Alajärvellä on jo vuodesta 2012 lähtien kokoontunut joka toinen maanantai iso joukko naisia, joilla puikot helisevät ja juttua riittää. Aivan kaikki eivät kudo tai virkkaa, mutta rupatella osaa jokainen!
Kyseessä on seurakuntatalolle kokoontuva Nuttu- ja rupattelupiiri, johon jokainen tulija toivotetaan aina yhtä lämpimästi tervetulleeksi. Mitään raja-aitoja ei ole asetettu, vaan ovi on avoinna jokaiselle, joka haluaa tulla mukaan.
Idea piiristä syntyi aikoinaan kahdelle Leenalle; Veikkolalle ja Rintamäelle. Naiset pohtivat, että olisi kiva tehdä seurakunnan piirissä yhdessä käsillä jotakin – vaikkapa käsitöitä – siitä huolimatta, että Leena Veikkola tunnustaa, ettei juurikaan käsitöiden tekemistä osaa.
Tuosta keskustelusta lähti kuitenkin keväällä 2012 liikkeelle suuren suosion saanut Nuttu- ja rupattelupiiri. Ensimmäinen kokoontumiskerta pidettiin seurakuntatalon alakerrassa, joka todettiin pian liian ahtaaksi paikaksi.
Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan lapsityössä toimiva käsityöihminen Liisi Saarimaa esitteli uudessa piirissä nutun tekoa. Tästä syntyi idea piirin nimeksi: Nuttu- ja rupattelupiiri.
Aluksi toiminta oli sekä diakonia- että lähetystyön alaista, mutta myöhemmin se siirtyi diakoniatyön hallinnoimaksi. Lähetystyötä ei kuitenkaan ole unohdettu, vaan esimerkiksi vapaaehtoiset kahvirahat jaetaan puoliksi diakonia- ja lähetystyön kesken.
Puikot, ystävyys ja auttamisen ilo
Vuosien varrella nuttupiirissä on ehditty rupatella asioita laidasta laitaan, mutta samalla on saatu aikaiseksi paljon hyvää. Osa tulee paikalle omine lankoineen, mutta myös paikan päältä löytyy lankoja. Diakoni Virpi Rinne kertoo, että osa langoista saadaan lahjoituksina ja välillä niitä myös ostetaan.
Piirissä kudottiin aikoinaan sukat kaikille, nyt jo edesmenneille Alajärven veteraaneille. Tällä hetkellä päätyö on kutoa ihania pieniä junasukkia, jotka papit vievät mukanaan kastekoteihin.
Pipoja on lahjoitettu Keniaan silloisen nimikkolähetti Pirkko Igendiuksen kautta, ja villasukat ovat lämmittäneet vankien jalkoja ja lasten tuberkuloosisairaalan potilaita jopa Siperiassa.
Nuttu- ja rupattelupiirin kädentöitä on lahjoitettu myös terveyskeskuksen vuodeosastolle ja kaikkiin laitoksiin Alajärvellä, sekä Seinäjoen sairaalaan ja lukuisiin muihin paikkoihin.
Piirin vapaaehtoisina toimivat diakonin apuna Maija Turunen ja Hellevi Kallioranta. Tyypillisesti kokoontuminen alkaa käsitöitä tehden ja rupatellen, jonka jälkeen on hartaus. Piirin loppupuolella kuullaan aina jotakuta kutsuttua vierasta. Viimeksi vierailijana oli Paula Etula Eläkeliiton Alajärven yhdistyksestä, joka kertoi liikunnan ja terveellisten elämäntapojen merkityksestä.
Lopuksi juodaan vielä yhdessä kahvit ennen kotiin tai muihin askareisiin suuntaamista.
Piirissä kävi ennen koronaa jopa 70 naista, mutta koronan jälkeen moni on ollut varovaisempi osallistumaan. Edelleen nuttupiiriin riittää joka kokoontumiskerralla noin 40 osallistujaa, ja kesätauon jälkeen syksyn ensimmäistä kokoontumista odotetaan innolla.
Keväisin tehdään yhteinen kevätretki, joka viime vuonna suuntautui piiriläisten toiveiden mukaisesti Evijärvelle.
Mikä Nuttu- ja rupattelupiirin salaisuus sitten on? Maija Turunen sanoo, että avoimuus ja yhteisöllisyys on se, joka saa naiset piiriin aina uudelleen. Mitään raja-aitoja ei ole, vaan kaikki ovat nuttupiirissä samalla viivalla.
Tervetulleita ovat niin käsitöiden taitajat kuin nekin, jotka eivät niitä osaa tehdä. Piiri on mukava paikka tavata toisia kiireettömästi ja saada toisten ihmisten seuraa ja ystävyyttä.
Tuula Jokiaho
