Kun alajärveläinen Sari Palmu oli viisivuotias, ruokapöytään saatiin arvovieras, Johannes Virolainen. Äiti oli tyttärelleen painottanut, että hänellä ei olisi asiaa pöytään miesten kanssa. Tyttö siis ratkaisi asian toisella tavoin, ei mennyt pöytään, vaan roikkui isänsä selässä.
– Pian Johannes sitten pyysi minut polvelleen istumaan, eikä äiti enää voinut asiaan puuttua.
Sari kasvoi keskustalaisessa kodissa ja hän oppi tuntemaan niin oman paikkakunnan, maakunnan kuin valtakunnankin tason vaikuttajat. Kodissa pidettiin tupailtoja ja puhe politiikasta oli luonteva osa elämää.
Ei ihme, että Sari lähti Keskustanuorten toimintaan ja kampanjoi vaalikampanjoissa muiden puolesta jo silloin, kun ei itse voinut vielä edes äänestää.
19-vuotiaana lukiolaisena Sari asettui ehdolle valtuustoon ajatuksena päästä nuorisolautakuntaan. Se toteutui, vaikka tie vei myöhemmin opintoihin Jyväskylään.
Kun seuraavat vaalit käytiin, Sari opiskeli edelleen sairaanhoitajaksi. Hän oli ehdolla ja tällä kertaa tavoitteena päästä myös terveyslautakuntaan. Toisten vaalien jälkeen Sarille avautuivat ovet lisäksi Lapuan ammattioppilaitoksen valtuustoon ja hallitukseen. Tämä toi mukanaan oppia kuntapolitiikan vanhoilta konkareilta ja todellisen korkeakoulun vaikuttamiseen.
Tuolloin Sari innostui politiikasta toden teolla ja seuraavissa kuntavaaleissa ovet valtuustoon aukesivat. Työtä on sen jälkeen tehty niin, että äänestäjien luottamus on saavutettu kerta toisensa jälkeen ja tämän kevään kuntavaaleissa hän sai suurimman äänisaaliinsa koskaan, ollen Alajärven ylivoimaisesti eniten ääniä saanut ehdokas.
Tämän lisäksi hänet valittiin uusimaan pestinsä Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa vakuuttavalla äänimäärällä.
Kiitollisena ja nöyränä
Sari Palmun kannatus on erikoista seurattavaa, sillä siinä missä valtuutettujen äänimäärät ovat usein alussa korkeita ja laskevat sen jälkeen tasaisesti, on Sari kyennyt nostamaan suosiotaan vielä vuosikymmenten jälkeen.
Kevään kuntavaaleissa hän sai sata ääntä enemmän kuin neljä vuotta sitten, mikä vetää jopa sanavalmiin Sarin hiljaiseksi. Päällimmäisenä mielessä on nöyryys ja kiitollisuus.
Sari uskoo tuloksen olevan osoitus pitkäjänteisen työn onnistumisesta. – Ihmiset ottavat minuun paljon yhteyttä. Toiset omissa asioissaan, jotkut yrityksensä. Minulla on laajat yhteistyöverkostot ja olen pyrkinyt auttamaan asioiden eteenpäinviemisessä valtakunnan tasolle saakka.
– En ole leipääntynyt ihmisten asioiden hoitamiseen, vaan aina kun minuun otetaan yhteyttä, selvitän voinko vaikuttaa asiaan jotenkin ja jos voin, autan.
Perheet ja kaupungin elinvoima keskiöön
Alajärven tärkeimmiksi asioiksi Sari nostaa kaupungin elinvoiman sekä lapset, nuoret ja perheet. Hän on huolissaan lasten ja nuorten lisääntyvistä ongelmista.
– Yhteiskunnan muutoksen myötä lasten ja nuorten silmien eteen tulee sellaisia asioita, joita ennen ei osattu edes kuvitella. Sosiaalisen median kautta myös ulkonäköpaineet kasvavat ja mielenterveysongelmat lisääntyvät.
Sari peräänkuuluttaa perheiden tehokkaampaa tukemista ja kun perheellä menee huonosti, olisi saatava ihan käytännön tukea.
– Koulun ja kotien välisen yhteistyön pitää olla saumatonta ja ongelmista on puhuttava avoimesti. Emme elä täällä Alajärvellä enää missään lintukodossa.
Konkreettisina asioina Sari mainitsee sen, että lapsille ja nuorille on oltava paikkoja, joissa viettää aikaa iltaisin ja viikonloppuisin, sekä harrastusmahdollisuuksia jokaiselle. Alajärvellä puitteita harrastamiseen löytyy ja järjestöt ja vapaaehtoistoimijat tekevät hienoa työtä.
Yksi hyvä keino lisätä lapsille harrastuksia on Harrastamisen Suomen malli -kerhot koulupäivän jälkeen. Kerhoissa opitaan sosiaalisuutta ja yhdessä tekemistä toisin, kuin kännykän äärellä.
Sotesäästöihin on vaihtoehtoja
Aluevaltuustossa Sari aloittaa toisen kautensa. Ensimmäisellä kaudelta on opittuna, että yksin ei saa mitään aikaan ja yhteistyötä on tehtävä yli puoluerajojen.
Peruspalveluista on pidettävä huolta 7+1 mallilla. Paljon puhuttu mummoralli olisi saatava loppumaan, sillä nyt erikoissairaanhoidosta kotiutettava saattaa joutua ensin vuodeosastolle vaikkapa Kauhajoelle ja sieltä hänet siirretään taas seuraavaan paikkaan parin päivän päästä.
Jopa saattohoitotilanteissa on vanhus siirretty osastolle kauas läheisistään. – Vuodeosastopaikkoja tarvitaan joka puolella aluetta.
Kotisairaanhoito ja kotihoito ovat tärkeitä, ilman niitä mitkään paikat eivät riittäisi. – Kotona asumista tulee tukea niin kauan kuin mahdollista, mutta lopulta raja tulee vastaan, kun kotiin tuotu apu ei riitä. Aina lapset eivät voi osallistua hoitoon ja jos osallistuvat, on myös omaishoitajan jaksamisesta huolehdittava.
Perhehoito on hieno lisä palveluvalikoimaan, samoin yhteisöllinen asuminen. Mitään suuria ratkaisuja näistä tuskin kuitenkaan saadaan. – Tehostettua palveluasumista tarvitaan jatkossakin.
Digi- ja etäpalvelusta Sari toteaa, että niitä tulee käyttöön, mutta on tarkkaan mietittävä mitä ja kenelle. Ne eivät voi korvata ihmiskontaktia.
Mutta säästöjä kuitenkin tarvitaan, yli sata miljoonaa parin vuoden sisällä. Säästökohteita löytyy, ja ensimmäisenä niistä Sari nostaa esille kalliit keikkalääkärit.
Keikkalääkärit maksavat kolme kertaa sen mitä virkalääkärit ja niitä käytetään paljon, vaikka lääkäreitä Suomessa on enemmän kuin koskaan.
– Miksi emme pysty neuvottelemaan Lääkäriliiton kanssa sopimusta, joka velvoittaisi valmistuvan lääkärin työskentelemään julkisella sektorilla tietyn vuosimäärän ennen siirtymistä yksityiselle?
Yksi asia mitä Sari peräänkuuluttaa, on henkilöstön kuuleminen. Itsekin hoitoalalla työskentelevänä hän tietää, että henkilöstö tietää usein paremmin, mitä voitaisiin tehdä toisin todellisten säästöjen aikaansaamiseksi.
Tämänhetkinen tilanne, jossa henkilöstö venyy ja paukkuu ja sairauspoissaolot maksavat hyvinvointialueelle vuositasolla 17,2 miljoonaa euroa, on hyvin kallis. – Aikaisemmin hoitoalan sairauspoissaolot johtuivat valtaosain tuki- ja liikuntaelinsairauksista, mutta nykyisin ykkösenä ovat mielenterveysongelmat.
– Se on vakava asia, johon on puututtava. Henkilöstön työtyytyväisyyteen tulee kiinnittää huomiota, Sari sanoo peläten, että hoitajamitoituksen lasku tulee syömään säästöt sairauspoissaoloina.
– Mahdollisuus vaikuttaa omaan työntekoon ja -aikoihin lisää työhyvinvointia enkä ymmärrä automaattista työvuorosuunnittelua, jossa henkilöstöllä olisi vain vähäinen mahdollisuus vaikuttaa omiin työaikoihinsa.
Sari uskoo, että jos työhyvinvointi saatetaan kuntoon, on sillä suuri vaikutus sairauspoissaoloihin ja lisäksi saataisiin entistä paremmat palvelut ja mittavat säästöt.
Yhteistyö entistä tärkeämpää
Työ aluevaltuustossa ei ole helppoa jatkuvien säästöpaineiden keskellä. Säästöjen valtava mittaluokka johtuu valuvirheestä, joka syntyi, kun kuntia kiellettiin nostamasta terveys- ja sosiaalipuolen menojaan ennen hyvinvointialueiden käynnistymistä.
Tämän takia jokainen kunta alibudjetoi sotesektorinsa ja siksi myös hyvinvointialueiden toiminta käynnistyi raskaasti alibudjetoituna.
Ensimmäisellä valtuustokaudella on tehty kipeitä päätöksiä, jotka kaikki eivät ole menneet ihan nappiin. – Esimerkiksi Alajärven sotekeskuksen kiirevastaanoton siirto oli virhe, jonka estämiseen olisimme kaivanneet tukea myös lähialueilta.
– Valitettavasti kaikki palvelut reuna-alueilta lähtevät, ellemme tee yhteistyötä, Sari sanoo ja toivoo, että alueilla opittaisiin myös perumaan päätöksiä niissä tilanteissa, joissa ne eivät toimi ja osoittautuvat kalliiksi.
– Mikäli vielä Kela-kyydit siirtyvät hyvinvointialueiden maksettaviksi, niin mitä tapahtuu, jos silloin kaikki palvelut reuna-alueilta on lopetettu?
Sari peräänkuuluttaa päätöksentekoon maalaisjärkeä ja niiden ihmisten kuulemista, jotka työtä tekevät. Ylenmääräinen rahan syytäminen konsulttifirmoille olisi lopetettava, sillä alueen tuntemus sekä osaamista löytyy omaltakin alueelta ja organisaatiosta.
– Rahaa on palanut konsulteille, mutta myös tietoteknisiin ongelmiin. Esimerkiksi diagnoositietojen syöttämisessä ja tallentumisessa on tullut miljoonien kulut, jotka ovat olleet osin käyttäjä-, osin tietotekniikkalähtöisiä. Vaikka ongelmat ovat nyt korjaantumassa, ei rahoja saada enää takaisin.
Sotepuolen lisäksi aluevaltuusto päättää myös palo- ja pelastustoimen asioista. Säästöpaineet eivät sillä puolella tunnu niin kovina ja ymmärrys sille, että yhtään paloasemaa ei ole varaa lopettaa, vaikuttaisi olevan yhteinen.
Palo- ja pelastustoimi myös toimivat kaikin puolin hyvin ja kun paloasemat ovat jo nyt erikoistuneet omiin tehtäviinsä, ei päällekkäisyyksiä ole.
Tuula Jokiaho
