Vimpelin Hallapurolta lähtöisin oleva, Koskenkorvalla perheensä kanssa asuva Eija Niemistö on julkaissut runokirjan nimeltä Näppäinvirheitä. Kirjan kannessa komeilee Eija Niemistön tyttönimi, Koskela.
– Itse puhun itsestäni ja kaverit puhuvat minusta edelleen Koskelan Eijana.
Näppäinvirheitä kuuluu tamperelaisen Mediapinta-kustantamon Suomi 100 -kirjasarjaan. Uunituore esikoisrunoilija toteaa, että hän huomasi netistä aivan vahingossa Mediapinnan julkaisevan satavuotiaan Suomen kunniaksi runokirjasarjan.
– Kokosin kasaan 60 runoa. Niistä vanhimmat ovat noin 20 vuoden takaa, uusimmat aivan tuoreita. Mietin pitkään, että pitäisikö niitä kokeilla lähettää vai ei, koska itselleni oli korkea kynnys lähettää tekstejä eteenpäin. Paras ystäväni luki ne läpi ja sanoi, että lähetä toki. Mietin kirjalle nimen, takakansitekstin ja kansikuvan.
Niemistö lähetti runot marraskuun puolivälissä. Hän sai melko nopeasti tiedon kirjan julkaisemisesta.
Elävää elämää
Runojensa aiheet Eija Niemistö kertoo saavansa milloin mistäkin: oman päänsä sisältä tai ympäröivästä maailmasta. Runoiksi ovat taipuneet niin kuvaus normipäivästä, ikävästä, suoriutumisesta, enkelistä, naurusta, läheisriippuvuudesta, arkipäivän ankeudesta kuin lapsuusmuistoistakin. Lukijalleen tekstit antavat ahaa-elämyksen siitä, että noin on minullekin joskus käynyt tai että tuolla tavalla minäkin asiat koen. Niemistö kertoo, että hänen tarinansa ovat hyvin itseironisia.
– Olemme itseämme kohtaan usein tosi armottomia – oli kyse ulkonäöstä, taidoista, ammatillisesta osaamisesta tai ihan mistä tahansa. Itselläni on ollut aina vaikeuksia sopeutua tähän yhteiskuntaan, kiireeseen ja arjen vaatimuksiin.
Niemistö tunnustautuu melko sosiaaliseksi, mutta hänessä on myös hyvin paljon introverttiä eli sisäänpäin kääntynyttä ihmistä. Introvertin ihmemaasta valottaa ytimekkäästi runo nimeltä Minä itse.
Kirjoittaminen
on hauskaa
Runous on Eija Niemistölle hänen omien sanojensa mukaan melko vieras kulttuurilaji. Hän lukee paljon, mutta tunnustaa, ettei ole lukenut runoja paljon. Vimpeläis-koskenkorvalaisen tekstit ja tarinat ovat hänen omannäköisiään, eikä niitä voi lokeroida ahtaasti ja tiettyyn muottiin esimerkiksi runon rakenteen tai pituuden perusteella.
– Olen saanut palautetta, että jotakuta runot ovat naurattaneet, toista itkettäneet.
Kirjoittaminen on aina tuntunut Eija Niemistölle – eli Koskelalle – hänen omalta jutultaan. Jo pikkutyttönä hän kirjoitti omia kirjojaan. Hän on työskennellyt toimittajana ja kirjoittaa jonkin verran, mitä hankevetäjän töiltään ehtii. Kahden tyttären äiti avustaa Ilmajoki-lehteä ja tekee yhteistyötä Vimpelin Vedon ja Koskenkorvan Urheilijoiden kanssa lähinnä seurojen kausijulkaisujen kautta.
Entä julkaiseeko tuore esikoisrunoilija materiaalia myös tulevaisuudessa?
– En osaa sanoa, pitää ensin makustella. Jos syntyy enemmänkin, niin mikä ettei. Kirjoittaminen on vain niin hauskaa.
Tuore esikoisrunoilija on tavattavissa Vimpelin kirjastossa torstaina 4.1. kello 17–18. Tilaisuudessa hän kertoo runoistaan ja niiden taustoista.
Virpi Poikelin
