Keppihevoset eivät ole vain pikkutyttöjen harrastus, vaan ne ovat paljon enemmän! Miia Koivulammen ja Hilla Hautamäen Alajärven pääkirjastolla heinäkuun ajan avoinna oleva yhteisnäyttely ”Kepparien kertomaa” esittelee tätä loistavaa harrastusta taiteeksi jalostuneena!
Näyttely on yllättävä, kiinnostava ja saa hymyn huulille! On mielenkiintoista nähdä, miten kahden tytön keppihevosharrastus on vuosien varrella muuttunut ja kasvanut niin, että tänä päivänä Miia on yhdistänyt kepparit sarjakuvataiteeseen ja Hilla tekee ihastuttavia, yksityiskohtaisia minikeppihevosia!
Lehtimäeltä lähtöisin oleva Miia Koivulampi on opiskellut pari viimeistä vuotta sarjakuvalinjalla Limingassa. Hän jatkaa opintojaan tulevana syksynä graafiseksi suunnittelijaksi Rovaniemellä, mutta kuvittajan tehtävät ja sarjakuvat ovat hänelle se ykkösjuttu.
Keppihevosia Miia alkoi harrastamaan alle kymmenvuotiaana vuonna 2013, kuten niin monet muutkin lapset. Säännöllisempää harrastuksesta tuli myöhemmin, kun hän tutustui muihinkin harrastajiin yläasteikäisenä Instagramin kautta ja alkoi käydä kisoissa.
Myös ystävyys Hillan kanssa alkoi keppihevosten kautta. Tytöt tutustuivat toisiinsa ratsastustunneilla oikeiden hevosten parissa, ja sitten selvisi, että molemmat harrastivat myös keppihevosia.
Jossain vaiheessa harrastus jäi vähemmälle, mutta Miialla se nosti päätään uudelleen Limingassa opiskellessa.
Suomen Keppihevosharrastajat Ry on harrastajia yhteen kokoava voima ja se järjestää paljon kisoja paikallisista aluetapahtumiin ja aina SM-tasolle saakka. Lajeina on esimerkiksi esteet, kouluratsastus ja lännenratsastus, sekä näyttelyt, joissa arvostellaan keppihevosia.
Ja vaikka kepparit mielletään usein lasten harrastukseksi, niin kisoissa on mukana varsin paljon myös senioriharrastajia!
Mikä keppareista sitten tekee niin kivan harrastuksen, että se pitää koukussa vuodesta toiseen?
– Olen itsekin ollut pitkään ”kepparikaapissa”, enkä edelleenkään kerro tästä heti kaikille, Miia nauraa. – Mutta tämä on todella monipuolista liikuntaa, jota harrastetaan samanhenkisessä porukassa ja meillä on hauskaa yhdessä.
Vaikuttakin sille, että kepparit ovat harrastus, jonka parissa aikuisellakin on lupa leikkiä ja pitää hauskaa, samalla kun saa monipuolista liikuntaa ja tapahtumia järjestäessä oppii paljon niiden järjestelystä, järjestötoiminnasta ja harrastukseen kiinteästi liittyvästä valokuvauksesta.
Harrastukseen liittyy myös kädentaitojen kehittäminen, sillä monet valmistavat itse omat keppihevosensa. Toki tässäkin lajissa on mahdollisuus ostaa valmiita keppareita mitä taitavimmilta tekijöiltä.
Tarjontaa on paljon, osa tekijöistä nimekkäämpiä kuin toiset ja kalleimmat kepparit voivat maksaa useita satoja euroja. Silti kisoissa suoritukseen ei vaikuta se, miten kallis tai edullinen keppari kilpailijalla on käytössään. Miialla on itsellään noin 20 keppihevosta, osa yhteisiä Hillan kanssa.
Kun Miia keksi, miten rakkaan harrastuksen ja kiinnostuksen sarjakuvataiteen tekemiseen saattoi yhdistää, alkoi keppariaiheisia sarjakuvia syntyä kuin itsestään. Nyt näitä keppariaiheisia sarjakuvia on nähtävillä kirjaston näyttelyssä.
Tämän kesän Miia saakin keskittyä vain sarjakuvien tekemiseen, sillä hän sai keväällä Etelä-Pohjanmaan rahastolta apurahan sarjakuvataiteen edistämiseen.
Helsingissä opiskeleva, Alajärveltä kotoisin oleva Hilla Hautamäki on tuonut kepparisarjakuvien rinnalle näyttelyyn omat minikeppihevosensa!
Minikeppihevoset ovat olleet osa Hillan keppihevosharrastusta lähes sen alkuajoista saakka, vuodesta 2015 alkaen.
– Kymmenessä vuodessa olen valmistanut minikeppareita yhteensä yli 30 yksilöä, niin omaksi iloksi kuin muille lahjaksi. Lumikuningatar-niminen minikeppari on päätynyt jopa Australiaan saakka.
Mini- ja kynäkepparien tekijöitä on keppihevospiireissä vain kourallinen, merkittävästi vähemmän kuin normikokoisten keppihevosten tekijöitä. – Minikepparien näpertämiseen vaatii useita työtunteja, sorminäppäryyttä ja välillä hermojakin, Hilla kertoo.
Minikepparit sopivat loistavasti maskoteiksi ja valokuvauskohteiksi, mutta myös ratsuiksi tarpeeksi mielikuvitusta omaaville.
Näyttelyn minikeppihevoset eivät ole myynnissä. Tietolapuissa niistä kerrotaan nimi, rotu, sukupuoli ja valmistusvuosi. Lisäksi näyttelyssä on minikeppihevosista esillä muutamia valokuvia.
Tuula Jokiaho
