Sääksjärven markkinoilla viihtyivät Heikki Sandström, Marja Sandström ja Pepi-koira Hyvinkäältä sekä Marjan äiti Kyllikki Seitsamo Espoosta. Markkinoilla tuli vastaan Sääksjärvellä asuvia sukulaisia.

Sääksjärven markkinoilla parveili ihmisiä läheltä ja kaukaa

Arttu Kangasaho teki kohtalaisen hyvän tilin betonista valamillaan pihakoristeilla.

Armelias tuuli pehmensi helteen suotuisaksi markkinasääksi Vimpelin Sääksjärvellä. Väkeä oli tullut lähiseudun lisäksi ainakin Hyvinkäältä, Espoosta, Vantaalta ja Tuusulasta.

– Meillä on sukujuuria tällä alueella, isoäiti oli Sääksjärveltä kotoisin. Markkinat ovat sopivan kokoiset, joten sukulaisia löytyi helposti, Hyvinkäällä asuva Marja Sandström totesi.

Etelän ihmisiin kuuluivat myös Marjan mies Heikki Sandstöm, sisaret Hannele Seitsamo ja Tarja Suominen sekä äiti Kyllikki Seitsamo. Yöpymispaikka oli Lappajärvellä.

– Sukumme on aikoinaan siirtynyt Sääksjärveltä Lappajärvelle, jossa meillä on suvun talo kesämökkinä.
Markkinoilta tarttui mukaan mm. ruisleipää ja hunajaa.

– Ja koulupojalta ostin ihania betonisia pihakoristeita, Sandström kertoi.

Seppo ja Soile Kataja tekevät Teerinevalla peilejä, jauhokauhoja, seinäkelloja, tauluja, tossuja ja mitä mieleen juolahtaa.

Lähituottajilta hunajaa ja keltaisia vadelmia

Aimo Huopana kantoi autoon viiden kilon mustikkalaatikkoa.

– Nämä pannaan pakkaseen ja syödään talvella mansikoiden kera.

Mustikoita olivat myymässä venäläiset, joiden ansiosta Suomen metsien marjaa saadaan talteen vähän enemmän.

Kyllikki ja Aimo Huopanan ostoksissa oli myös Lillbackan pullaa ja vatsoissa muhivat Sääksjärven kyläseuran makkarat.

– Ja ostimme kaksi purkkia Itäkylän hunajaa. Ollaan ennenkin syöty Lappajärven hunajaa, se on mahottoman hyvää. Ulkomaista ei osteta ollenkaan.

Aimo Huopana osti viisi kiloa mustikoita talven varalle.

Mäntykallion Marjat ky:n Pentti Vähämäki kauppasi vadelmia ja mansikoita. Puolentoista hehtaarin ja viiden eri lajin vadelmaviljelmillä on muutamia kymmeniä keltaisen vadelman pensaita.

– Tämä käy myös allergikolle. Siitä on jokin geeni poistettu, että on saatu punainen väri pois, Vähämäki kertoi.

Erikoisen värinsä ansiosta keltainen vadelma on hieno täytekakun koriste. Vähämäki antoi koristevadelmien säilömiseen neuvon:

– Marjat laitetaan voipaperin päälle pahvilaatikkoon ja pakastimeen. Parin päivän päästä ne irrotetaan ja säilötään rasiaan. Näin ne pysyvät erillisinä.

Kelloja, tauluja ja betonikoristeita

Teerinevalla asuva Seppo Kataja myi jauhokauhoja, kelloja, peilejä ynnä muuta puusta värkättyä.

Vähämäestä saa allergikoillekin sopivaa keltaista vadelmaa.

– Kun inspiraatio puree, teen näitä muutaman viikon, Kataja kertoi.

Peilien kehysmateriaalit ovat vanhan heinäladon harmaata lautaa ja taivasalle jäänyttä puutavaraa.

Puisia kelloja menee etenkin syntymäpäivälahjoiksi. Kataja kovertaa kellotaulun paikan jyrsimellä ja sommittelee siihen katajanpaloja, joiden välit hän massaa saumauslaastin ja liiman sekoituksella. Joskus sekaan tulee väriä.

Vaimo Soile Kataja on saanut miehensä kelloista innoituksen lastenkelloihin, joihin hän tekee itse kaavat.

– Kun näen lapsenkelloon sopivan kuvan, piirrän sen vanerille, josta sahaan sen irti ja maalaan. Olen tehnyt esimerkiksi muumihahmoja erilaisissa asennoissa.

Soile Katajan merkkaama taulu.

Lastenkelloja ei ollut nyt varastossa, mutta kuvin ja tekstein langalla merkattuja tauluja löytyi.

Seitsemännelle luokalle menevä Arttu Kangasaho oli valanut vinon pinon betonisia pihakoristeita. Betonivalua harrastava äiti Maria Kangasaho oli antanut hänelle muoteiksi kaikenlaista leppäkerttuvarjostimesta kakkumuotteihin, mutta työt oli tehnyt poika itse. Osa tuotteista käy vaikkapa pannunaluseksi pihagrillille.

– Noita betoniruusuja myin peräti kahdeksan kappaletta. Tienasin yhteensä siinä neljäkymmentä euroa, Arttu Kangasho laskeskeli.

Anne Savela