Lehtimäellä sijaitseva Pappilanmäen museoniitty on yksi maakunnan hienoimmista ennallistetuista niityistä.
Syksyn perinnepäivässä mukana olikin Hanna Finne Helmi-elinympäristöohjelmasta kertomassa niittyjen ennallistamisesta. Hanna vastaa Helmi-ohjelmassa perinnebiotooppien kunnostuksesta ja hoidosta.
Pappilanmäen niityllä Hanna vieraili itse nyt ensimmäistä kertaa, mutta oli vakuuttunut näkemästään. – Tämä niitty näyttää todella hyvältä. Tämä on hyvin monilajinen alue, jota on viime syksystä alkaen saatu Helmi-rahoituksella laajennettua lisää metsäiselle puolelle.
Hanna kertoo, että niittyjen ennallistamisen tarkoituksena on mahdollistaa perinnebiotooppien monilajistumista. Niityt vaativat ihmisen jatkuvaa hoitoa, jotta ne pysyvät kunnossa. Monet lajit ovat sopeutuneet elämään nimenomaan niityillä ja niityt ylläpitävät monilajista kasvustoa ja sitä kautta ne tarjoavat elinympäristön hyönteisille, jotka vaativat laajoja aukeita.
Lisäksi niityillä on kulttuurihistoriallinen merkitys, mikä sekin on tärkeää. Pappilanmäen museoniittyä reunustaa Jamin opiskelijoiden vuosien varrella tekemä riukuaita ja vanhat Lehtimäen kotiseutumuseon rakennukset.
Pitkän työn tulos
Museoniittyä on hoidettu jo noin 13 vuoden ajan. Idea niityn ennallistamisesta tuli aikanaan museota ylläpitävältä Lehtimäki-seuralta, jossa koettiin huolta niityn umpeen kasvamisesta.
Seurasta otettiin yhteyttä 4H-yhdistykseen, jota kautta Jamilla opettajana työskentelevä ja 4H:ssa mukana ollut Heli Hämäläinen kuuli asiasta.
Asiaa alettiin pohtia ja samoihin aikoihin yksi Helin opiskelija meni työharjoitteluun ELY:lle. Siellä hän päivitti alueen hoitosuunnitelman. Tätä kautta niitty tuli Jamin luonto- ja ympäristöalan opiskelijoiden projektikohteeksi, mutta koska Jami ei voinut suoraan olla asiassa toimijana vaan siihen tarvittiin yhdistys, tuli yhteistyökuvioksi luontevasti 4H.
4H-yhdistys onkin vuokrannut niityn sen omistavalta Alajärven seurakunnalta, ja vuosien varrella niittyä ovat kunnostaneet paitsi Jamin opiskelijat, myös 4H:n palkkaamat nuoret kesätöinään mm. lupiinin kitkennän osalta.
Aluksi niityltä kaadettiin puita, raivattiin pensaikkoa raivaussahoin ja pajun juurakoita kaivetaan niityltä paikoin pois edelleenkin. Myös metsää niityn ympäriltä on harvennettu.
Kun niittyä oli saatu pusikon alta jälleen esille, alkoi kasvusto palata nopeasti. Hanna Finne kertoo, että nyt niityllä kasvaa harvinaistuneista kasveista muun muassa ruusuruohoa ja purtojuurta sekä joko niittyheinäkauraa tai mäkikauraa – lajin määritys ei ole vielä aivan selvä, mutta olipa kyseessä kumpi tahansa, molemmat ovat näillä seuduin harvinaisia.
Kasvit ovat houkutelleet niitylle myös monenlaista hyönteistä ja haaveena onkin, että alueella tehtäisiin vielä joskus hyönteistutkimusta. Asiasta on keskusteltu Jyväskylän yliopiston kanssa, jossa asiaan on valmiudet, mutta rahoitusta ei ole vielä saatu.
Vielä joskus lampaita?
Yksi haave museoniityn osalta on se, että vielä jonakin päivänä niityllä voisi olla lampaita. 4H-yhdistyksen toiminnanjohtaja Mari Kaunisto kertoo, että lampaiden avulla niityn hoito helpottuisi merkittävästi.
Viime viikolla niityllä Jamin opiskelijat tekivät syksyn niittoa, mutta aivan kaikkea heinää ei voitu vielä niittää osan vielä kukkiessa.
– Helmi-rahoituksen turvin saamme nyt syksyn niiton hoidettua ostopalveluna Annin Maaseutuavulta ja samalla hän hoitaa paikalta myös niittyjätteen pois.
Aikaisemmin alueen siivoaminen niittyjätteestä on vapaaehtoistyönä ollut ongelmallista, koska tarvittavia välineitä ja paikkaa, mihin jäte viedään, ei vapaaehtoisilla aina ole ollut.
Alajärven 4H saa rahallista tukea niityn kunnostukseen ja hoitoon paitsi ympäristöministeriön Helmi-ohjelmasta, myös Alajärven kaupungin hallinnoima Pentti Moisio-säätiön tuki on tärkeää. Sen turvin niitylle on hankittu niityn hoitovälineistöä ja tänä vuonna on tulossa vaja niitynhoitovälineistön säilytykseen.
Tuula Jokiaho
