Alajärveläinen näyttelijä ja elokuvaohjaaja Eerik Kantokoski tunnetaan paitsi näyttelijänä, myös lukuisista elokuvistaan, kuten Loukasmäen taistelu ja Kipinöitä Unelan takasta.
Perinteiseen tapaan elokuvaprojektejaan toteuttanut Eerik on sittemmin innostunut virtuaalisesta tuotannosta ja Lean-ajattelusta elokuvan tekemisessä, sillä näin toimimalla poistetaan hukkaa ja prosessit tehostuvat.
– Elokuvan tekeminen perinteisin menetelmin on todella kallista ja vaikka tekniikka kehittyy, kustannukset tuntuvat vain kasvavan. Siksi haluan ajatella asiaa uudesta näkökulmasta, Kantokoski toteaa.
Seinäjoen ammattikorkeakouluun Kantokoski on tehnyt hiljattain toiminnallisen opinnäytetyön, joka käsitteli virtuaalista tuotantoa. Sen tarkoituksena oli vertailla virtuaalista animaatioelokuvatuotantoa perinteisen live action -elokuvatuotannon kanssa ja miettiä, minkälaisia mahdollisuuksia ja haasteita tällä tuotantotavalla voisi olla tulevaisuudessa.
– Osana opinnäytetyötäni toteutin yhdeksän minuuttia pitkän tietokoneanimaation Viimeinen haaste. Elokuva toteutettiin Unreal Engine 5.1 -pelimoottorin avulla ja hyödyntäen näyttelijöistä otettua liikkeenkaappausta.
– Raportoin opinnäytetyössäni oman virtuaalisen animaatioelokuvatuotantoni vaiheita, joita vertailin perinteiseen elokuvien tuottamistapaan.
Kantokoski käytti työssään vertailevan tutkimuksen tutkimusmenetelmää. Opinnäytetyön kirjallisessa osiossa hän kävi läpi kaikki vaiheet esituotannosta valmiiseen elokuvaan. Vertailun tukena hän käytti perinteiseen elokuvatuotantoon liittyvää alan kirjallisuutta ja suhteutti sitä oman tuotantonsa vaiheisiin.
– Virtuaalinen tuotantoni oli onnistunut, ja saavutin sille asettamani tavoitteet. Virtuaalisen tuotantoni kautta pystyin haastamaan monta perinteisissä elokuvatuotannoissa lukkiutunutta tuotannollista ajatusmallia ja toimintatapaa ja löytämään uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia elokuvien tekemiseen.
– Pystyin esimerkiksi haastamaan lineaariseen vesiputousmalliin perustuvaa tapaa edetä elokuvatuotannossa. Työskennellessäni näyttelijöiden kanssa huomasin, että virtuaalinen tuotantotapa mahdollisti kuvausten aikatauluttamiseen huomattavasti enemmän joustoa perinteisten elokuvatuotantojen usein tarkasti aikataulutettuihin kuvausaikoihin verrattuna.
– Jälkituotantovaiheessa huomasin myös, että virtuaalinen tuotantotapa tarjoaa huomattavasti enemmän joustavuutta muutosten tekemiseen elokuvan kohtauksissa ilman tarvetta perinteisissä elokuvatuotannoissa usein tapahtuviin uusintakuvauksiin.
Tietokoneanimaatiossa käytetään siis oikeita näyttelijöitä, joiden ilmeet ja liikkeet siirretään animoiduille hahmoille.
Tällä tekniikalla voidaan periaatteessa tehdä aivan minkälaista elokuvaa tahansa, mutta parhaimmillaan se on Kantokosken mukaan scifi- ja fantasiamaailmassa sekä esimerkiksi mainoksissa, musiikkivideoissa ja vastaavissa.
– Tässäkin tuotantotavassa on omat haasteensa, mutta ne ovat erilaisia kuin haasteet perinteisessä elokuvatuotannossa. Kustannustehokkuus on tämän tuotantotavan suuri vahvuus.
Kantokoski kertoo innostuneensa tietokoneanimaatiosta ollessaan vaihdossa Belgiassa. Hän näki tuolloin YouTubesta aihetta koskevan mainosvideon ja kun samaan aikaan oli mietittävä aihetta opinnäytetyöhön, alkoi kiinnostus herätä. – Saatuani vielä Suomen Kulttuurirahastolta apurahan opinnäytetyöni toteuttamiseen, oli se iso porkkana paneutua asiaan paremmin.
Tämä opinnäytetyö oli ensimmäinen SEAMK:ssa tehty animaatioelokuva ja varsin poikkeuksellista oli myös se, että opinnäytetyöhön saatiin apuraha.
Kantokosken opinnäytetyö on nyt julkaistu YouTubessa niin, että kenellä tahansa on mahdollisuus päästä tutustumaan siihen. Lyhytelokuva löytyy osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=4XhJWjwjf6Q .
Lyhytelokuva Saukonkylästä
Kotikylässään Saukonkylässä Alajärvellä tällä hetkellä asuvalla Kantokoskella on parhaillaan työn alla lyhytelokuva Saukonkylästä.
Projekti on vielä hahmottumisvaiheessa ja sen tarina tulee muotoutumaan käytössä olevien resurssien mukaan. – Olen elokuvanteossa kokeellisen sunnan kannattaja ja tässä projektissa pyrin noudattamaan pitkälti Lean-ajattelua niin, että esimerkiksi käsikirjoitus syntyy resurssien mukaan.
Varmaa on se, että elokuva tulee sijoittumaan Saukonkylään 60-luvulla. Parhaillaan Kantokoski kerää elokuvaansa varten eri resursseja. Hän on järjestänyt kylällä illan, jossa sai jo kuulla monia hyviä tarinoita kylältä, mutta edelleen hän kuulee mielellään tuon ajan tapahtumista ja henkilöistä.
– Jos sinulla on jokin mieleen painunut muisto jostakusta ihmisestä Saukonkylällä, niin kuulen sen mielelläni. Tarvitsen paljon materiaalia, johon tarttua.
– Elokuvasta tuskin tulee dokumenttia, jossa kaikki on yksi yhteen todellisten tapahtumien kanssa, vaan käytän siinä taiteellista vapautta.
Elokuvan toteutusaikataulu pyritään pitämään mahdollisimman tehokkaana, sillä tehokkuus vähentää kustannuksia.
Elokuva toteutetaan pitkälti perinteisellä tavalla, karsien pois ajanhukkaa tuottavat asiat. Tämä on tärkeää siksikin, että projektin rahoitus on äärimmäisen pieni: Kantokoski on saanut sitä varten Alajärven kaupungilta 300 euron kulttuuritoimen avustuksen. Apurahan määrä vaikutti lyhytelokuvan pituuteen ja toteutukseen.
Kuvaukset toteutetaan mahdollisimman pienellä alueella, maksimissaan neljänä kuvauspäivänä. Kuvauksissa avustajina tullaan tarvitsemaan myös paikallisia ihmisiä.
Potentiaalisia kuvauspaikkoja Saukonkylältä on jo löytynyt. Vanhaa rakennuskantaa on esimerkiksi koulun ympäristössä.
Ennen elokuvan valmistumista Kantokoski toivoo löytävänsä siihen yleisökontaktin niin, että palautetta tulisi jo ennen valmistumista vaiheessa, jossa muutoksia vielä voidaan tehdä.
Tuula Jokiaho
