“Olisiko tässä bändi?” – Urmas Peräsalo kokoaa nuorista tekijöitä

Alajärven yläkoulun musiikkiluokassa on poikkeuksellinen tunnelma. Kun kellon soitto päättää oppitunnin, oppilaat eivät ryntääkään ulos – päinvastoin. Osa jää vapaaehtoisesti luokkaan jatkamaan soittamista.

Usein näistä hetkistä musiikinopettaja Urmas Peräsalo tunnistaa ne nuoret, joilla on intoa ja halua tehdä musiikkia myös oppituntien ulkopuolella.

MAINOS

Peräsalo on toiminut Alajärven yläkoululla musiikinopettajana vuodesta 2000. Vuosien aikana hänen työnsä ytimeksi on muodostunut nuorten kokoaminen yhteen ja rohkaiseminen tekemään itse – erityisesti bändien kautta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että opettaja kyselee, havainnoi ja ehdottaa.

– Kyllä minä kyselen seiskaluokkalaisilta heidän harrastuksistaan. Jos niitä ei oikein ole, alan miettiä, ketkä voisivat sopia samaan bändiin, Peräsalo kertoo.

Hänen mukaansa bänditoiminta tarjoaa monelle nuorelle paikan, johon tulla mukaan ilman suuria ennakkovaatimuksia.

Bändi syntyy, kun joku uskaltaa ehdottaa

Tänä keväänä Kurikassa järjestetyissä YaRockSM-kisoissa Alajärveä edusti kaksi bändiä. Yhdeksäsluokkalaisten Revenant nappasi kilpailussa toisen sijan. Kolme vuotta yhdessä soittaneessa bändissä kitaraa soittaa Ilmari Tikkanen, bassoa Taavi Levijoki, rummuissa on Jesse Lepistö ja solistina Saarai Kangastupa.

Nuorempaa kaartia edusti seiskaluokkalaisten tyttöbändi AcaBi3lla, joka on ollut kasassa vasta noin puoli vuotta. Ida Ketonen, Serafiina Laukkonen, Kiira Takala ja Fanni-Sofia Hyvönen lähtivät kisaan ennen kaikkea hakemaan kokemusta.

Bändien synty kertoo paljon Peräsalon tavasta toimia. Revenantin kohdalla Saarai kertoo, että opettaja kokosi pojat samaan bändiin, ja hän liittyi mukaan itse halutessaan solistiksi. AcaBi3llan kohdalla lähtö oli vielä rennompi.

– Oltiin vaan yhdessä, ja Urmas totesi, että olisiko tässä bändi, tytöt nauravat.

Peräsalo itse suhtautuu nuorten puheisiin “käskemisestä” huumorilla, mutta myöntää, että aktiivinen rooli on osa työtä.

– Kaikista kokoonpanoista ei synny bändejä, mutta mahdollisuus pitää antaa. Varsinkin niille, joilla ei ole muuten harrastuksia.

Hänen mukaansa bändissä tärkeintä ei ole se, ovatko jäsenet keskenään läheisiä ystäviä.

– Ei heidän tarvitse olla kavereita muuten. Kun soittaminen toimii yhdessä, siitä syntyy oma juttunsa.

Musiikkiopisto tukena – ja toisin päin

Monella bändeissä mukana olevalla nuorella on taustalla musiikkiopisto-opintoja. Joukosta löytyy niin pianisteja, viulisteja kuin muidenkin soittimien harrastajia. Usein bändiin tullaan kuitenkin vasta yläkoulussa.

Peräsalo näkee musiikkiopiston ja bänditoiminnan tukevan toisiaan.

– On iso etu, että taustalla on soitto-opintoja. Mutta yhtä lailla bändi voi tuoda uutta motivaatiota jatkaa musiikkiopistossa.

Bändissä soitin ei useinkaan pysy samana. Pianisti saattaa päätyä rumpuihin tai viulisti mikin varteen. Se ei ole Peräsalon mukaan ongelma, vaan pikemminkin mahdollisuus.

– Rumpujen soittaminen voi kehittää kuuntelua pianossa, ja viulistille tekee hyvää laulaa. Kun tekee eri asioita, ymmärrys musiikista laajenee.

Ainakin tällä hetkellä moni bändeissä mukana olevista nuorista jatkaa edelleen myös musiikkiopiston opintoja. Ne eivät sulje toisiaan pois, vaan kulkevat rinnakkain.

Musiikki kasvattaa – myös vaikeina hetkinä

Vaikka nuoret kuvaavat musiikkia valinnaisaineena “kivaksi”, bändissä oleminen ei ole pelkkää helppoa yhdessäoloa. Mukaan mahtuu myös turhautumista.

– Välillä tulee tilanteita, jolloin tekisi mieli lopettaa. Mutta bändissä se ei ole niin helppoa, kun on olemassa se bändin yhteinen juttu. Se opettaa sitkeyttä, Peräsalo sanoo.

Yhdessä soittaminen vaatii kuuntelemista, toisten huomioimista ja yhteisten pelisääntöjen noudattamista. Samalla se tarjoaa onnistumisen kokemuksia, kun kappale alkaa toimia.

Alajärvellä bändiharrastusta rajoittaa käytännön asia: nuorilta puuttuu oma soittotila. Harjoittelu tapahtuu koululla kerhoissa tai kotien nurkissa.

– Ei he oikeastaan tarvitsisi kuin tilan. Sellaisen, jonka voisi vaikka itse kunnostaa ja tuoda omat soittimet, Peräsalo pohtii.

Siitä huolimatta toiminta on aktiivista, ja koulu toimii käytännössä tärkeimpänä mahdollistajana.

Rohkeutta lavalle ja kokemusta mukaan

Alajärvellä nuorten bänditoiminnalla on jo pitkät perinteet. Peräsalo vei ensimmäiset oppilaat yläasterockin SM-kisoihin vuonna 2012. Tuolloin voiton vei RM-yhtye, joka keikkailee edelleen.

Sittemmin kisoihin on osallistuttu useaan otteeseen, usein useammalla bändillä. Menestystä on tullut, mutta tärkeintä on osallistuminen.

– Sanon aina, että sinne lähdetään musikanttien kevätretkelle, ei pelkästään kilpailemaan.

Esiintymisiä bändeille kertyy myös paikallisesti, esimerkiksi vappumarkkinoilla, rokulipäivillä, seurakunnan tilaisuuksissa ja koulun juhlissa. Lavalle nouseminen jännittää, mutta moni tarttuu tilaisuuteen. Pakollista esiintyminen ei kuitenkaan ole, ei edes musiikin valinnaisessa.

– Arvostan sitä, että nuoret uskaltavat esiintyä koko koulun edessä. Siinä oppii paljon.

Peräsalon mukaan yläkoulun musiikkivuosista jää nuorille ennen kaikkea käytännön taitoja ja kokemuksia, joista on hyötyä myöhemmin.

– Oppii toimimaan porukassa, valmistautumaan ja käyttämään laitteita sekä esiintymään. Ja saa kokemuksen siitä, miltä tuntuu tehdä jotain yhdessä.

Kun entiset oppilaat tulevat vastaan, bändiajat nousevat usein puheeksi – konkreettisina muistoina yhteisestä tekemisestä, joka on jättänyt jäljen.

Tuula Jokiaho


sinua saattaisi kiinnostaa

Viimeisimmät