Lapsuudessa maatilan töissä kasvanut Raimo Vistbacka on tottunut tekemään paljon ja periksi antamatta. Poliisin, nimismiehen ja ministerin uransa jälkeen hän on edelleen mukana yhteisten asioiden hoitamisessa – sillä toimettomana tämä mies ei viihdy.
Vistbacka syntyi Kauhavalla 19. lokakuuta 1945. Kauhavalta tie vei ensin Teerijärvelle vanhempien ostamalle maatilalle. Alueen ollessa ruotsinkielistä, kävi Vistbacka Vetelin kunnan Nykäsen kylässä supistettua kansakoulua.
– Se oli hyvää aikaa, kun syksyllä ja keväällä oli kolme viikkoa koulua ja lauantait. Sieltä pyrin Kauhavalle keskikouluun. Eihän kukaan pitänyt mahdollisena, että supistettua kansakoulua käyvä kaveri pääsisi kokeista läpi, mutta niin vain satuin pääsemään, Vistbacka naurahtaa.
Kauhavan keskikoulussa kului vuosi, kunnes Vistbacka siirtyi Vetelin keskikouluun. Tämän hän joutui jättämään kesken, pitääkseen äitinsä kanssa maatilan toimivana hänen isänsä kuoltua.
– Elämäntilanne oli silloin se, että 14-vuotiaana äidin kanssa yritettiin pitää maatilaa pystyssä ja yhdellä hevosella hoitaa kaikki tarvittavat asiat.
Heti mahdollisuuden tultua Vistbacka lähti Kauhavalle armeijaan. Tosin sinne hän pääsi virallisesti vasta toisella kerralla. Ensimmäisen kerran hänet hyväksyttiin liian nuorena.
– Palveluunastumismääräys peruttiin, koska tuli ilmi, että olin neljä päivää liian nuori.
Armeijan käytyään Vistbacka pääsi kirjapainoon konelatojan oppilaaksi, jossa eräs vanhempi latoja yllytti opiskelemaan poliisiksi. Siitä alkoikin elämä, jollaista Vistbacka ei ollut itselleen suunnitellut.
Poliisikoulun käytyään Vistbacka oli Helsingissä ensin järjestyspoliisina ja sen jälkeen rikospoliisissa, jossa hänet nimitettiin ensimmäiseksi luottamusmieheksi. Samaan aikaan hän jatkoi opiskelua iltaoppikoulussa keskikoulun jäätyä kesken hänestä riippumattomista syistä. Ylioppilaaksi Vistbacka valmistui lopulta rimaa hipoen, mutta tällä ei ollut merkitystä hänen satsatessaan oikeustieteellisen tiedekunnan kokeeseen.
– Pääsin läpi toisella yrittämällä. Muistan aina, miten ensimmäisellä kerralla tulkitsin väärin adoptoidun lapsen oikeutta perintöön, joten en päässyt kokeesta läpi. Lopulta suoritin yliopiston keskimääräistä nopeammin, noin kolmessa vuodessa.
Nimismiehenä Vistbacka toimi Evijärvellä ja Töysässä, ennen siirtymistään Alajärvellä, jossa hän toimi nimismiehenä vuodesta 1982 vuoteen -87, kunnes hänet valittiin eduskuntaan.
Nimismiehestä ministeriksi
Politiikkaan Vistbacka ajautui mukaan ollessaan Alajärvellä nimismiehenä, jolloin tien toisella puolella asui Suomen Maaseudun Puolueen (SMP) edustaja, joka periksiantamattomuudellaan sai Vistbackan lähtemään puolueen riveihin.
– Pahempaa oli, kun pakotettiin ministeriksi, en ollut ollut mukana politiikassa enkä tuntenut pelitapoja. Jouduin myöntymään liikenneministerin virkaan, kun Pekka Vennamo sanoi puhuneensa asiasta presidentti Koiviston kanssa. Silloin oli pakko suostua.
Vistbacka ehti toimia liikenneministerinä 332 päivää, ennen kuin virka päättyi hänen mukaansa poliittisesti tyypillisesti.
– Vaalit olivat lähellä ja Vennamo oli siirtynyt Postin pääjohtajaksi ja kilpailevat puolueet katsoivat, että on paras aika heittää SMP ulos hallituksesta ja saada eduskuntavaaleissa pois puoluerekisteristä.
– Lähtö tuli, kun hallitus ei hyväksynyt puolueeni esittämää kansaneläkelain neljännen vaiheen uudistusta, jonka hallitus vei kuitenkin sitten lävitse myöhemmin. Asiasta ei haluttu keskustella yöaikaan, joten aamulla aikaisin Holkeri ilmoitti, että hallitus on päättänyt, että yhteistyö kanssani päättyy.
Ura aluepolitiikassa jatkuu
Vistbacka toimi kansanedustajana 24 vuotta ja oli jo tämän kevään vaalien lähestyessä päättänyt olla lähtemättä mukaan, mutta toisin kävi ja mies saatiin houkuteltua mukaan.
– Minulla pitää koko ajan olla jotain tekemistä. Jos en ole raivaussahalla metsässä niin sitten pitää olla kasvimaalla. Kun on ollut koko elämänsä mukana yhteiskunnallisissa asioissa, niin lähdin sitten ehdokkaaksi hyvinvointialueelle sekä kaupunginvaltuustoon, joihin molempiin pääsin.
Hyvinvointialueen tilanne on herättänyt keskustelua moneen suuntaan. Vistbackan mielestä tilanne ei ole helppo, sillä kun ollaan suoraan valtion ministeriöiden alaisuudessa, on rahoitus sieltä kiinni ja he sanelevat mitä tehdä.
– Osittain tämä on myös kuntien vika. Kun talousarviota sosiaali- ja terveyspuolesta tehtiin, kunnat alibudjetoivat arvionsa pahasti. Lakimuutoksen tullessa ministeriössä virkamiehet kävivät arviot läpi ja totesivat, että kunnat tietävät parhaiten millä pärjäävät. Budjetti olisi pitänyt arvioida silloin yli.
Tämän vuoden lopussa Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella tulee olemaan alijäämää yli 130 miljoonaa, jotka pitäisi kuitata ensi vuoden loppuun mennessä ettei jouduta arviointimenettelyyn.
– Minun tulkintani mukaan Etelä-Pohjanmaalla ei ole mitään mahdollisuutta välttää arviointimenettelyä, jos valtiovalta ei muuta voimassa olevaa lainsäädäntöä merkittävästi. Kun ministeriöstä tullaan tekemään palveluverkkouudistusta, ei siinä ole tunteille mitään sijaa.
Pahimmassa tapauksessa edessä ovat liitosneuvottelut, jossa Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue liitettäisiin Turkuun tai Pohjanmaahan. Tämä tarkoittaa, että erikoissairaanhoitoa alajärveläinen joutuisi hakemaan Turusta, sillä Pohjanmaan alueen YTA-keskus sijaitsee siellä.
– Mielestäni nyt tulee pitää hyvät välit Pirkanmaan alueeseen, koska jos johonkin liitetään, niin mieluiten sinne, Tampereelle kun on vain tunnin matka Seinäjoeltakin.
Hyvinvointialue on siis vaikean paikan edessä ja Vistbacka sanoo ymmärtävänsä niitä valtuutettuja, jotka yrittävät pitää kiinni oman kunnan palveluverkosta, mutta se on hänen mielestään tuhon tie.
– Palveluja pitää ilman muuta olla, mutta täytyy miettiä miten ne saadaan hoidettua mahdollisimman tehokkaasti vähemmällä rahalla. Kun nykyaikana on paljon vaihtoehtoja ja uutta tekniikkaa, niin voisiko mahdollisesti määrättyinä aikoina kunnassa kiertää sellainen auto, jossa olisi kaikki tarvittavat ihmisten saavutettavissa.
Ajatuksia Alajärvestä
Alajärven hyviksi puoliksi Vistbacka nostaa esille hyvät vapaa-ajan mahdollisuudet sekä kevyenliikenteen väylät. Harrastamismahdollisuudet ovat hyvät ja Alajärvellä olisi mahdollisuuksia menestyä, sillä ihmiset arvostavat ympäristöä ja luontoa.
Maailmantilanteen ollessa tällä hetkellä sotaisa, Vistbacka muistuttaa, että sotien päätyttyä kyseisissä maissa alkaa jälleenrakennus ja esimerkiksi paikallisten rakennusyritysten tulisikin pitää näihin maihin keskusteluyhteys auki, jotta valmiudet olisivat olemassa heti jälleenrakennuksen alkaessa.
Alajärven työllisyystilanteesta Vistbacka toteaa, että naistyöpaikkojen saamiseen pitäisi satsata enemmän.
– Itse ajattelisin, että yhä enenevässä määrin naisia on kouluttautumassa tietoteknisille aloille. Sellaista yritystoimintaa tänne pitäisi saada muutamia satoja, niin Alajärven tulevaisuus olisi ihan toisella asteella.
Tämän viikon sunnuntaina Vistbacka aikoo juhlistaa 80-vuotispäiviään, sillä sitä aikaisemmat juhlat hän on jättänyt väliin. Elettyä elämää tarkastellessaan, Vistbacka on joskus miettinyt, miksi hän on joutunut koville jo nuoresta asti.
– Monessa tilanteessa on pantu selkä seinää vasten, mutta sisulla on väännetty eteenpäin. Voisi sanoa, että jos on elämä kolhinut, niin on se kyllä palkinnutkin. Kun edustin eduskunnassa puoluetta yksin, kiersin jokaisen piirin syys- ja kevätkokoukset, joka toinen viikko kävin kotona, jossa nimismiehenä otin viisikin asiakasta päivässä vastaan. Miten ihmeessä mieli on pysynyt sellaisena, ettei ole tarvinnut viedä hoitoon, koska niinkin olisi voinut käydä. En tiedä mikä varjelu siinä on ollut, mutta ainakin omasta mielestä järki on vielä pysynyt.
Stina Saraste
