Vielä muutama vuosi sitten Akonniemen vanhassa ladossa säilytettiin heinää, maatalouskoneita ja vuosikymmenten aikana kertynyttä tavaraa. Nyt samassa rakennuksessa kuunnellaan raamattuopetusta, lauletaan ja kokoonnutaan yhteiseen kahvipöytään.
Soinissa, Ähtärinjärven rannalla sijaitsevan Akonniemen tilan heinälato on saanut uuden tehtävän – siitä on tullut seuralato.
Ajatus sai alkunsa kesällä 2021 kahvipöytäkeskustelun lomassa. Paikalla olivat veljekset Aulis ja Juha Akonniemi, heidän sittemmin menehtynyt äitinsä sekä Auliksen puoliso Marja-Terttu. Kun katse osui vanhaan latoon, joku totesi ääneen, että siinähän voisi pitää vaikka seuroja.
Ajatus tuntui aluksi suurelta urakalta. Lato oli täynnä vuosikymmenten aikana kertynyttä tavaraa, eikä sitä voinut kuvitella kokoontumispaikaksi. Silti idea jäi elämään.
Veljekset ryhtyivät tyhjennystöihin Auliksen pojan avustuksella. Rakennus siivottiin perusteellisesti, ja seuraavana keväänä siihen rakennettiin tukeva puulattia. Heinäkuussa 2022 järjestettiin ensimmäiset latoseurat.
Kalusteita on vuosien aikana saatu eri puolilta, mutta yhdessä asiassa ei haluttu tinkiä.
– Äänentoistoon olemme panostaneet. Halusimme, että ohjelma kuuluu hyvin myös ulos ja kahvitustilaan, veljekset kertovat.
Sisältö ja yhteisöllisyys vetävät väkeä
Vaikka Akonniemen tila sijaitsee syrjässä vilkkaimmista kulkureiteistä, ihmiset löysivät seurat heti ensimmäisestä kesästä lähtien. Nykyisin ladossa järjestetään joka kesä kahdet seurat sekä Soinin seurakunnan miesten ilta.
Parhaimmillaan seuroihin on osallistunut noin 140 ihmistä. Suurin osa tulee lähialueilta, mutta mukana on myös väkeä eri puolilta Suomea. Kun osallistujamäärä kasvoi, latoa laajennettiin viime syksynä purkamalla väliseinää. Näin noin 30 uudelta istumapaikalta avautui näkymä Aki Alatalon lehtikuusesta valmistamalle puhujapöntölle.
– Olemme panostaneet vahvasti seurojen sisältöön. Niissä on raamattuopetusta, hengellistä ohjausta, musiikkia ja yhteislaulua, Marja-Terttu kertoo.
Seurojen jälkeen kokoonnutaan vielä yhteiselle kahville. Tarjoilu syntyy pitkälti vapaaehtoisten voimin. Leivonnaisia tuovat veljesten sisar sekä monet muutkin, jotka haluavat olla mukana rakentamassa yhteistä tilaisuutta.
Akonniemet kutsuvat puhujiksi seuroihin evankelisluterilaisen kirkon ja sen piirissä toimivien herätysliikkeiden edustajia. Seuraavien kesien ohjelmaa aletaan suunnitella jo talvella, ja veljekset iloitsevat siitä, että kutsutut ovat lähteneet mukaan mielellään.
Myös musiikilla on tärkeä rooli. Vuosien aikana esiintyjinä on kuultu muun muassa Eveä ja Ossia sekä Pro Fiden alkuperäisiä soittajia ja laulajaa.
Jatkoa suvun hengelliselle perinnölle
Ladon ilme haluttiin tilan kunnostuksessa säilyttää mahdollisimman aitona. Ladon seiniä ei ole täytetty tavaralla, vaan sen oma historia saa näkyä. Muutamat harkiten valitut esineet viittaavat sadonkorjuuseen ja kalastukseen – aiheisiin, jotka ovat myös Uuden testamentin ydintä.
Seuralato ei kuitenkaan ole irrallinen hanke, vaan jatkoa Akonniemen tilan pitkälle hengelliselle perinteelle. Auliksen ja Juhan vanhemmat perustivat uudistilan vuonna 1957.
Kolme vuotta myöhemmin he tulivat uskoon, ja sen jälkeen kodin ovet olivat ajan avoinna myös seuravieraille. Vanhemmat olivat aktiivisesti mukana myös Soinin seurakunnan toiminnassa.
Kaksi vuotta sitten menehtyneelle äidille ladon kunnostaminen seurojen käyttöön oli erityisen mieluinen asia.
– Ladon käyttötarkoitus on vahvasti kiinni tässä tilassa ja meitä edeltäneissä sukupolvissa, Aulis ja Juha Akonniemi sanovat.
Vaikka heinäladon käyttötarkoitus on muuttunut, niin yksi asia on säilynyt. Akonniemen pihapiiri kokoaa edelleen ihmisiä yhteen – aivan kuten se teki jo vuosikymmeniä sitten. Siellä, missä ennen varastoitiin kesän satoa, kokoonnutaan nyt kuuntelemaan Jumalan sanaa ja jakamaan yhteyttä toisten kanssa.
Tuula Jokiaho
