Järvi-Pohjanmaan kansalaisopisto täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Merkkivuosi on paitsi juhlan paikka myös muistutus siitä, miten pitkäjänteisesti vapaa sivistystyö on rakentanut osaamista, yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia alueella jo kuuden vuosikymmenen ajan.
Suomen kansalaisopistotoiminnan katsotaan alkaneen vuonna 1899 Tampereen työväenopiston perustamisesta. Järviseudulla ajatus omasta kansalaisopistosta heräsi noin 60 vuotta myöhemmin, vuonna 1958.
Taloudelliset realiteetit jarruttivat hanketta alkuvaiheessa, mutta vuonna 1962 säädetty laki kansalais- ja työväenopistojen valtionavustuksesta antoi ratkaisevan sysäyksen eteenpäin.
Näistä vaiheista kerrotaan yksityiskohtaisesti rehtori Aulis Hautamäen kymmenen vuotta sitten kirjoittamassa 50-vuotishistoriikissa. Seitsemän kunnan edustajat kokoontuivat neuvottelemaan opiston perustamisesta, ja vaiheiden kautta Alajärvellä tehtiin marraskuussa 1965 yksimielinen päätös kansalaisopiston perustamisesta. Samalla hyväksyttiin opiston ensimmäinen ohjesääntö. Toiminta käynnistyi syksyllä 1966.
Ensimmäiseksi rehtoriksi aloitti Olavi Leistevuo, ja opetustoiminta alkoi 1. syyskuuta 1966. Ensimmäinen ilmoittautuja oli kirjakauppias Matti Harju, jonka kursseina olivat kuorolaulu ja kuntoliikunta.
Ensimmäisenä toimintavuonna järjestettiin 20 opintopiiriä. Muutama piiri jouduttiin lopettamaan osallistujien puutteen vuoksi, mutta kokonaisuutena toiminta lähti liikkeelle määrätietoisesti. Jo varhain myös kesälukiotoiminta oli osa kansalaisopiston kokonaisuutta.
Opisto kylien arjessa ja elämänkaaren rinnalla
Kansalaisopistotoimintaa pyrittiin alusta lähtien viemään kylille. Hautamäen historiikissa todetaan, kuinka kansalaisopisto jäi monelle kylälle viimeiseksi palveluksi kyläkoulujen ja kyläkauppojen sulkeuduttua 1990-luvulla. Opisto tarjosi edelleen mahdollisuuden kokoontua, harrastaa ja oppia yhdessä.
Tämä ajatus elää edelleen. Kyläyhdistysten tilat ja kylätalot mahdollistavat opintopiirien kokoontumisen sielläkin, missä muita julkisia palveluja ei enää ole. Kansalaisopisto tuo valoa talvi-iltoihin ja syyn lähteä liikkeelle – se rakentaa yhteyttä ihmisten välille.
Opiston historiaan kuuluu myös hallinnollisia muutoksia. Vuonna 1974 Lehtimäki ja Soini perustivat oman kansalaisopistonsa. Vuonna 2003 opistot yhdistyivät ja nimeksi tuli Järvi-Pohjanmaan kansalaisopisto. Vuonna 2009 opisto siirtyi Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alueen sivistyslautakunnan alaisuuteen, ja samana vuonna Vimpeli liittyi mukaan.
Pitkät työurat kertovat osaltaan opiston merkityksestä työyhteisönä. Rehtoreina ovat toimineet Olavi Leistevuo, Jaakko Siikala, Aulis Hautamäki ja vuodesta 2019 alkaen Titta Väänänen. Toimistosihteeri Maria Isotalo on vuodesta 1990 lähtien ollut keskeinen osa opiston arkea ja toiminut jo kolmen rehtorin työparina.
Ilman tuntiopettajia opisto ei voisi toimia – heidän määränsä on kasvanut yli sadan, ja joukossa on useita vuosikymmenten mittaisia opetusuria tehneitä.
Myös kurssilaisissa on pitkäjänteisiä harrastajia. Luvan kanssa voidaan kertoa, että Aake Uusitupa aloitti miesten kuntoliikunnassa jo vuonna 1966, ja Seppo Ojajärvi on osallistunut yhtäjaksoisesti vuodesta 1969. Kansalaisopisto kulkee konkreettisesti ihmisen rinnalla läpi elämänvaiheiden.
Nykypäivän opisto vastaa ajan tarpeisiin
Lukuvuonna 2025–2026 kansalaisopistossa opiskelee noin 1800 opiskelijaa. Yhdellä opiskelijalla voi olla useampia kursseja, ja tarjonta on laaja.
Noin 75 prosenttia opiskelijoista on naisia. Vuonna 2002 kansalaisopiston alaisuuteen siirtynyt Kuvataidekoulu Eero tuo kokonaisuuteen oman vahvan panoksensa: siellä opiskelee noin 155 oppilasta 13 opetusryhmässä.
Rehtori Titta Väänänen näkee opiston roolin laajana.
– Kansalaisopisto on oppimisen ja harrastamisen palvelupiste, jossa ihmiset voivat itse vaikuttaa toimintaan. Me kuuntelemme toiveita kyselyillä, kurssipalautteilla ja suoraan toimistolle tulevilla yhteydenotoilla. Opisto elää ajassa ja vastaa siihen, mitä ihmiset tarvitsevat, Väänänen sanoo.
– Verkko- ja hybridikurssit ovat lisääntyneet vuosittain. Tänä lukuvuonna niitä on kuusi, muun muassa kielissä ja liikunnassa. Kurssiaiheissa näkyvät ajankohtaiset ilmiöt, kuten fermentointi, permakulttuuri ja vesiturvallisuutta vahvistavat uintikurssit.
– Maaliskuussa käynnistyy pilottihanke monikielisestä yhteiskuntaorientaatiosta yhteistyössä Kympin työllisyysalueen sekä Lapuan, Järvilakeuden ja Lakeudenportin kansalaisopistojen kanssa.
Opiston toiminta levittäytyy laajalle alueelle, ja käytössä on 44 aktiivista tilaa. Tilat ovat vuokralla kunnilta, kyläyhdistyksiltä ja yksityisiltä.
Arkeen mahtuu myös haasteita: muuttotöitä, vesivahinkoja, liukkaita pihoja ja lämmityskustannuksia. Vuoden 2025 aikana siirrettiin kolmen kudontapiirin kangaspuita ja tarvikkeita uusiin tiloihin, ja myös toimisto muutti Alajärven koulukeskukseen musiikkioppilaitoksen yhteyteen.
Juhlavuosi kokoaa yhteen
Vuoden 2026 juhlavuosi näkyy jokaisessa toiminta-alueen kunnassa. Kevään ja alkukesän aikana järjestetään luentoja, konsertteja, näyttelyitä ja avoimia ovia.
Ohjelmassa on muun muassa historiaan ja luontoon johdatteleva Postikortteja muinaisuudesta -luento, geneettiseen sukututkimukseen perehtyvä tilaisuus, hengellisten laulujen konsertti Alajärven kirkossa sekä naiskuorojen yhteisesiintymisiä.
Huhtikuussa järjestetään Muumi-konsertit yhteistyössä Kuvataidekoulu Eeron ja musiikkiopiston kanssa, ja kesän kynnyksellä Makasiinin pihalla vaihdetaan ja jaetaan taimia tapahtumassa Taimet ja kasvit kiertoon.
Juhlavuoden kunniaksi kansalaisopisto tarjoaa jokaisessa jäsenkunnassa jossakin tilaisuudessa kakkukahvit. Tapahtumat päivittyvät pitkin vuotta opiston verkkosivuille.
– Kuusikymppinen opisto voi jo ylpeästi sanoa, että opetus on oppimista, joka syntyy arjen kohtaamisista. Se vahvistaa elämänhallintaa ja kulkee ihmisen mukana eri elämänvaiheissa. Haluamme, että jokainen löytää meiltä paikan oppia ja olla osa yhteisöä, Väänänen sanoo.
Kuuden vuosikymmenen jälkeen Järvi-Pohjanmaan kansalaisopisto ei ole vain instituutio. Se on verkosto ihmisiä, tarinoita ja taitoja – ja juhlavuosi tekee tämän näkyväksi koko alueella.
Tuula Jokiaho
