Ruokinta ja rehuhygienia on yksi tärkeimmistä asioista tämän päivän turkistarhalla. Mäkipellon Turkiksen Jouni ja Pirkko Mäkipelto kertovat, että kesällä rehu tuodaan tarhoille joka päivä säiliöautolla.

Mäkipellon Turkis on toiminut jo 50 vuoden ajan

Elettiin vuotta 1965, kun siitoskanalaa pitävä Paavo Mäkipelto Lehtimäeltä näki kanankuljetusreissullaan minkkitarhan ja sai idean.

– Tuolta reissulta Isä-Paavo tilasi 12 minkkiä ja kun ne saivat poikasia, niitä olikin pian jo viitisenkymmentä, kertoo Mäkipellon Turkis Oy:n yrittäjä Jouni Mäkipelto yrityksen historian ensiaskelia.

Mäkipelloilla oli tuohon aikaan siitoskanalan lisäksi karjaa ja perunanviljelyä. Pojat Jouni ja Jarmo olivat tietenkin talon töissä mukana isän rinnalla. Turkistarhaus otti nopeasti tuulta purjeisiinsa niin, että ensin laitettiin pois lehmät, sitten kanat ja viimein perunanviljelykin lopetettiin.

Turkistarhauksesta tuli tilan pääelinkeino 70-80 -lukujen vaihteessa ja niihin aikoihin Jarmo ja Jouni tulivat virallisesti mukaan toimintaan yrittäjinä. Tuossa vaiheessa minkkien rinnalle oli tulleet myös ketut.

Paavo jäi eläkkeelle 80 -luvun lopulla ja nykyisisen tarha-alueen halli rakennettiin 1985. Osakeyhtiön Jarmo ja Jouni perustivat 1995. Veljekset omistavat yrityksen puoliksi.

Siinä, missä minkkejä oli aluksi 12, niitä kuten kettujakin, on tänä päivänä tuhansia. Yritys työllistää vakituisesti viisi henkilöä, yrittäjäpariskunnat sekä kolmatta polvea työssä on mukana Jarkko Mäkipelto.

Viimeinen laajennus tarhoilla tehtiin tänä keväänä, jolloin rakennettiin kaksi uutta taloa. Eläinmäärää ei kuitenkaan lisätty, vaan lisätila käytettiin eläinten käytössä olevan tilan laajentamiseen.

Kiina hallitsee markkinoita

50 vuoden aikana turkistalous on kohdannut monenlaisia haasteita ja monet työmenetelmät kuin lainsäädäntökin ovat muuttuneet.

Tänä päivänä Mäkipelto nostaa merkittävimmäksi haasteeksi Kiinan, joka on suurin ostaja ja hallitsee markkinoita Venäjän ruplan romahdettua.

– Kiina on suurin ostaja, mutta sen oma tarhaus lisääntyy jatkuvasti. Kiinassa rehupuoli on edelleen ongelmana ja siksi sikäläiset tuottajat eivät vielä pärjää meille laadussa. Tulevaisuudesta ei kuitenkaan voi tietää.

Kiinan lisäksi turkikset myydään pienemmässä määrin Euroopan muotitaloille sekä edelleen myös Venäjälle. Hintatason on kuitenkin sanellut Kiina jo useiden vuosien ajan.

Myös lainsäädännöllisiä haasteita alaan liittyy, mutta Mäkipelloilla katsotaan että lait ovat lakeja ja niihin sopeudutaan. Paperityöt alalla ovat viime vuosien aikana lisääntyneet rajusti, mikä ottaa yhä enenevässä määrin aikaa.

Minkä tahansa yrityksen kohdalla 50 vuotta on pitkä aika. Turkistarhauksessa ainoa keino pärjätä mukana on laatu, sillä vuoden aikana tehty työ hinnoitellaan aina uudelleen suurissa huutokaupoissa, joiden kautta tuote lähtee maailmalle.

Laatuun vaikuttaa yksiselitteisesti se, miten hyvinvoivia eläimiä tarhaajalla on. – Eläinjalostus, hyvä hoito ja ruokinta ovat kulmakivet, Mäkipelto sanoo. – Mitään kohtaa ei saa lyödä laimin, se näkyy heti laadussa.

Eläinten hyvinvointi onkin turkistarhaajalle sydämen asia, sillä hyvinvoiva eläin kasvattaa laadukkaan turkin.

Pirkko Mäkipelto käsittelee trukkia tottuneesti ja hänen vastuullaan on yrityksessä myös kettujen keinosiemennys.
Pirkko Mäkipelto käsittelee trukkia tottuneesti ja hänen vastuullaan on yrityksessä myös kettujen keinosiemennys.

Eläinjalostuksessa seurataan tarkoin eri linjoja ja kettupuolella nykyisin käytetään yksinomaan keinosiemennystä. Eläinkantaa vaihdetaan tarhojen välillä ja myös pelkkää siementä on mahdollista ostaa. Minkkien osalta jalostus tapahtuu luomumenetelmin, sillä niiden osalta keinosiemennys ei ole mahdollista, koska tiinehtyminen vaatii aina parittelun.

Myös eläinten ruokinta on muuttunut takavuosikymmenistä oleellisesti. – Ennen eläimet ruokittiin kauhomalla niille sangosta ruokaa eteen. Nyt annostelu tapahtuu tietokoneen avulla häkkikohtaisesti ja kesäaikaan ruoka tuodaan tarhalle säiliöautolla joka päivä, talvella kolme kertaa viikossa. Ruokaa kuluu 5000-6000 kiloa päivässä ja ruokinta hoidetaan kahdella trukilla.

– Rehuhygienia on erittäin tärkeää, sillä ennen ruokamyrkytykset olivat tarhoilla iso ongelma, Mäkipelto kertoo.

Minkkien osalta eläinten terveyttä ylläpidetään myös rokotuksin tarttuvia sairauksia vastaan. Ylimääräisten ihmisten liikkuminen tarhoilla ei ole näistä syistä myöskään suotavaa.

Välillä turkistarhoilla on ollut kutsumattomia vieraita, mutta Mäkipelloilla näistä ei ole isompia hankaluuksia aiheutunut. Kameravalvonta ja hälytysjärjestelmät on kuitenkin aina pidettävä ajan tasalla.

Monipuolinen työ

Turkistarhalla vuoden kierto on vaihteleva ja yksikään työpäivä ei ole toisensa kaltainen. – Tällä hetkellä minkit on vieroitettu ja kettujen osalta vieroitus on vielä kesken. Minkille pennut syntyvät huhti-toukokuulla ja ketulla touko-kesäkuulla.

Vasta vieroitetut shadow -ketun poikaset suhtautuvat vierailijoihin uteliaasti.
Vasta vieroitetut shadow -ketun poikaset suhtautuvat vierailijoihin uteliaasti.

Nahoituksen aika alkaa marraskuun loppupuolella ja kestää jouluun. Jounin Pirkko -puoliso todistaa, että tästä syystä joulu tuntuu heidän talossaan tulevan aina liian aikaisin, koska kiireinen työvaihe tahtoo aina olla vielä kesken. Hiljaisin aika tarhoilla on keskitalvella, ennen kuin minkin paritus alkaa taas maaliskuulla ja ketun jatkuen huhtikuulle saakka.

Vuoden työstä hinta saadaan huutokaupoista, joita järjestetään neljä kertaa vuodessa. Nahat lähtevät Mäkipelloiltakin Vantaalle rekkakuormissa. Neljästä vuoden huutokaupasta maaliskuu on tärkein ja suurin, se on huutokauppa josta kukaan ostaja ei voi olla poissa.

– Maamme talouden kannalta turkistarhaus on tärkeä elinkeino, yksi tuottavimmista. Käytämme Suomessa valmistettua rehua, mutta kaikki myynti menee ulos ja tuo Suomeen ulkomaista valuuttaa, Jouni Mäkipelto muistuttaa.

Tarhoilta tuleva lanta puolestaan käytetään lähialueilla luomuviljelyssä ja vedet puhdistetaan omassa puhdistamossa. Näytteet vesistä otetaan kahdesti vuodessa. Tarhoja koskevat ympäristömääräykset ovat tiukat.

Tulevaisuuden suhteen Mäkipellot eivät murehdi, onhan Jarmon poika Jarkko jo työssä mukana isän ja sedän rinnalla. Jouni ja Pirkko toivovat, että heiltäkin jatkajaa aikanaan löytyisi vaikkapa vävypojista, mutta sen näyttää aika.

Tuula Jokiaho