Lehtimäellä on jo kahden vuosikymmenen ajan kokoonnuttu keskiviikkoisin Ikiomaan – paikkaan, jonka jokainen saa tuntea ikiomakseen.
Seurakuntakodilla kokoontuva lämminhenkinen yhteisö vetää viikoittain 40–60 kävijää, eikä väki tule pelkästään Lehtimäeltä. Mukaan saavutaan Ähtäristä, Soinista, Alavudelta, Lapualta ja Vimpelistä, joskus kauempaakin, aina Lempäälästä asti.
Ikioman puheenjohtaja Hannu Kuoppa-aho arvelee suosion salaisuuden olevan yksinkertainen: toiminta on aidosti avointa kaikille.
– Tänne voi tulla sellaisena kuin on. Vaikka bingopöydissä on omat vakiopaikkansa, jokainen tulija otetaan lämpimästi vastaan ja kaikki juttelevat kaikkien kanssa, hän kertoo.
Ja kun toiminnanjohtajana sekä bingomestarina toimii armoitettu huumorimies Tapani Puskala, ei päivästä iloa puutu. Vaikka bingovoitto ei toisinaan osu omalle kohdalle, naurua saa varmasti matkaevääksi.
Päivä täynnä kohtaamisia
Ikioman ovet avautuvat jo puoli kymmeneltä, ja kymmeneltä alkaa varsinainen ohjelma. Pian ovien avaamisen jälkeen salin täyttää iloinen puheensorina. Kahvia ja kastettavaa on tarjolla koko päivän parin euron hintaan.
Aamupäivällä notkistellaan tuolijumpassa, jota vetää eläkkeellä oleva fysioterapeutti Mirkku Ikäheimonen. Moni on saanut häneltä myös arvokkaita neuvoja omiin vaivoihinsa.
Päivään kuuluu lisäksi hartaushetki, jonka pitää seurakunnan työntekijä tai Ikioman oma vapaaehtoinen. Usein paikalla käy myös diakonissa, jonka kanssa asioiden hoitaminen onnistuu luontevasti muun toiminnan ohessa.
Puolenpäivän jälkeen alkaa odotettu bingo. Ikioman bingo ei ole suurten voittojen tavoittelua, vaan yhteistä ajanvietettä. Viidellä eurolla voi pelata käytännössä koko päivän, ja jokaisessa pelissä jaetaan kahdeksan pientä palkintoa. Palkinnot ovat arkisia ja tarpeellisia – ja voittaja saa aina valita mieleisensä.
– Tässä ei ole mitään kaupallista. On vain mukava pelata yhdessä ja ehkä voittaa jotain pientä hyödyllistä, Kuoppa-aho toteaa.
Peliä rytmittävät Puskalalle ominaiset sutkautukset, ja tunnelma pysyy kepeänä, vaikka voitto osuisikin naapuripöytään.
Yksinäisyyttä vastaan – yhdessä
Ikioman perusajatus on pysynyt samana alusta asti. Toiminta sai alkunsa seurakunnan diakoniatyöntekijä Pirkko Noposen ideasta, ja käytännön toteutukseen tarttui vapaaehtoisena Esko Halonen. Tavoite oli selkeä: yksinäisyyden lievittäminen.
Ja siinä on onnistuttu. Ikiomassa tapaa vanhoja tuttuja ja saa uusia ystäviä. Mukaan voi tulla silloin kun itselle sopii – ja lähteä, kun siltä tuntuu.
Kaikki eivät pelaa bingoa. Joku seuraa peliä sivusta, toiselle tärkeintä on tuolijumppa, kolmannelle hartaushetki. Monelle kaikkein merkityksellisintä on kuitenkin kiireetön kohtaaminen.
Ikiomassa ei käy vain eläkeläisiä. Mukana on myös työikäisiä aina työvuorojen salliessa, ja iäkkäimmät osallistujat ovat jo reilusti yli 90-vuotiaita. Yhteisö elää ajassa, mutta sen ydin pysyy: jokainen on tervetullut.
Toiminta pyörii talkoovoimin, ja ilahduttavaa on, että uusia, nuorempiakin vapaaehtoisia on saatu mukaan, kun vanhemmat ovat jääneet sivuun. Jos toiminnasta on joskus jäänyt varoja, niillä on järjestetty kirkkokuljetuksia.
Ikioma on enemmän kuin viikoittainen kokoontuminen. Se on paikka, jossa kuuluu nauru, jossa vaihdetaan kuulumiset ja jossa kukaan ei jää yksin. Se on – nimensä mukaisesti – jokaisen ikioma.
Tuula Jokiaho
