Pääosin Soinin kunnan alueella, osin Keski-Suomessa Karstulassa, sijaitseva Natura2000 Haukisuo-Härkäsuo-Kukkoneva on laaja, merkittäviä suoja pienvesiarvoja käsittävä luontokokonaisuus. Alue koostuu pitkälti kangasmetsäsaarekkeiden ja pienvesien kirjavoittamasta aapasuoluonnosta.
– Alue on varsinkin suoluontonsa ja siihen liittyvien vesistö- ja etenkin pienvesiluontotyyppiensä sekä linnustonsa perusteella Natura-verkostoon liitetty kohde, kertoo biologi Johanna Hallman Keski-Suomen ELY-keskuksesta.
Soinilainen Leila Määttänen asustaa aivan Hankajärven rannalla, jonka toiseen rantaan alue rajoittuu. Kun Leila kuuli tästä alueesta, hän hämmästyi ja puhuttuaan siitä tuttavilleen hän sai huomata, että alueen olemassaolosta ei tiennyt juuri kukaan.
– Asia alkoi kiinnostaa minua ja aloin kaivaa tietoja netistä.
Aluetta hallinnoi Keski-Suomen ELY-keskus, vaikka se sijaitseekin valtaosin Etelä-Pohjanmaan puolella. Peräti 2472 hehtaarin kokoinen alue on valtaosin Metsähallituksen omistuksessa, osa yksityisten.
Natura2000 on laadittu alueelle alunperin vuonna 1998 ja se on viimeksi tarkistettu 2018. – Suoluonto on monen luonnossa liikkujan suosiossa ja siksi toivoisinkin, että tätä aluetta kannattaisi nostaa esille nykyistä enemmän, Leila sanoo.
Moni saattaa käydä alueella tietämättäänkin, sillä esimerkiksi juuri Kokko-Valkeinen sijaitsee Natura2000 Haukisuo-Härkäsuo-Kukkoneva alueella ja myös Kuninkaanpuiston seitsemän kilometrin luontoreitti kulkee alueella.
Tulossa luonnonsuojelualueeksi
Biologi Johanna Hallman kertoo, että Natura-verkostoon kuuluu alueita, joiden toteutustapana on luonnonsuojelulaki ja alueita, joiden toteutustapana on jokin muu lainsäädäntö tai esimerkiksi perinnebiotooppien osalta sopimus.
– Haukisuo-Härkäsuo-Kukkonevalla karkeasti jaotellen pohjoisosa (Haukisuo-Härkäsuo) on luonnonsuojelulailla toteutettavaa aluetta ja muulla alueella toteutustapana ovat metsälaki, maa-aineslaki, vesilaki ja rakennuslaki, eli nykyisin alueidenkäyttölaki.
– Pohjoisosa on valtion omistuksessa ja sitä hallinnoi Metsähallituksen luontopalvelut. Sitä ei ole kuitenkaan vielä virallisesti perustettu luonnonsuojelualueeksi, mutta jatkossa tämä tulee tapahtumaan lakisääteisen säädösvalmistelun kautta.
– Tässä yhteydessä harkitaan mahdolliset rajoitukset esimerkiksi virkistyskäytön tai metsästyksen suhteen. Toteutustavat ovat peräisin valtioneuvoston Natura-päätöksestä vuodelta 1998.
– Luonnonsuojelulain toteutustavalla osoitetut alueet on perustettu luonnonsuojelualueiksi tai tarkoitus perustaa luonnonsuojelualueiksi. Muilla lailla toteutettavilla alueilla tarkoitus oli turvata suojeluarvot muun lainsäädännön keinoin.
Luonnonsuojelulaki lähtee siitä, että Natura-alueen suojeluperusteita ei saa merkittävästi heikentää. Metsälaki-maa-aineslakialueilla ei saa tehdä toimia, jotka merkittävästi heikentäisivät alueen suojeluperusteena olevia luontodirektiivin luontotyyppejä tai lintudirektiivin lajeja. – Eli esimerkiksi puustoista suota ei käytännössä voi hakata eikä ojittaa. Alueen kivennäismailla on kuitenkin selkeitä talousmetsiä, joissa hakkuut ovat mahdollisia, Hallman sanoo.
Retkeilijöiden kannalta Natura-alueen käyttö on mahdollista jokamiehenoikeuksien puitteissa.
– Luontopolkujen ja retkeilyreittien ym. virkistyskäyttörakenteiden suunnittelun ja toteuttamisen osalta pätee sama suojeluperustelajien ja -luontotyyppien heikentämiskielto kuin muitakin toimintoja.
– Eli haitalliset vaikutukset on selvitettävä ja arvioitava ennakolta, jos tällaisia hankkeita tulee vireille. Haitallisia vaikutuksia voi virkistyskäytöstä aiheutua esimerkiksi häiriöherkälle lajistolle tai kulumisvaikutuksena tietyille luontotyypeille.
Ennallistamista on jo tehty
Palveluomistaja Annukka Rasinmäki Metsähallituksen suojelualueiden perustamisen ja maankäytön suunnittelusta kertoo, että alueella on jo tehty ennallistamistoimenpiteitä.
– Haukisuon alueella, eli valtion luonnonsuojeluun varatulla alueella, on tehty vuonna 2018 soiden ennallistamista ojia tukkimalla. Sen sijaan palojatkumosuunnittelua, eli metsien polttojen suunnittelun mahdollisuutta, ei ole vielä tutkittu.
Rasinmäki kertoo, että valtion luonnonsuojelualueen perustamisen aikataulu alueelle ei ole vielä tiedossa. Säädösvalmistelusta vastaa ympäristöministeriö ja Metsähallituksen Luontopalvelut on mukana työssä.
– Alueita perustetaan tyypillisesti esimerkiksi maakunnittain. Perustettavat luonnonsuojelualueet muodostetaan kokonaisuuksina, kuten Natura-alueiden rajojen mukaan, jolloin yksi luonnonsuojelualue voi sijaita useamman kunnan alueella.
– Kyseessä oleva alue tullaankin aikanaan mitä todennäköisimmin muodostamaan sekä Karstulan että Soinin alueelle yhtenä valtion luonnonsuojelualueena yli kuntarajojen.
Soiden runsautta
Ympäristö.fi:n tietojen mukaan Haukisuo-Härkäsuo-Kukkonevan alueella on vesitaloudeltaan luonnontilaisten puustoisten soiden runsaus. Aluekokonaisuuteen kuuluu puroja, keskimäärin noin viisi metriä leveä Punsanjoki ja noin 20 lampea, joista valtaosa on varsin luonnontilaisia. Lammet ovat niukkaravinteista ja kirkasvetistä Kokko-Valkeista lukuunottamatta humusvetisiä.
Alueen pohjoisosassa sijaitseva Haukisuon-Härkäsuon alue kuuluu eteläisten aapasoiden alueeseen, joskin aapasoiden piirteet ovat paikoin melko heikosti kehittyneitä. Härkäsuon eteläosassa ja pienialaisesti keskiosissa suo on lähempänä heikosti kehittynyttä keidassuota.
Haukisuo-Härkäsuon pohjoisosalle tyypillisiä ovat laajat avosuot, kun taas sen eteläosaa luonnehtii soiden keskellä olevien pienehköjen ja keskikokoisten kivennäissaarekkeiden runsaus ja tästä johtuva soiden pienipiirteisyys.
Kokonaisuudessaan Haukisuo-Härkäsuon sekä niiden kaakkoispuolella sijaitsevan Säynäsnevan alueita luonnehtivat laajat lyhytkorsineva-alueet sekä vähäpuustoiset nevarämeet tupasvillarämelaiteineen. Alueen monimuotoisuutta nostaa myös kiemurteleva Punsanjoki, jonka varteen Punsankosken eteläpuolelle on muodostunut pienialainen keskirehevä boreaalinen metsäluhta.
Suoluonnoltaan erityisen arvokas on Kukkonevan-Tynnyrinevan alue, jolta löytyy vallitsevien karujen neva- ja rämetyyppien lisäksi useita oligo-mesotrofisia rimpisiä suursaranevoja sekä Lemetinpuroon loivasti laskeva pienialainen mesotrofinen nevaräme.
Kukkoneva-Tynnyrinevan alueella kasvaa mm. punakämmekkää, mähkää, konnanliekoa ja kultasirppisammalta. Aluekokonaisuuden eteläosien suoluontoa rikastuttavat suuresti sekä Kukkoneva-Tynnyrinevaan liittyvä Lemetinpuro-Sopenpuro että kohteen kaakkoisosassa sijaitseva Kolokkolammen laskupuro.
Lemetinpuro-Sopenpuron ympäristössä on mm. luhtaista korpea, mesotrofinen nevaräme, luonnontilaista sekametsää ja pienialainen luhtavaikutteinen nevakorpi. Sopenpuron varrella on mm. muurainkorpea, neva- ja tupasvillarämettä ja laaja-alaisia, osin luhtavaikutteisia suursaranevoja.
Koko aluekokonaisuus on ollut intensiivisten hakkuiden kohteena, ja valtaosa kangasmaiden metsistä onkin 20-50 -vuotiaita, varttuvia puolukka- ja kanervatyypin kasvatusmetsiä. Luonnonmetsiä alueelta löytyy vain pienialaisina sirpaleina.
Vuonna 2023 valmistuneen alueen suojelutilanteen tarkennuksessa ja toteutuskeinoissa todetaan, että alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään.
Alueen suojelun perusteena olevat luontotyypit ovat fennoskandian metsäluhdat, hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet, humuspitoiset järvet ja lammet, fennoskandian luonnontilaiset jokireitit, vuorten alapuoliset tasankojoet, keidassuot, vaihettumissuot ja rantasuot, aapasuot, boreaaliset luonnonmetsät ja puustoiset suot.
Suojelun perusteena olevissa lajeissa on mm. pikkulepinkäinen, uivelo, kaakkuri, liro, hiiripöllö ja suopöllö. Alueella on lisäksi kaksi uhanalaista lajia.
Tuula Jokiaho
