puhui lastensuojelun tilasta 30.9. Lastensuojelun Keskusliiton järjestämillä valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä Hämeenlinnassa.