Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistys toimii koko maakunnan alueella ja tarjoaa jotain toimintaa jokaisessa alueen kunnassa.
– Säännöllistä ryhmätoimintaa ei aivan kaikissa kunnissa ole, mutta kaikissa on vähintään neuvontaa, tilaisuuksia ja tapahtumia, kertoo toiminnanjohtaja Minna Huhtamäki-Kuoppala.
Muistiyhdistys on toiminut jo vuodesta 1987 alkaen ja se on yksi maamme vanhimmista muistiyhdistyksistä. Alun perin nimenä oli dementiayhdistys, mutta sittemmin nimi on vaihtunut, koska tietoa erilaisista muistisairauksistakin on enemmän. Yhteistyötä tehdään niin alueen kuntien kuin hyvinvointialueenkin kanssa.
Muistiyhdistys kuuluu Muistiliittoon. Muistiluotsit taas ovat paikallisten yhdistysten ylläpitämiä asiantuntija- ja tukikeskuksia jokaisessa maakunnassa.
Minna itse on tehnyt työtä muistiyhdistyksessä 33 vuoden ajan ja tänä aikana on monenlaista tapahtunut. Etelä-Pohjanmaalla on ollut lähes 20 erilaista kehittämishanketta ja parhaimmillaan työtä on ollut tekemässä jopa 12 ihmistä, tällä hetkellä kuusi.
Työ jakautuu moneen eri kokonaisuuteen, kuten aivoterveyden edistämiseen, sairastuneiden ja läheistensä tukemiseen, vapaaehtoistyöhön, kehittämishanke URHOon sekä vaikuttamiseen ja yhteistyöhön.
Muistisairaudet lisääntyvät edelleen
– Olemme pyrkineet jo 90-luvun alusta saakka tekemään valistustyötä ja puhumaan siitä, miten väestö ikääntyy ja muistisairaudet lisääntyvät samassa tahdissa, Minna kertoo. – Silti edelleen monelle on yllätys, miten paljon muistisairauksia on ja miten nopeasti ne lisääntyvät.
Uusimman tutkimustiedon valossa Etelä-Pohjanmaalla tehdään vuosittain tuhat uutta diagnoosia. Määrä on hurja, sillä tällä hetkellä maassamme on 150000 muistisairasta ja Etelä-Pohjanmaalla heistä on noin 7000.
Muistisairaiden diagnooseista noin 60 prosenttia on Alzheimerin tautia ja muut ovat esimerkiksi verenkiertoperäisiä muistisairauksia, otsa-ohimolohkorappeumaa tai Lewyn-kappaletautia. – Noin sata erilaista asiaa voi aiheuttaa muistipulmia, siksi niiden syy on aina tärkeää selvittää.
– Osa oireita aiheuttavista asioista on sellaisia, joihin voidaan saada apua, jos syyksi löytyykin jotain muuta kuin varsinainen muistisairaus.
Yleensäkin oireiden ilmaantuessa on hyvä hakeutua heti tutkimuksiin, sillä voihan olla, että vastaus on se, ettei huolta ole ja silloin pääsee turhasta stressistä. Toisaalta jos jotain löytyy, niin esimerkiksi Alzheimeriin on jo olemassa lääkitystä, jotka voivat lievittää tai hidastaa sairauden etenemistä.
Lisäksi jos muistiongelmat ilmaantuvat äkillisesti, silloin pitää hakeutua päivystykseen.
Muistisairaudet eivät ole vain ikäihmisten ongelma, vaan niitä on myös työikäisillä. Muistisairaita työikäisiä Suomessa on tällä hetkellä noin 3000 ja tälläkin hyvinvointialueella tutkitaan viikoittain myös työikäisiä.
Kun huoli muistiongelmista nousee, tulee työssä olevan hakeutua tutkimukseen työterveyteen ja muille oikea osoite on oman sotekeskuksen muistihoitaja. – Jos samoihin aikoihin on muita lääkärikäyntejä, asiasta voi mainita myös lääkärille, joka ohjaa tutkimuksiin.
Tuki kotona asumiseen kannattaa ottaa käyttöön varhain
Kun muistisairaus on diagnosoitu, kannattaa sellaiset apuvälineet, joista myöhemmin voi olla tukea kotona pärjäämiseen, ottaa käyttöön mahdollisimman varhain. – Kun tukipalvelut ja apuvälineet on käytössä jo aikaisessa vaiheessa, niiden käyttöön tottuu ja aikanaan ne sitten mahdollistavat kotona asumista mahdollisimman pitkään.
Muistisairaan, etenkin yksinäisen ihmisen tukipalvelut on aina suunniteltava yksilöllisesti kotihoidon, läheisten ja etäpalvelujen avulla.
Minna toteaa, että vaikka etäpalvelut kuulostavat usein pahalta asialta, niistä voi muistisairaalle olla iso apu. Hän kertoo esimerkkinä tarkoitusta varten suunnitellun tabletin, joka avautuu aamulla ja sulkeutuu illalla. Käyttäjän itse ei tarvitse osata tehdä sen kanssa mitään, mutta sen kautta läheiset tai vaikka kotihoito voi ottaa helposti yhteyden kuvapuheluna.
Tarjolla on myös monenlaista muuta turvatekniikkaa, joiden käyttäjän ei itse tarvitse itse osata tehdä mitään. – Näitä kannattaa kokeilla ja ennakoida tulevaisuutta, Minna kannustaa. – Esimerkiksi näköpuhelut voidaan ottaa käyttöön, vaikka ihminen ei vielä tarvitsisi mitään muita palveluja.
Kun haasteet arjessa selviämiseen lisääntyvät, on aika miettiä tuetumpaa asumista. – Kun ikäihmisten ja muistisairaiden määrän kasvu tiedetään, niin toki huolta aiheuttaa se riittävätkö tulevaisuuden hoitopaikat, Minna pohtii.
Yhdistyksestä tukea ja neuvontaa
Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistyksellä toimii noin 90 sopimuksen tehnyttä vapaaehtoista, joista suurin osa ryhmäohjaajina ja osa perinteisessä ystävätoiminnassa.
Erilaista toimintaa on kautta alueen. Esimerkiksi Soinissa ja Alajärvellä on säännölliset vertaistukiryhmät omaishoitajille ja heidän hoidettavilleen kerran kuukaudessa, jatkuen taas syksyllä kesätauon jälkeen. Lehtimäen puolella järjestetään erilaisia luentoja ja tilaisuuksia usein yhdessä muiden toimijoiden kanssa.
Soinissa alkaa syksyllä lisäksi yhdistyksen URHO-hankkeen lyhytkestoinen ryhmätoiminta ja Vimpelissä on aloitettu kaikille avointa Muistikahvilatoimintaa, joka on koonnut runsaasti osallistujia.
Lappajärvellä säännöllisetä toimintaa ei ole ollut sen jälkeen, kun siellä toiminut vertaistukiryhmän toiminta hiipui. Kuitenkin URHO-hankkeella on ollut ryhmä myös Lappajärvellä, kuten Vimpelissäkin.
Järviseudun Omaishoitajat-yhdistyksen OmaisOivan kanssa tehdään monenlaista ryhmä- ja tapahtumayhteistyötä.
Kaikkeen toimintaan voi tulla mukaan myös naapurikunnista ja esimerkiksi Mustikahvilat ovat sellaisia, joihin tullakseen ei tarvitse olla muistisairautta sen enempää itsellä kuin läheiselläkään. Ne tarjoavat sosiaalista kanssakäymistä, aivotreeniä ja muta mukavaa ohjelmaa matalalla kynnyksellä.
Muistiyhdistys tarjoaa myös neuvontaa ja henkilökohtaista keskustelutukea tarvittaessa sairauden eri vaiheissa, vaikka kotikäynnillä.
Uutena toimintamuotona on pilotoitu omaa vertaistukiryhmää ”Yksin kotona” heille, joiden omaishoitosuhde muistisairaaseen on päättynyt. Usein nämä omaishoitajat ovat eläneet pitkään hoidettavansa ehdoilla ja hoitosuhteen päättyessä he jäävät aivan uudenlaiseen tilanteeseen.
Näitä ryhmiä käynnistetään eri puolilla maakuntaa jatkossa resurssien puitteissa. Lähinnä STEAn rahoituksella toimivalla yhdistyksellä resurssit määräytyvät kuitenkin sen mukaan, millaiset kulloisenkin vuoden rahoituspäätökset ovat.
Tuula Jokiaho
