Mäntymäen päiväkodissa Alajärvellä on viisivuotiaiden Luonnossa kotonaan -ryhmä, jossa mukana on tänä vuonna 11 lasta, Sudenpentua.
Ryhmä on suunnattu juuri tälle ikäluokalle ja nyt se on koossa jo viidettä kertaa. Ryhmän vetäjä Merja Sillanpää kertoo, että Sudenpennut ovat ulkona suurimman osan päivästä, käytännössä säällä kuin säällä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että nämä lapset jäisivät paitsi jostakin, vaan päinvastoin!
Kun Sudenpentujen leikkimaastoissa liikkuu, voi vain todeta, että näillä lapsilla on upea mahdollisuus leikkiin, mielikuvituksen käyttöön ja luovuuteen! Lapset kirmaavat leikistä toiseen juosten eikä kukaan tule sanomaan, että pitäisi olla hiljaa – luontoon mahtuu ääntä!
Päivän rytmi metsässä
Sillanpää kertoo, että Sudenpentujen päivä alkaa päiväkodilla, jossa syödään aamupala. Yhdeksän aikoihin saavutaan metsään ja sen keskukseen, lämpimään kotaan. Aamupäivä touhutaan ulkona ja kello 11 noudetaan ruoka kodalle, jossa syödään. Ruokailuun ryhmä jaetaan kahtia, ja lapset syövät aina joka toinen viikko sisällä ja joka toinen viikko kodalla.
Ruokailun jälkeen on lepohetki sisällä ja sen lisäksi tehdään erilaisia viskarijuttuja, kynäjuttuja, askartelua ja leikkiä. Keväällä lepohetki voi olla ulkonakin riippukeinuissa tai kodassa huilaten.
Välipalan jälkeen tullaan takaisin ulkoleikkeihin.
– Luonnossa kotonaan -ryhmän lapset ovat hoitopäivästä merkittävästi suuremman osan ulkona, kuin muiden ryhmien lapset.
Luonnossa kotonaan -toimintaa tehdään tavoitteellisesti Suomen Ladun ohjelman mukaan, jotta toiminnalla saadaan pidettyä vuonna 2023 ensimmäisen kerran saatu tunnus.
Lisäksi toteutetaan toistakin Suomen Ladun ohjelmaa, Metsämörri-toimintaa. Sen puitteissa lähimetsään tehdään viikoittain retki, jossa Metsämörri opettaa lapsille luontoon liittyviä asioita ja luonnon havainnointia. Näillä retkillä on aina eväätkin mukana!
Näin alkutalven aikana mieleen hiipii väistämättä kysymys, että ovatko Sudenpennut todellakin ulkona säällä kuin säällä? Merja toteaa, että ihan kauheimmilla pakkasilla ulkonaoloaika on tavallista lyhyempi, mutta valtaosa säistä on sellaisia, että siihen ei ole estettä. Maalaisjärkeä käytetään aina.
Sadekelit ovat lasten mielestä ihan parhaita, siksi ryhmän lasten varustukseen kuuluukin aina ehjät kumisaappaat ja sadevaatteet.
Mitä siellä ulkona sitten päivät pitkät puuhataan? Kun katselee Sudenpentujen metsässä ympärilleen, niin ei tarvitse kysyä. Metsästä on viidessä vuodessa muotoutunut todellinen luovan leikkijän paratiisi, sillä yhdessä on nikkaroitu jos jonkinlaisia leikkipaikkoja ja kaikki luonnon tarjoamat mahdollisuudet on otettu käyttöön!
Ideoita uusiksi leikkijutuiksi tulee niin Merjalta kuin ryhmän toiselta ohjaajalta Anu Hautakankaalta. Lapset ovat tottuneet, että ideoista käydään tekoihin ja niinpä myös lapset keksivät itsekin leikkien lomassa löytämistään asioista, miten niitä voitaisiin hyödyntää.
Metsässä on jos jonkinlaista keinua, kauppaa, huoltoasemaa, traktoria, kotileikkipaikkaa, majaa ja jopa laiva notkelmassa, johon keväisin aina tulee vettä!
Viiden vuoden kokemuksella Luonnossa kotonaan -ryhmän lapset ovat harvemmin sairaina kuin päiväkotilapset keskimäärin. Ruokahalu on hyvä ja yöuni maittaa, ja monet vilkkaat lapset saavat ryhmässä purkaa energiaansa sydämensä kyllyydestä.
Ja mikä parasta, lasten leikit ovat yhteisiä. Ulkona ei jakaannuta tyttöjen ja poikien leikkeihin niin helposti kuin sisällä.
Ryhmään on joka vuosi löytynyt innokkaita tulijoita, sillä vanhemmat saavat lapsensa mukaan ryhmään pyynnöstä. Toki aina joku epäröi sitä, jääkö ryhmän lapsilta oppimatta jotain tärkeitä taitoja, mutta Merja lohduttaa, että päinvastoin.
Ulkona voidaan oppia ja tehdä kaikkia samoja asioita kuin sisälläkin, usein vielä monipuolisemmin ja luovemmin tavoin. – Teemme metsämatikkaa, mittaamme, punnitsemme ja arvioimme. Harjoittelemme muotoja ja jopa lautapelejä voi pelata ulkona! Teemme kaiken mitä perinteisemmissäkin ryhmissä olevat lapset tekevät, ja enemmänkin!
Ihan joka päivä ei olla vain ulkona, sillä torstaisin on jumppasalipäivä ja silloin myös leikitään leluilla, askarrellaan ja tehdään viskaritehtäviä sisällä.
Ryhmän taustat ja kehittyminen
Vastaavia Luonnossa kotonaan -ryhmiä löytyy päiväkodeista muun muassa Toholammelta ja Ylivieskasta, joista ensin mainittuun alajärveläisetkin kävivät tutustumassa ennen ryhmän perustamista.
Idea ryhmään tuli Merjalta, joka oli Suomen Ladun kursseilla kuullut toiminnasta. Kun päätös tehtiin, toiminta käynnistyi nopeasti ja vaikka aluksi toiminnan keskipisteeksi kyhättiin pressulaavu, saatiin upea kotakin jo saman vuoden syksyllä.
Viisi vuotta sitten alue oli melkoista ryteikköä ja nykyisenlaiseksi seikkailumaaksi se on muotoutunut lasten ja ohjaajien käsissä.
Jotta Luonnossa kotonaan -kaltaiset ryhmät ovat päiväkodissa mahdollisia, se vaatii, että niihin löytyy ohjaajat, jotka ovat luonnossa kuin kotonaan. Merja ja Anu ovat tästä hyviä esimerkkejä, sillä molemmat viihtyvät itsekin ulkosalla ja lasten into saa heidätkin innostumaan – ja päinvastoin.
Tuula Jokiaho
