Linné-yliopiston tutkijaryhmä on väitöskirjaopiskelija Jacob Gustafssonin johdolla löytänyt todisteita siitä, että mikrobielämä asutti Lappajärven törmäyskraatterin Länsi-Suomessa asteroidin iskeydyttyä maahan.
Kraatteri jäähtyi neljän miljoonan vuodan ajan, jonka jälkeen alueella oli mikrobeille suotuisat olosuhteet. Tämä tapahtui noin 74 miljoonaa vuotta sitten. Todisteita löytyi myös elämän vakiintumisesta törmäyksen synnyttämään hydrotermiseen järjestelmään.
– Tämä on ensimmäinen kerta, kun voimme geokronologisten menetelmien avulla suoraan yhdistää mikrobitoiminnan asteroiditörmäykseen. Se osoittaa, että tällaiset kraatterit voivat toimia elinympäristöinä pitkään törmäyksen jälkeen, sanoo Henrik Drake, Linné-yliopiston professori Ruotsista ja tutkimuksen johtava kirjoittaja.
Ryhmä hyödynsi isotooppisia biosignatuureja ja radioisotooppista ajoitusta. Niiden avulla jäljitettiin mikrobien sulfaattireduktiota eli elämälle ominaista prosessia kallion rakoihin ja onkaloihin kiteytyneissä mineraaleissa.
Nämä elämän merkit syntyivät noin 47 asteen lämpötilassa, joka on ihanteellinen mikrobiekosysteemeille. Näytteinä hyödynnettiin GTK:n geologisen näytearkiston kairasydämiä, joista löytyi mineraaleilla täyttyneitä onkaloita.
Elämän merkkien näkemisen lisäksi tutkijaryhmä pystyi määrittämään tarkasti, milloin se tapahtui. Tämä antoi aikajanan siitä, kuinka elämä löytää tiensä takaisin katastrofaalisen tapahtuman jälkeen.
– Lappajärvi on yksi Suomen tunnetuimmista törmäyskraattereista. Tämä tutkimus osoittaa, että meillä on aineistoa, joka kiinnostaa tiedeyhteisöä ympäri maailmaa. On tärkeää, että voimme olla mukana kansainvälisessä huippututkimuksessa, sanoo Satu Hietala, GTK:n geologi ja tutkimusryhmän jäsen.
– On erityisen hienoa, että Suomesta löytyy avaimia ymmärtää planeettamme elämän sitkeyttä ja hämmästyttävää kykyä selviytyä geologisissa mullistuksissa. Tällaiset löydöt antavat meille myös vihjeitä siitä, millaista elämää voisi esiintyä muilla planeetoilla, hän lisää.
Myöhemmät mineraalimuodostumat, yli 10 miljoonaa vuotta törmäyksen jälkeen, osoittavat sekä metaanin kulutuksen että tuotannon merkkejä – tarjoten lisää todisteita pitkäkestoisesta mikrobitoiminnasta.
Tutkimus yhdistää pisteet ensimmäistä kertaa. Aiemmin tutkijat ovat löytäneet todisteita mikrobien kolonisaatiosta törmäyskraattereissa, mutta tähän asti on ollut avoinna kysymys siitä, milloin tämä tapahtui. Lisäksi nyt saatiin varmuus siitä, että mikrobien olemassalo johtui itse törmäystapahtumasta eikä jostain muuta prosessista miljoonia vuosia myöhemmin.
Tämä löytö vahvistaa teoriaa, jonka mukaan meteoriittitörmäykset voivat synnyttää pitkäikäisiä elinkelpoisia ympäristöjä – ei vain Maassa, vaan mahdollisesti myös Marsissa, ja muilla planeetoilla, joilla esiintyy vastaavia törmäysrakenteita.
Tutkimus avaa uuden rintaman astrobiologiassa ja tarjoaa harvinaisen näkymän siihen, miten elämä palautuu planeetan mittakaavan tuhosta – ja kuinka kraatterit voivat toimia mikrobiekosysteemien kehtoina halki kosmoksen.
