Kun Juuso Laitinen lähtee hälytysajoon, hän ei tiedä, millaiseen todellisuuteen on menossa. Edessä voi olla rintakipuja, vanhuksen äkillisesti huonontunut vointi – tai hetki, jossa elämä ja kuolema punnitaan sekunneissa. Näistä hetkistä, mutta myös niiden jättämistä jäljistä, kertoo hänen esikoiskirjansa Elämä käsissä.
Alajärven Kurejoelta kotoisin oleva Juuso Laitinen, 37, on työskennellyt ensihoitajana lähes kaksikymmentä vuotta. Hän valmistui lähihoitaja-ensihoitajaksi vuonna 2007 ja on tehnyt töitä niin pohjoisessa, kotiseudullaan kuin nykyisessä kotikaupungissaan Tampereella, jonne hän muutti vuonna 2014.
Tampereella olivat harrastukset, ystävät ja lasten äiti – ja sinne myös elämä asettui. Nykyään Juuso asuu kaupungissa kahden lapsensa kanssa.
Ensihoitajan työ on monille tuttu vain vilkkuvien valojen ja kiireen kautta. Todellisuudessa valtaosa työstä on arkea: vanhusten yleistilan laskua, infektioita, rintakipuja. Kiireellisiä tehtäviä on Juuson arvion mukaan vain 5–10 prosenttia. Mutta juuri ne jäävät mieleen.
– Itsemurhaa yrittäneitä, liikenneonnettomuuksien uhreja, psykooseja, synnytyksiä. Elämää ja kuolemaa, hän tiivistää.
Pitkään Juuson selviytymiskeino oli yksinkertainen: jatkaa eteenpäin. Vaikeita asioita ei käsitelty, niitä ei kannettu kotiin eikä niiden takia herätty öisin. Suorittaminen oli tapa, jonka työ opetti – ja josta tuli koko elämää ohjaava malli.
– Jokainen ensihoitaja joutuu keksimään oman keinonsa selvitä. Minulle se oli käsittelemättä jättäminen, Juuso sanoo.
Jälkikäteen hän tunnistaa ainakin kaksi tilannetta, joiden jälkeen olisi tarvinnut apua. Sitä ei tullut, eikä sitä osannut pyytää. Lopulta keho ja mieli pysäyttivät. Juuso paloi loppuun ja sairastui masennukseen.
Kirjailijaksi hän ei ryhtynyt suunnitelmallisesti, vaan hän alkoi kirjoittaa omaksi terapiakseen, purkaakseen asioita, joille ei ollut aiemmin antanut tilaa. Kahden vuoden aikana tekstiä syntyi niin paljon, että ajatus kirjasta alkoi tuntua mahdolliselta.
– Mietin, että miksi en samantien kirjoittaisi kirjaa.
Kun käsikirjoitus oli loppusuoralla, Juuso otti suosituksesta yhteyttä Bazar Kustannukseen. Kirja löysi näin kustantajan, ja kustannustoimittajan kanssa siihen tehtiin vain pieniä muutoksia. Elämä käsissä julkaistiin 22. joulukuuta – samanaikaisesti myös äänikirjana, mikä kertoo kustantajan vahvasta luottamuksesta teosta kohtaan.
Kirjassaan Juuso avaa ensihoitajan työtä konkreettisten potilaskohtaamisten kautta. Mukana on raskaita hetkiä, mutta myös niitä, joissa onnistuminen tuo suunnatonta iloa. Teos ei kuitenkaan ole vain työstä kertova muistelma, vaan myös rehellinen kuvaus siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen kantaa liikaa yksin. Juuso kirjoittaa avoimesti sairastumisestaan ja tiestään takaisin työelämään.
Viime vuosina ensihoitajien työn kuormittavat tekijät on alettu tunnistaa paremmin myös työnantajapuolella. Esimerkiksi lapsen kuolemaan johtaneen tehtävän jälkeen järjestetään purkutilaisuus. Silti talouspaineet tekevät työstä yhä hektisempää, ja moni tilanne, joka vaatisi käsittelyä, jää edelleen purkamatta.
Tänä päivänä Juuso jatkaa tutussa työssään. Vaikka työ oli yksi niistä tekijöistä, jotka vaikuttivat sairastumiseen, se on myös yksi hänen elämänsä voimavaroista.
– Mihinkä sitä mies osaamastaan työstään lähtisi, hän toteaa.
Elämä käsissä on kunnianosoitus ensihoitajille ja terveydenhuollon ammattilaisille, mutta ennen kaikkea se on inhimillinen kertomus ihmisestä, joka oppi pysähtymään. Kirja muistuttaa, miten sattumanvaraista elämä on – ja miten tärkeää on, että myös auttajat saavat apua.
Tuula Jokiaho
