Vimpeliläinen Leena Rannanpää aloittaa tänään 7.1. työnsä Lappajärven kirjaston uutena kirjastonjohtajana.
Ennen siirtymistään Lappajärvelle hän työskenteli kahden vuoden ajan Alajärven kaupunginkirjastossa kirjastosihteerinä. Uusi tehtävä tuntuu luontevalta jatkumolta uralle, joka on kulkenut opetustyöstä kirjastomaailmaan – alalle, joka on tuntunut heti omalta.
Leena on kotoisin Vimpelistä, jonne hän palasi opintojensa jälkeen musiikinopettajaksi yläaste-lukiolle. Paluu kotipaikkakunnalle ei ollut itsestäänselvyys.
– Minulle ei ollut mitenkään selvää, että palaisin opiskelun jälkeen Vimpeliin. Sain kuitenkin täältä töitä jo silloin, kun viimeinen harjoitteluni oli vielä käynnissä, ja niinpä ajauduin tänne takaisin, Leena nauraa.
Ajautuminen ei ollut Leenalle täysin vierasta, sillä alun perin hän oli suunnitellut lähtevänsä vuoden opettajaopintojen jälkeen opiskelemaan äidinkielen opettajaksi. Suunnitelma kuitenkin jäi, ja hän valmistui luokanopettaja–lastentarhanopettajaksi.
Musiikinopettajan pestin jälkeen työura jatkui Sääksjärven koululla rehtorina ja luokanopettajana, ja vuodesta 2011 alkaen Vimpelin yhteiskoululla. Luokanopettajan töitä Leena ehti tehdä kotikunnassaan yhteensä 15 vuoden ajan.
Kirjallisuus veti puoleensa
– Tykkäsin opettajan työstä todella paljon, mutta aikaa kului, perheeseen syntyi kaksi lasta ja kirjallisuus alkoi vetää puoleensa, Leena kertoo.
Marraskuussa 2023 hän loikkasi uudelle uralle kirjastoon ja koki heti olevansa oikeassa paikassa. Jo seuraavan vuoden tammikuussa hän aloitti Seinäjoen ammattikorkeakoulussa ja suoritti kirjasto- ja tietopalvelualan korkeakouludiplomin.
Kirjallisuus on ollut Leenan elämässä tärkeässä roolissa jo lapsuudesta lähtien.
– Muistan lapsuudestani parhaiten ne kirjat, joita meillä oli. Meillä oli paljon kirjoja ja meille lapsille luettiin paljon.
Sama perinne on jatkunut myös omassa perheessä. Nyt 10- ja 12-vuotiaille tyttärille on luettu paljon, ja kirjat ovat olleet tärkeä osa arkea myös lapsuuden jälkeen.
Leenalle lukeminen on aina tarjonnut pakopaikan arjesta. Se ei kuitenkaan aina tarkoita romaania.
– Kyse voi olla ihan vaikka lehden lukemisesta. Huomaan, että arjessa on itsekin kamppailtava sen kanssa, ettei kaikki tieto tulisi vain suodattamattomasta digimaailmasta.
Painettua tekstiä lukiessa tahti on hänen mukaansa hitaampi ja sellainen, jossa tiedon myös ehtii omaksua. Leena on tyytyväinen siihen, että nyky-yhteiskunnassa tiedostetaan yhä paremmin, ettei kaikkea meille tulvivaa tietoa voi ottaa kritiikittömästi vastaan sillä nopeudella kuin sitä tulee.
Kirjasto lapsille – ja kaikille muillekin
Kirjastotyö on osoittautunut Leenalle omaksi alaksi, jonka jokaisesta osa-alueesta hän nauttii.
– Työ on sekä hyvin järjestelmällistä että luovaa. Olen saanut pitää satutuokioita ja kirjavinkkauksia. Tykkään touhuta lasten kanssa ja koen tärkeäksi sen, että kirjasto on paikka, johon lapset tulevat jo mahdollisimman pienenä – mutta koskaan ei ole liian myöhäistä.
Lukutaidon merkitys on Leenan mukaan valtava, ja sen vaikutuksista saadaan jatkuvasti uutta tutkimustietoa. Lukeminen vaikuttaa moniin asioihin, kuten mielenterveyteen ja lasten empatiakyvyn kehittymiseen. Kirjastot pyrkivätkin tavoittamaan lapsia jo varhaiskasvatuksen kautta esimerkiksi vierailemalla päiväkodeissa. Myös kirjastoauto tavoittaa koulut ja päiväkodit.
– Tänä syksynä olen vieraillut myös perhepäivähoitajien luona, ensimmäistä kertaa Alajärven kirjastosta. Haluamme mennä sinne, missä lapset ovat.
Vaikka aika on muuttunut, satujen kuunteleminen kiinnostaa lapsia edelleen. Leena kertoo, että satuhetkiin osallistumisen kynnys saattaa vanhemmista tuntua korkealta.
– Ajatellaan helposti, että joko niissä käydään säännöllisesti tai sitten ei ollenkaan. Mutta jos edes kerran kuukaudessa löytyisi aikaa, se olisi jo hienoa.
Kirjastosta löytyy vanhemmillekin tekemistä satuhetken ajaksi, ja lasten mielestä on mukavaa kuunnella muutakin kuin vain iltasatua. Leena ymmärtää, että tämän päivän perhearki on usein hektistä ja harrastuksia on paljon, joten ajan löytäminen ei aina ole helppoa.
Omatoimikirjastot ovatkin tuoneet helpotusta lapsiperheiden arkeen. Ne mahdollistavat kirjastokäynnin silloin, kun hetki on sopiva.
– Sen huomaa esimerkiksi siitä, että viikonloppuisin palautetaan merkittävästi enemmän lastenkirjoja kuin arkisin.
Leena on iloinen siitä, että Alajärvellä lapsiperheet ovat syksystä alkaen löytäneet kirjaston aivan uudella tavalla. Iltaisin kirjastossa käy nyt selvästi enemmän lapsiperheitä kuin aikaisemmin.
Innolla uuteen tehtävään Lappajärvellä
Lappajärven kirjastonjohtajan tehtävään Leena tarttuu innolla. – Hakeuduin tehtävään juuri siksi, että haluan tehdä kirjastonhoitajan työtä. Kirjasto on pieni, joten työni tulee olemaan hyvin monipuolista.
Hän iloitsee erityisesti siitä, että asiakaspalvelu on osa työtä. Asiakkaiden kohtaaminen on hänen mielestään yksi työn parhaista puolista. Kirjaston sijainti lähellä koulua ja Leenan oma koulutausta tarjoavat hyvät mahdollisuudet palvella koulua, ja muutenkin Lappajärvi tuntuu mukavalta paikalta aloittaa työt.
Paikkakunta on hänelle monin tavoin ennestään tuttu. – Seuraan aktiivisesti alueen tapahtumia, ja erityisesti musiikki ja teatteri ovat minulle tärkeitä.
Aivan kuten Alajärvelläkin, Leena pitää Lappajärvellä tärkeänä palvella kaikkia kirjaston käyttäjiä, unohtamatta lapsia ja perheitä – mutta myös niitä aikuisia, jotka eivät vielä käytä kirjastoa.
– Haluaisin saada kaikkien tietoon sen, että tämän päivän kirjasto on paljon muutakin kuin paikka, josta lainataan kirjoja. Kaikkea ei ole pakko lainata ja lukea, mutta kirjasto tarjoaa monenlaista muutakin, kuten digitukea.
– Kirjastot eivät ole pölyttyneitä museoita, joissa pitää kuiskailla.
Tuula Jokiaho
