Alajärven kaupunki täyttää tänä vuonna pyöreät 40 vuotta. Neljä vuosikymmentä täynnä kehitystä, kulttuuria, kuntapolitiikkaa, strategiapapereita – ja niitä kahvijonokeskusteluja, joissa ratkaistaan asiat, joihin valtuustokaan ei aina ehdi.
Mutta harva tietää, että kaupungin syntyyn liittyy tarkoin varjeltu salaisuus.
Kaupunginarkiston uumenista on nimittäin löytynyt pöytäkirja vuodelta 1985, jossa kerrotaan, että Alajärvi ei alun perin aikonut ryhtyä kaupungiksi lainkaan. Suunnitelmissa oli kuulemma jatkaa ihan rauhassa entiseen malliin – korkeintaan uusia kahvinkeittimen suodatin.
Asiakirjan mukaan kohtalokas päätös syntyi vahingossa, kun kahvipöydässä äänestettiin pullapitkon viimeisestä palasta. Äänestyslappuihin kirjoitettiin vaihtoehdot “otetaan” ja “ei oteta”, mutta epäselvän käsialan vuoksi tulos tulkittiin muotoon “kaupunki – ei kaupunki”. Erään silminnäkijän mukaan joku oli vielä alleviivannut jotakin innostuksissaan – kukaan ei tosin muista mitä.
Loppu on historiaa.
Pöytäkirjan reunaan on kirjattu myös hämmentynyt kommentti: “Päätös tehty. Selvitellään myöhemmin, mitä tämä tarkoittaa.” Seuraavalla sivulla lukee vain: “No, kai tästä selvitään.”
Ja selvisihän siitä – ihan kaupungiksi asti.
Juhlapäivä täynnä ohjelmaa
Tuon dramaattisen leivonnaishetken kunniaksi Alajärvi juhlistaa 40-vuotista taivaltaan järjestämällä maailman ensimmäisen Kaupungiksi Vahingossa -juhlatapahtuman tänään keskiviikkona 1.4. Päivämäärä on kuulemma täysin sattumaa. Tai sitten ei.
Päivän ohjelmassa on muun muassa juhlallinen pullapitkon viimeisen palan huutokauppa kaupungintalon portailla. Lähtöhinta on yksi markka – inflaatiokorjattuna tietenkin.
Lisäksi tarjolla on opastettu “Aikamatka 1980-luvulle” – mukana aito kasettisoitin, permanenttikampauksia ja mahdollisuus testata, kuinka nopeasti osaa kelata C-kasetin kynällä takaisin alkuun. Nopein saa kunniamaininnan ja ehkä pienen venähdyksen ranteeseen.
Kaupunginjohtaja pitää virallisen “Peruutetaanko tämä kaikki?” -puheen, jossa hän lupaa tarkastella vaihtoehtoa palata hetkeksi maalaiskunnaksi “ihan vain kokeilumielessä – jos vaikka huomattaisiin, että traktorit mahtuvat paremmin keskustaan ja kokouksissa ehdittäisiin oikeasti juoda kahvit lämpiminä”.
Hän aikoo myös pohtia, olisiko päätöksenteon tehokkuus itse asiassa parempi, jos asioita valmisteltaisiin hieman vähemmän ja keskusteltaisiin hieman enemmän.
Tilaisuudessa on myös mahdollisuus hakea symbolista “Maalaiskunta päiväksi” -passia. Passin haltija saa oikeuden käyttää murresanoja ilman selityksiä, tervehtiä kaikkia vastaantulijoita, pysähtyä juttelemaan säästä vähintään viideksi minuutiksi ja ehdottaa kokouksissa, että “katsotaan nyt ensin kahvit – ja sitten vasta päätetään”.
Päätöksiä, leimoja ja yllätyksiä
Lapsille järjestetään oma työpaja, jossa voi suunnitella vaihtoehtoisen vaakunan siltä varalta, että joku vielä äänestää vahingossa toisin. Yksi luonnoksista sisältää pullapitkon ja suurennuslasin – “ettei käsialasta tule enää epäselvyyttä”.
Työpajassa lapset pääsevät myös osallistumaan “Päätösarpa”-pisteelle, jossa he saavat nostaa hatusta erilaisia pieniä päätöksiä ja toteuttaa ne saman tien. Arvottavana voi olla esimerkiksi “pidetään ylimääräinen välitunti”, “kaikki kulkevat hetken takaperin” tai “keksitään uusi tervehdys koko kaupungille”.
Jokainen päätös kirjataan ylös virallisen näköiseen “päätöspöytäkirjaan”, johon lapset saavat allekirjoittaa nimensä mahdollisimman epäselvästi – perinteen kunniaksi. Lopuksi pöytäkirjat leimataan suurella leimasimella, jossa lukee “hyväksytty – luultavasti”.
Tapahtuman huipentaa yllätys, jota järjestäjät kuvailevat “niin selväksi, ettei siitä voi enää erehtyä – tai ainakaan melkein”. Huhujen mukaan kaupungintalon eteen paljastetaan jättimäinen, valaistu “päätöksentekokone”, johon kuntalaiset voivat syöttää kysymyksiä ja saada vastaukseksi virallisen oloisen, mutta täysin sattumanvaraisen päätöksen.
Kone toimii yksinkertaisella periaatteella: sisään laitetaan kysymys, ulos tulee ratkaisu – joskus kyllä, joskus ei, ja toisinaan “palataan asiaan myöhemmin”. Laitteen vieressä seisova “tulkintavastaava” lukee päätökset ääneen ja selittää ne yleisölle parhaansa mukaan, vaikka selitykset saattavat muuttua kesken lauseen.
Järjestäjien mukaan kyseessä on kunnianosoitus kaupungin historialle ja erityisesti sille hetkelle, jolloin kaikki alkoi yhdestä epäselvästä tulkinnasta. “Ajattelimme, että jos kerran silloin onnistuttiin näin hyvin, miksei kokeiltaisi uudestaan – mutta tällä kertaa ihan tarkoituksella.”
Kaupunki kutsuu kaikki asukkaat – entiset, nykyiset ja henkisesti alajärveläiset – mukaan juhlimaan tätä historiallista merkkipaalua. Pukeudu 80-luvun hengessä, ota mukaan oma kahvikuppi ja varaudu siihen, että kaikkeen ei ehkä kannata suhtautua aivan liian vakavasti. Varsinkaan tänään.
Sillä kuten tuoreesta arkistolöydöstä opimme: joskus suurimmat päätökset syntyvät ihan vahingossa.
Ja toisinaan niistä tulee oikein hyviä – jopa kaupungin kokoisia. Hyvää 40-vuotisjuhlavuotta, Alajärvi – ja nähdään kello 14!
Tuula Jokiaho
