Alajärveläisen Anne Mariaporin elämä on täynnä monenlaisia tärkeitä rooleja. Näistä rooleista iso osa rooleista liittyy äitiyteen ja vanhemmuuteen. Hän on puoliso, äiti neljälle lapselle, isovanhempi, sijaisäiti ja tukiperheäiti.
Anne käy töissä Seinäjoella Kotico Avopalvelut Oy:ssa. Anne toimii siellä avopalvelujohtajana ja perhepsykoterapeuttina, ollen myös työssään tuki monelle äidille ja isälle. Jokaisessa roolissa häntä tarvitaan omalla tavallaan. Näin äitienpäivän alla Anne on pohtinut äitiyteen ja omaan rooliinsa liittyviä asioita.
Kotona Anne tasapainottelee oman perheensä tarpeiden kanssa. Puolison kanssa jaetut arjen vastuut, omien aikuisten lasten ilot ja surut, lapsenlapsien viattomat kysymykset ja kaipuu yhteisiin hetkiin. Samaan aikaan Anne avaa ovensa myös muille.
Perheessä on tällä hetkellä kaksi sijaislasta, jotka tarvitsevat turvaa, ymmärrystä ja huolenpitoa. Lisäksi ovat tukiperhelapset, joiden vanhemmalle Anne tarjoaa puolisonsa kanssa muutamia päiviä kuukaudessa hengähdysaikaa.
Jokaiselle lapselle Anne haluaa antaa kokemuksen siitä, että hän on tärkeä ja arvokas ja että, syli on aina auki.
– Aina päivät eivät ole helppoja, mutta yhdessä on niistä selvitty. Lastensuojelu näkyy kotona ja töissä. Silti huomaan monesti, että ”suutarin lapsilla ei ole kenkiä”. Täydellisyyteen on turha pyrkiä, Anne toteaa.
Työssään Anne kohtaa äitejä ja perheitä perhekuntoutuksessa sekä kotiinpäin tehtävässä työssä. – Perheillä ei ole helppoa tänä päivänä. Nyky-yhteiskunta asettaa heille paljon vaatimuksia. Monet vanhemmat elävät kriisin keskellä ja vanhemmuudessa on haasteita.
– Perheissä on keinottomuutta, taloudellisia haasteita, uupumusta, vaikeita valintoja ja monia muita arkea kuormittavia tekijöitä. Tehtäväni työssä on kuunnella, tukea ja kulkea rinnalla, välillä kantaen hetken matkaa toisen taakkaa.
Työn ja kodin raja ei aina olekaan selvä. Välillä käy niin, että Anne huomaa kantavansa mielessään toisten suruja ja murheita vielä illan hiljaisina hetkinä. Silti Anne ei vaihtaisi päivääkään pois. Pienikin edistysaskel perheissä kantaa pitkälle.
– Tehtäväni on tukea vanhempia ja auttaa heitä löytämään omat vahvuutensa. Jokainen äiti ja isä on lapselle tärkeä, olipa haasteet perheessä mitkä tahansa.
Joka roolissa Anne yrittää tehdä parhaansa. Hän rakastaa syvästi, antaa aikaansa, ottaa vastuuta ja rakentaa toivoa pienistäkin hetkistä. Joskus kuitenkin herää myös epäilys, että riitänkö minä? Mitä enemmän Anne antaa, sitä tärkeämpää on muistaa myös oma jaksaminen. Hän tietää, että täydellisyyttä ei vaadita, mutta lempeyttä itseä kohtaan kylläkin.
Annen elämä on kuin monisäikeinen kudelma. Se on täynnä rakkautta, kiirettä, huolia, monenlaista touhua, mutta myös paljon iloa ja toivoa tulevasta. Arki ei ole aina helppoa, mutta jokaisessa päivässä on hetkiä, jolloin hän näkee työnsä ja rakkautensa hedelmät.
Niitä ovat mm. lapsen nauru, kiitollinen katse ja pienet askeleet eteenpäin. – Riittäminen vanhemmuudessa ja äitiydessä ei ole sitä, että ehtii kaiken ja kaikille. Ei sitä, että jaksaa aina hymyillen, virheettömästi. Ei sitä, että jokainen saa samanlaista aikaa, samanlaista huomiota, Anne toteaa.
– Riittäminen on sitä, että yrittää sydämestään. Sitä, että pysähtyy, kuuntelee ja antaa sen minkä sillä hetkellä voi. Riittäminen on myös tiedostamista, että kaikki rakkaus, tuki ja läsnäolo ei koskaan jakaudu tasan, mutta se jaetaan reilusti tarpeen mukaan. Välillä tulee tunne, ettei ole tarpeeksi. Miettii, että ehkä joku lapsi jäi vähemmälle huomiolle, ehkä joku läheinen kaipasi enemmän, ehkä en ollut tarpeeksi kärsivällinen, läsnä tai vahva.
– Silloin on tärkeää sanoa itselleen, olen yrittänyt tehdä parhaani. Sen täytyy riittää. Tuki ja rakkaus eivät ole mitattavia määriä, vaan tekoja hetkessä. Parhaassa tapauksessa ne jättävät jälkeensä muiston siitä, että oli turvassa, hyväksytty ja arvokas.
– Jokainen on yhtä tärkeä. Äitiydessä on tärkeää muistaa, että riittäminen on läsnäoloa silloin kun pystyy. Anteeksiantamista itselleen silloin kun ei jaksa. Luottamusta siihen, että pienetkin hyvät teot kantavat pidemmälle kuin uskommekaan.
Anne haluaa muistuttaa, että äitiys on loputon ketju tekoja, hetkiä, valintoja ja yrityksiä. Se on huolta, rakkautta, epävarmuutta, naurua ja itkua. Joskus näitä kaikkea saman päivän aikana.
– Haluan muistuttaa jokaista äitiä, että riittäminen ei tarkoita täydellisyyttä ja vähempikin riittää. Riittäminen tarkoittaa sydämestä yrittämistä, rakastamista omien rajojen sisällä. On hetkiä, jolloin epäilemme itseämme. Tulee päiviä, jolloin emme ole tasapuolisia, emme jaksa kuunnella jokaista pientä tarinaa, emme löydä oikeita sanoja tai ratkaisuja. Silti jokainen hetki, jonka annamme läsnäololla, silmäyksellä, hymyllä tai ymmärryksellä rakentaa luottamusta.
Annelle Äitienpäivä merkitsee hetkeä pysähtyä ja tulla nähdyksi kaikesta siitä, mitä äitinä oleminen on. Kiitollisuus ja rakkaus omaa perhettä kohtaan korostuu. Voi katsoa taaksepäin ja nähdä oman äitiyden matkan ensimmäisen lapsen syntymästä tähän hetkeen.
Anne haluaisi sanoa äideille, että äidin rakkautesi näkyy. – Sinä riität juuri sellaisena äitinä kuin olet. Jokaisella äidillä on omat haasteensa ja vahvuutensa. Muistakaa kiittää itseänne siitä rakkaudesta, huolenpidosta ja voimasta, jota jaatte lapsillenne joka päivä.
Tuula Jokiaho
