Riukuaitaa rakentui talkoopäivässä jälleen lisää Jami Kurejoen luonto- ja ympäristöalan opiskelijoiden toimesta.

Pappilanmäen museoniitty on jälleen ihan oikea niitty!

Lehtimäen Pappilanmäen museoniitty alkaa viimein olla ihan oikea niitty, ilman pajupensaita ja lupiineja. Muutama vuosi sitten se oli lähes hautautunut pensaikon ja lupiinimassojen alle. – Ensimmäinen työmme täällä olikin raivata alue pajusta, horsmista ja lupiineista, kertovat Alajärven 4H:n toiminnanjohtaja Krista Savola ja Jami Green Care -hankkeen Heli Hämäläinen.

Alajärven 4H-yhdistys on vuokrannut niittyalueen seurakunnalta tavoitteella hoitaa niittyä kohti alkuperäistä asua.

Niitty on kooltaan puolisen hehtaaria ja se kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen kulttuurimaisema-alueeseen. Alue on aikoinaan ollut ilmeisesti pappilan laidunmaata.

Villalankojen värjääminen kasveilla ei ole hätäisen hommaa. Ne saavat olla värjäytymässä usein jopa yön yli.
Villalankojen värjääminen kasveilla ei ole hätäisen hommaa. Ne saavat olla värjäytymässä usein jopa yön yli.

4H -yhdistys saa niityn hoitosopimuksen perusteella ELY -keskukselta pienen korvauksen niityn hoidosta ja nyt saatu Ilmari Räsäsen säätiön apuraha on mahdollistanut tänä kesänä myös talkoiden järjestämisen alueen kunnostamiseksi.

Apurahan turvin ensimmäiset perinnebiotoopin hoitotalkoot pidettiin alueella toukokuun lopussa ja toiset talkoot pidettiin nyt syksyllä.

Mukana taloissa oli Jami Kurejoen luonto- ja ympäristöalan opiskelijoita sekä Aisaparin Kestävät kylät –hankkeen Aana Vainio.

Talkoissa jatkettiin niityn kuntoon saattamista niitolla ja raivauksella ja tien viereen jatkettiin riukuaidan tekoa. Nyt niitty alkaakin olla jo todella hyvässä kunnossa, olihan alueella kesällä töissä 4H:n palkkaamana nuoria, jotka säännöllisesti kitkivät pois esiin pyrkiviä lupiineja.

– Lupiineja kuljetettiin täältä pois useita jätesäkillisiä, Kirsta kertoo. Kitkettyjä lupiineja ja niittojätettä ei alueelle saa jättää, tai työ menee hukkaan.

Aana Vainio opasti kävijöitä villalankojen perinnevärjäykseen kasveilla.
Aana Vainio opasti kävijöitä villalankojen perinnevärjäykseen kasveilla.

Talkoopäivässä vierailleella yleisöllä oli mahdollisuus tutustua myös villalankojen perinnevärjäykseen kasveilla. Värjäystä opetti Aana Vainio joka kertoi, että kasveista saa villaan keltaisen, ruskean ja vihreän sävyjä, mutta harvoin sinertävää ja vielä harvemmin punaista.

– Värjäykseen voi kokeilla melkein mitä tahansa runsaasti saatavilla olevaa kasvia tai sen osaa, kuten lehtiä, kuorta tai juuria. Kasvista saatava väri vaihtelee paljon ja niinpä kaikki sellainen lanka, jonka haluaa olevan samanväristä, tulee värjätä yhdellä kertaa, Vainio opasti.

– Varma ei voi olla, mitä väriä kasvi lankaan antaa. Myös langan ominaisuudet vaikuttavat lopputulokseen.

Kasveilla perinnevärjättyjen villalankojen värit ovat todella kauniita.
Kasveilla perinnevärjättyjen villalankojen värit ovat todella kauniita.

Värjäyksessä käytetään aina puretteita, joista alunaa ei saa päästää vesistöihin. Se kuitenkin sitoutuu villaan lähes täydellisesti. Viinikivellä taas ei ole haitallisia ominaisuuksia. Oksaalihappo on ärsyttävä, mutta pieninä määrinä vaaraton.

Tarjolla talkoissa oli myös yrttijuomaa, jonka Heli Hämäläinen valmisti suoraan paikalta poimituista kasveista. Juomaan päätyivät puna-apilan kukinnot, vadelmanlehdet, siankärsämö, poimulehti sekä juhannusruusun, punaherukan ja ahomansikan lehdet.

Lehtiä ei juomaan keitetä, vaan ensiksi lämmitetään vesi ja juoma haudutetaan kuumassa vedessä. Maultaan juoma on hyvin lähellä teen makua, joten teenjuojien kannattaisi katsella ympärilleen ja miettiä, kannattaako tukea teen tuomista Suomeen toiselta puolen maailmaa, kun ympärillä kasvaa paljon yrttijuomaan sopivia kasveja?

Riukuaitaan tulevat kuusennäreet poltetaan päistään ennen käyttöä, jotta ne kestävät maassa paremmin.
Riukuaitaan tulevat kuusennäreet poltetaan päistään ennen käyttöä, jotta ne kestävät maassa paremmin.

Pappilanmäen museoniityllä onkin nyt perinteisten kasvien hyvä kasvaa, sillä niitty on jälleen ihan oikea niitty. Työ sen ylläpidossa kuitenkin jatkuu, sillä esimerkiksi lupiinien kitkeminen alueelta tulee olemaan jatkuva työ, niin sinnikkäästi niitä nousee kasvuun aina uudelleen.

Myös riukuaidan tekoa on alueella edessä vielä paljon ja talkoolaiset vinkkaavatkin, että jos jollakulla on riukuaitaan sopivaa kuusennärettä, niin lahjoituksia otetaan mieluusti vastaan!

– Riukuaitaan sopii enintään miehen ranteenvahvuinen kuusennäre, josta oksat on otettu pois ja vähän kuorittu. Kuivamaan niitä voi tuoda tänne museolle.

Tuula Jokiaho