Lappajärvellä tanssittiin monen muun lukion tapaan cicapon pyörteissä.

Varaslähtö vanhojentansseihin Lappajärvellä

Lappajärven lukion jatkajat tanssivat tänä vuonna kolme kertaa. Ensimmäinen esitys oli jo torstaina alkuillasta Hotelli Kivitipun Lappajärvi-salissa. Tanssia olivat saapuneet seuraamaan nuorten vanhemmat ja muita läheisiä. Parit pyörähtelevät monien muiden ikätovereidensa tapaan myös perjantaina, jolloin kahden eri esityksen yleisönä ovat koulun väki ja oppilaat.

Kivitipussa saatiin esimakua sekä perinteisistä että joillekin katsojille hieman tuntemattomammistakin tansseista. Tänä vuonna Lappajärven lukion vanhojentansseja tanssi kuusi paria: Juho Tenhunen ja Heta Puro, Martti Viitasalo ja Olivia Luoma, Aleksi Laurila ja Jenny Lamminen, Tuomas Aronen ja Nea Keskinen, Tuisku Nivala ja Helmi Kujala sekä Juho Korri ja Tessa Angervisto. Esittelytanssina toimi marssipoloneesi. Yleisölle parit esitteli ja tanssien historiaa taustoitti Eveliina Kujala. Hän kertoi yleisölle, että tansseja oli harjoiteltu 12 viikon ajan.

Eveliina Kujala toimii Lappajärven vanhojentanssissa juontajana ja taustoittaa myös tanssien historiaa.

Perinteitä ja svengiä

Vanhojentanssien perinteisiä tanssinumeroita ovat muiden muassa Lappajärvelläkin nähtävät cicapo, kehruuvalssi ja Virginia reel. Nuoret pääsivät esittämään osaamistaan myös esimerkiksi 1900-luvun alkupuolelta peräisin oleva Salty Dog Ragissa. Tanssiparien kasvoilta näkynyt jännitys laukesi viimeistään letkeän svengaavaa, neljäntenä numerona ohjelmassa ollutta Jiffy Mixeriä tanssittaessa. Ennen päätösnumeroa eli omaa tanssia tanssittu Fireman’s Dance eli Palomiesten tanssi oli sulava.

Tanssijoiden yhteispeli oli sujuvaa ja ilmeet olivat alkujännityksen lauettua iloiset.

Omassa tanssissa illan daamit tanssivat ilman kenkiä ja kavaljeerit olivat heittäneet takit nurkkaan ja kaivaneet aurinkolasit esiin: meno oli vauhdikasta ja musiikki nykyaikaa.

Oman tanssin alussa kavaljeerit tanssivat soolon ja odottivat daameja parketille.

Ilta päättyi kahteen valssiin, joihin nuoret saivat tanssipareikseen esimerkiksi isän tai äidin, kummin tai mummon. Tanssien jälkeen kokoonnuttiin vielä yhteiskuvia varten.

Lopuksi tanssijat kokoontuivat vielä yhteiskuvaan.

Nea Keskinen kertoi tanssin tauottua, että tanssinumerot valikoituivat lennosta ja sen perusteella, mikä kuulosti hyvältä.
– Mukana oli muutama numero, joita ei ole aikaisemmin Lappajärvellä tanssittu.

Nea Keskisen mielestä vanhojentanssien vaikein tanssi oli oma tanssi. Hän uskoo, että perjantaina tanssi sujuu vielä paremmin kuin torstai-iltana.

Virpi Poikelin