SPR:n Vimpelin osaston järjestämät Ystävänpäivän etkot keräsivät ilahduttavan runsaan joukon osallistujia. Tunnelma oli lämmin ja odottava jo heti alusta lähtien, kun huuliharpisti Juhani Rantala sekä Heikki Isoniemi ja ”pojat” virittivät pelimannimusiikillaan juhlat käyntiin.
Osaston puheenjohtaja Terttu Viita lausui tervehdyssanat selvästi ilahtuneena siitä, miten moni oli lähtenyt mukaan. Hän kertoi kuulijoille osaston monipuolisesta toiminnasta ja muistutti, että kaikki SPR:n järjestämä toiminta on osallistujille maksutonta.
Vimpelin osastossa on 130 jäsentä, mikä on hyvä määrä paikkakunnan kokoon nähden. Silti uusia toimijoita kaivataan jatkuvasti.
– Aktiiveja ei ole koskaan liikaa, ja ovet mukaan tuloon ovat aina auki, Viita rohkaisi.
Ystävyyttä arjessa ja elämän käänteissä
Ystävätoiminta on keskeinen osa osaston toimintaa. Ystävävälittäjä Maija Peura-Rautiainen on saattanut yhteen monia ystäviä ja ystävää tarvitsevia. Viita muistutti, että vaikka Suomi on maailman onnellisin maa, yksinäisyys koskettaa valtavan monia. – Ystävänpäivä saisi olla jokaisena päivänä, hän totesi.
Kuukauden toisena tiistaina kokoontuva Juttutupa on kaikille avoin kohtaamispaikka. Siellä rupatellaan, jumpataan niin kroppaa kuin mieltä ja lauletaan yhdessä. Keväisin tehdään retki vaikkapa makkaranpaistoon. Kerran kuussa SPR:n väki käy laitoksissa laulamassa ja on mukana ulkoilutuspäivissä. Asukkaita on viety pyynnöstä kirkkoonkin.
– Laitosvierailuilla ei tarvitse osata erityisemmin laulaa. Jokainen osaa pitää kädestä kiinni ja olla läsnä, Viita muistutti.
Osastolla toimii myös saattohoidon tukihenkilöitä, jotka tuovat tukea elämän loppuvaiheessa olevalle. Kulttuuriakaan ei unohdeta: taannoinen Seela Sellan vierailu, jota SPR oli osaltaan järjestämässä, saanee jatkoa syksyllä. SPR kouluttaa kaikki kiinnostuneet mukaan toimintaan, ja Vimpeliin kaivattaisiin nyt erityisesti ystäväkoulutusta.
Ystävyys alkaa itsestä
Päivän puhujavieraana ollut kasvatustieteiden maisteri, ohjaaja ja draamakouluttaja Helena Kallio johdatti kuulijat pohtimaan ystävyyttä syvemmältä. Hänen viestinsä oli selkeä: on tärkeää olla ystävä myös itselleen.
Kallion mukaan vaikeinta on usein ystävystyä oman itsensä kanssa. Erityisesti naisilla on taipumus ohittaa omat tarpeensa, kun halutaan olla lähellä ja avuksi muille. – Onko aika palata itsensä luokse, hän kysyi.
Meidän on helpompi hymyillä, kun uskallamme hyväksyä sen, millaisia, minkä ikäisiä ja kokoisia olemme. Jos ei ole ystävä itselleen, toinen ihminen voi jopa pelottaa: riitänkö minä, olenko tarpeeksi kiinnostava? Ystävä toisen kanssa voi olla kunnolla vasta, kun on ystävä itsensä kanssa.
Elämä kulkee eteenpäin, vaikka mieli joskus haluaisi palata menneisiin, merkityksellisiin hetkiin. Paluuta ei kuitenkaan ole. Kallio muistutti, että jokaisessa elämänvaiheessa on enemmän uusia mahdollisuuksia kuin ehkä ymmärrämmekään – kunhan uskaltaa hyväksyä itsensä.
Ystävyyden tarve ei katoa iän myötä, vaikka sen muoto muuttuu. Ihmisyys toteutuu parhaiten toisten ihmisten keskellä.
Tilaisuuden lopuksi SPR:n piiritoimistosta Hilkka Lehtinen kertoi ystävätoiminnan uusista tuulista.
Päivä päättyi jälleen musiikin siivittämänä, kun Heikki Isoniemi ja ”pojat” palasivat lavalle. Jalkaan tarttuva pelimannimusiikki jätti kuulijoille kevyen ja iloisen mielen – aivan kuten ystävänpäivän etkoilta sopii odottaakin.
Tuula Jokiaho
