– Kivointa leikkikenttäkerhossa on ollut ehkä juoksuleikit: puuhippa, nurmihippa ja pallohippa. Ja kavereiden kanssa muuten vaan juokseminen, summaa Kimi Heikkinen.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Alajärven paikallisyhdistyksen ylläpitämällä leikkikenttäkerhotoiminnalla on edelleen aikansa, paikkansa ja vakiokävijänsä. Kerho kokoontui kesäkuun alusta heinäkuun loppuun yhdeksällä leikkikentällä eri puolella kaupunkia: Kitronlaaksossa, Myllykankaalla, Koskenvarrella, Lehtimäellä, Uusikylässä, Levijoella, Hoiskossa, Pynttärissä ja Paalijärvellä. Kävijämäärä vaihteli sääolojen ja perheiden omien menojen mukaan parista-kolmesta lapsesta Kitronlaakson, Myllykankaan ja Hoiskon kerhojen heinäkuun lopun keskimäärin 15–20 lapseen. Edellisvuosien tapaan leikkikenttäkerho oli tarkoitettu 3–10-vuotiaille.
Itsellekin uutta
Edellisvuosien tapaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton Alajärven paikallisyhdistys työllisti viisi nuorta leikkikenttäkerhon vetäjiksi. Kerhoa veti aina kaksi nuorta kerrallaan.
Elmeri Joensuu, 22, kertoo, että hänet soitettiin tehtävään hätävaraksi, kun hänen leikkikenttäkerhon ohjaajana toiminut pikkusiskonsa tarvitsi kuskin.
– Sisko oli ohjaajana kaksi viikkoa heinäkuussa, kertoo Rovaniemellä Lapin yliopistossa luokanopettajaksi opiskeleva Elmeri.
Heinäkuun toisen puoliskon Elmerin työparina oli Marika Nelimarkka.
– Netissä tuli vastaan hakemus paikasta. Tehtävä oli kivan kuuloinen ja päätin hakea, kertaa 18-vuotias tuleva abiturientti.
Marikan ja Elmerin kesäpesti oli monipuolinen. Yksikään työpäivä ei ollut samanlainen. Välillä ohjaaja saattoi leikkiä pitempään yhden lapsen kansa. Kitronlaaksossa tai Myllykankaalla meno oli erilaista, kun lapsia saattoi olla parikymmentäkin.
Leikkikenttäkerhossa leikittiin erilaisia pihapelejä. Elmerin mukaan lapset tykkäsivät ehdottaa ohjaajille, että mitä tehdään.
–Välillä on juteltu lasten kanssa niitä näitä – ja sitten taas leikitään. Kerho puolessa välissä on välipalatauko. Myllykankaan kerhossa meille ohjaajille opetettiin Nurkka-Jussia uusilla säännöillä, valottaa Elmeri vuorovaikutusta ohjaajien ja lasten kanssa.
Paljon mukavaa puuhaa
Kuusivuotias Bella Heikkinen ja hänen vuotta vanhempi veljensä Kimi ovat tykästyneet leikkikenttäkerhoon. He ovat käyneet tänä kesänä melkein joka maanantai Kitronlaakson leikkipuiston leikkikentänkerhossa ja myös kotikulmillaan Hoiskon koulun pihalla järjestettävässä kerhossa. Kitronlaakson leikkipuiston portin sisäpuolelle päästyään Kimi tervehtii Elmeriä hyväntahtoisesti kutsumalla ohjaajaa Elmeri-Pelmeriksi. Samalla vaihdetaan kuulumisia ja ihmetellään kesäsateen ropinaa. Bella pinkaisee kokeilemaan liukumäkeä. Pienen sateen kastelema liukumäki luistaa hyvin kurahousuillakin.
Leikkikenttäkerhossa Bella ja Kimi ovat tavanneet kavereitaan ja myös solmineet uusia tuttavuuksia. Sisarusten kesään on kuulunut Bellan mukaan esimerkiksi uintiretkiä tehden ja pesistä pelaten. Kaksikko on myös hoitanut pikkuveljeään.
– Kävimme Seinäjoella Leo’s Leikkimaassa, tuleva eskarilainen paljastaa.
Kimi kertoo Bellan toimineen pelaajan saattajana Vimpelissä pelatussa tyttöjen Itä–Lännessä. Kimin suosikkipelaajia ovat Vimpelin Vedon Elmeri Anttila ja Aleksi Lassila sekä Sotkamon Jymyssä tolppaa nosteleva Elmeri Iivonen.
Puoltaa paikkaansa
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Alajärven paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Saija Ylinen kertoo, että yhdistys on järjestänyt leikkikenttäkerhoja noin viitenätoista kesänä. Vastaavanlaista toimintaa ei lähialueelta löydy. Hänen mukaansa leikkikenttäkerhottoiminnalle on olemassa tilausta.
– Kerhoissa käy kerrallaan muutamasta muutamaan kymmeneen lasta. Lasten vanhemmilta on tullut hyvää palautetta.
Ohjaajia yhdistys rekrytoi ilmoittamalla asiasta Facebookin kautta ja tieto avoimista työpaikoista tavoittaa nuoret myös yläkoulun ja lukion kautta.
– Nuoret perehdytetään aina tehtävään. Meillä on ollut myös WhatsApp-ryhmä, että pysytään ajan tasalla. Leikkikenttäkerhojen lelut tulevat yhdistykseltä.
Yhdistys hakee kaupungilta nuorisopuolen avustusta nuorten palkkakuluja varten. Viime vuonna leikkikenttäkerhotoimintaa pystyttiin järjestämään vain kesäkuussa. Saija Ylisen mukaan yhdistykseltä löytyy halua jatkaa toimintaa myös ensi vuonna, mutta toiminnan jatkuminen riippuu rahasta.
