Viime viikolla vietetty ADHD-viikko muistutti, ettei ADHD kosketa perheessä vain yhtä ihmistä. Sen vaikutukset voivat näkyä koko perheen arjessa ja vuorovaikutuksessa.
Avopalvelujohtaja, perheterapeutti Anne Mariapori korostaa, että ADHD kanssa elävän lapsen tai nuoren lisäksi myös vanhemmat ja muut hänen ympärillään olevat aikuiset tarvitsevat ymmärrystä ja tukea.
– Kun yhdellä perheenjäsenellä on ADHD, arki voi olla täynnä tilanteita. Suunnitelmat muuttuvat, tunteet kuumenevat nopeasti, asioiden aloittaminen tai loppuun saattaminen voi olla vaikeaa ja tavallisetkin arjen rutiinit voivat tuntua ylivoimaisilta, Mariapori kuvailee.
Hänen mukaansa vaikeinta ei kuitenkaan välttämättä ole ADHD itsessään, vaan se, ettei sen vaikutuksia ymmärretä.
Vanhempi saattaa kokea olevansa jatkuvasti riittämätön. Lapsi tai nuori voi puolestaan kuulla toistuvasti olevansa hankala, laiska tai huolimaton. Parisuhteessa toinen puolisoista voi väsyä siihen, että vastuu arjen pyörittämisestä tuntuu kasaantuvan hänelle.
– Vähitellen koko perheen vuorovaikutukseen voi syntyä pettymyksiä, väärinymmärryksiä ja syyllisyyttä. Siksi kohtaaminen on niin tärkeää.
Diagnoosin takana on ihminen ja perhe
Mariapori on työskennellyt pitkään perheiden parissa toimintaterapeuttina, perheterapeuttina ja neuropsykiatrisena valmentajana. Kokemus on vahvistanut hänen käsitystään siitä, ettei ADHD kohtaamisessa riitä pelkästään diagnoosin ymmärtäminen.
– On tärkeää nähdä ihminen diagnoosin takana ja pysähtyä kuulemaan myös perheen tarinaa. Mitä tämä tarkoittaa juuri tässä perheessä? Mikä kuormittaa ja missä onnistutaan? Mitä lapsi tai nuori yrittää kertoa käyttäytymisellään ja mitä vanhempi tarvitsee jaksaakseen?
Tärkeää on hänen mukaansa pohtia yhdessä, miten arjesta voidaan rakentaa sellaista, että jokainen perheenjäsen tulee nähdyksi ja ymmärretyksi.
Usein ensimmäinen tarve ei edes ole uusien neuvojen saaminen.
– Ihminen ei välttämättä tarvitse ensimmäisenä lisää ohjeita. Hän tarvitsee kokemuksen siitä, että joku ymmärtää. Kun ymmärrys lisääntyy, syyllisyys voi vähentyä. Kun syyllisyys vähenee, tilalle voi tulla tilaa yhteistyölle, toivolle ja uusille tavoille toimia.
Haastavan käyttäytymisen taakse pitäisi nähdä
ADHD ei aina näy päällepäin, vaikka sen vaikutukset voivat näkyä voimakkaastikin perheen jokapäiväisessä elämässä. Mariapori muistuttaa, ettei ADHD-lapsi tarvitse ensisijaisesti lisää moitteita, tiukempia sääntöjä tai jatkuvaa muistuttamista.
Sen sijaan aikuisen olisi hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä lapsen käyttäytymisen takana on.
– Haastavan käyttäytymisen taustalla voi olla kuormitusta, tunnesäätelyn vaikeutta, impulsiivisuutta tai yksinkertaisesti sitä, että lapsen aivot toimivat eri tavalla. Kun ymmärrys lisääntyy, myös kohtaaminen muuttuu.
Lapsen lisäksi on tärkeää huomioida hänen ympärillään olevat aikuiset. Vanhempien ohella myös opettajat, varhaiskasvatuksen ammattilaiset ja muut lapsen kanssa työskentelevät voivat väsyä.
Jatkuva ennakointi, tilanteiden selvittely, huoli lapsesta sekä tunne siitä, ettei mikään tunnu riittävän, voivat kuluttaa voimavaroja.
– ADHD-lapsen ympärille tarvitaan kokonainen joukko ymmärtäviä aikuisia, ei syyllistäviä.
Ymmärtäminen ei tarkoita rajattomuutta
Mariapori haluaa nostaa ADHD-viikon yhteydessä esiin erityisesti ihmisen kohtaamisen, ymmärtämisen ja arvostuksen. Ne voivat olla ensimmäisiä askelia kohti muutosta.
Ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei lapselle asetettaisi rajoja.
– Rajat pitää asettaa tavalla, joka säilyttää lapsen arvokkuuden. Samalla on pidettävä huolta myös niistä aikuisista, jotka päivä toisensa jälkeen kulkevat lapsen rinnalla.
ADHD kanssa ei tarvitse selviytyä yksin. Tukea voi tarvita koko perhe.
– Joskus kaikkein tärkein asia, jonka voimme lapselle antaa, on kokemus siitä, että minä näen sinut, ymmärrän, että sinulla on välillä vaikeaa, ja pysyn tässä sinun rinnallasi.
Mariaporin mukaan pienikin ymmärryksen hetki voi olla lapselle suuri asia.
– Joskus yksi kannatteleva aikuinen voi muuttaa koko lapsen suunnan.
Tuula Jokiaho