Psykologi, psykoterapeutti Karita Tupeli puhui ikääntyneiden masennuksesta. Luennosta häntä kiitti Eläkeliiton Lehtimäen yhdistyksen sihteeri Sisko Halonen.

Ikääntymiseen on monta hyvää tapaa

Vanhuus on yksi elämän kehitysvaiheista ja se on yksilöllinen kokemus.

– On monta hyvää tapaa vanhentua. Ytimeltään ihminen pysyy samana, mutta ikääntyneellä kaikki eletyt ikäkaudet ovat läsnä, totesi psykologi, psykoterapeutti Karita Tupeli Eläkeliiton Lehtimäen yhdistyksen järjestämässä luentotilaisuudessa, jonka aiheena oli ikääntyneiden masennus.

– Kannamme muistojamme niin päässämme kuin kehossamme.

Ikääntyminen on Tupelin mukaan kuin vähittäistä riisuuntumista aisteista, kyvyistä ja muistista. Näkö ja kuulo heikkenevät, uusien asioiden oppiminen käy vaikeammaksi, elintoiminnot heikkenevät.

Muutoksia voi pienentää liikunnalla, oikealla ruokavaliolla ja lepäämällä riittävästi. Hyvin tärkeää Tupelin mukaan on se, miten ikääntymiseen suhtautuu.

Ikääntyvän mielen osalta Tupeli kertoi, että kyky käsitellä uusia asioita heikkenee, psyykkinen joustavuus vähenee ja aktiivisen muistin käyttö hankaloituu. – Automaattiset toiminnat pysyvät paremmin, kuin vaikkapa autolla ajo tai sukkien kutominen, joita on tehty paljon.

– Toisaalta taas sietokyky ja kestokyky ovat kehittyneet paremmiksi elämän varrella.

Mielenterveyteen ikääntyvällä vaikuttavat monet asiat. Ympäröivä todellisuus kuluttaa. Menetykset, huolet, ihmissuhdeongelmat vievät voimavaroja. Vaarana on masennukseen ajautuminen.

Moni ajautuu käyttämään tuhoisia selviytymiskeinoja, kuten pahan olon lääkitsemistä alkoholilla.

– Mielen voimavarat uudistuvat kuitenkin päivittäin silloin, kun saa jakaa ajatuksiaan ja tunteistaan jonkun toisen kanssa, Tupeli muistutti keskustelun ja vertaistuen merkityksestä.

Masennus yleensä pitkän ajan kuluessa, kun kuormaa on enemmän kuin sitä jaksaa kantaa. Tupeli totesikin että toisilla siinä tilanteessa keho alkaa viestittää ongelmista, toisilla mieli. – Ovatpa oireet kehossa tai mielessä, niin ne ovat samassa sarjassa eivätkä mitkään noloja.

Masennuksen hoidossa tärkeää on pohtia niitä asioita, mikä elämässä on ylivoimaista ja etsiä näihin selviytymiskeinoja.

Tupeli kertoi, että masennuksen oireita ovat mm. se, että ihminen on pitkään ollut allapäin, vetämätön ja väsynyt silloinkin, vaikka nukkuisi hyvin. Myös ärtyisyys, keskittymiskyvyn puute ja itsetuhoiset ajatukset ovat masentuneelle tuttuja. Ne asiat jotka ennen ilahduttivat, eivät ilahduta enää.

– Masennus on sairaus joka vaatii hoitoa ja jos sitä ei hoideta, se kroonistuu. Hoidossa tärkeää on etsiä rakentavia selviytymiskeinoja.

Tupeli totesi keskustelun tärkeäksi, koska tuntojen purkaminen on aina hyödyllistä. Muiden kanssa keskustelu on siksikin tärkeää että yleensä ne pärjäävät parhaiten, jotka ovat muiden kanssa tekemisissä.

– Kun kuulee millaisia ongelmia on muilla ja miten niistä voi selvitä, se helpottaa omaakin oloa.

Mikä sitten on riittävän hyvä vanhuus? Tupelin mielestä oman elämän hyväksyminen sellaisena kuin se on, sovinnon tekeminen itsensä kanssa ja elämän vaikeiden sekä onnellisten kokemusten eheyttäminen kokonaisuudeksi on tärkeää.

– Itsensä arvostaminen, tässä ja nyt eläminen sekä huumori, ilon ottaminen pienistäkin asioista, kantavat pitkälle.

Parhaimmillaan vanhus on löytänyt paikkansa sukupolvien ketjussa, katkaissut traumojen siirtymisen uusille sukupolville, jakaa perimätietoa viisaasti, auttaa tarvittaessa ja rohkaisee ja uskoo, että tulevaisuudessakin selvitään.

– Vanhus voi olla toivon ylläpitäjä. Hänen tehtävänsä ei ole selittää muille miten paljon paremmin kaikki oli ennen, mutta sen sijaan voisi kertoa miten vähän ihminen on muuttunut, jos ollenkaan. Tiukoista paikoista selvitään, sillä niin on aina selvitty.

Kiintoisaa luentoa oli Lehtimäellä kuulemassa runsaasti yleisöä ja myös kysymyksiä ja kommentteja kuultiin runsaasti.

Tuula Jokiaho