Turve luetaan hitaasti uusiutuvaksi luonnonvaraksi, ja rinnastetaan päästöjen laskennassa fossiiliseksi luonnonvaraksi, joten sen poltto kiihdyttää ilmastomuutosta.

Etelä-Pohjanmaa vahvistaa tutkimusyhteistyötä turpeen alasajon varalta

Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta v. 2035. Hiilineutraalius tarkoittaa käytännössä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä murto-osaan nykyisestä ja hiilinielujen vahvistamista esimerkiksi metsänkasvua lisäämällä.

Hallitus on käynyt pääministeri Sanna Marinin johdolla neuvotteluja siitä, kuinka kansallisiin päästötavoitteisiin päästään. Tärkeäksi keskustelunaiheeksi on noussut turpeen energiakäyttö.

Turve luetaan hitaasti uusiutuvaksi luonnonvaraksi, ja rinnastetaan päästöjen laskennassa fossiiliseksi luonnonvaraksi, joten sen poltto kiihdyttää ilmastomuutosta. Hallitus päätti perustaa keskusteluiden pohjalta kansallisen turvetyöryhmän, jotta turpeen energiakäytön alasajo tapahtuu oikeudenmukaisesti.

Turpeen käytön alasajolla on merkittäviä vaikutuksia Etelä-Pohjanmaalla. Energiaturpeesta luopuminen vaikuttaa eniten juuri Pohjanmaan maakunnissa, sillä näillä alueilla turpeen tuotanto on intensiivisintä.

On tärkeää, että turpeen alasajon vaikutuksiin osataan varautua ajoissa ja tarjota korvaavia elinkeinoja nykyisille yrittäjille. Oma lukunsa on turpeentuotannosta vapautuvat suonpohjat, joiden uudesta maankäytöstä tulee päättää maanomistajien ehdoilla.

Ilmastotavoitteiden näkökulmasta energiaturpeen käytön merkittävä väheneminen on kuitenkin vain kolikon kääntöpuoli, sillä päästöjä syntyy myös turvekentillä maatuvasta turpeesta.

Turve hajoaa ojitetuilla alueilla vuosikymmenten kuluessa, ja turpeen polton lopettamisella saadaan aikaan vain lyhytkestoisia päästövähennyksiä. Maankäyttösektorin päästöt on otettu EU:n kansallisissa laskelmissa huomioon vuodesta 2018, ja tämä tuntuu soisen Suomen päästöbudjetissa.

– Meidän pitäisi kompensoida maankäyttösektorin päästöjä vahvistamalla hiilensidontaa turvemailla. Tämä voidaan tehdä mm. metsittämällä turvekenttiä. Ongelmana on toisaalta se, että nykyiset jälkikäyttösuositukset eivät perustu ilmastopäästöihin vaan vesitalouden ehtoihin.

– Tarvitsemme siis lisätutkimusta sellaisista jälkikäyttömenetelmistä, jotka tähtäävät sekä päästöjen pienentämiseen että taloudellisesti kannattaviin jälkikäyttömuotoihin, selventää Kari Laasasenaho Seinäjoen ammattikorkeakoulusta.

– Tarvitaan myös uusia ja innovatiivisia maakäyttömuotoja ja liiketoimintamalleja osana soiden jälkikäyttöä ja turvetuotannon työpaikkojen turvaamista.

Tutkimustarpeen ympärille on koottu kansainvälinen hankekonsortio Seinäjoen ammattikorkeakoulun (SeAMK) johdolla. SeAMKissa hanketta ovat valmistelleet Kari Laasasenahon lisäksi erityisasiantuntija Risto Lauhanen sekä asiantuntijat Otto Läspä ja Elina Koivisto.

Mukana kansainvälinen huippututkimusryhmä

Hankekonsortio on hakenut rahoitusta suonpohjien innovatiivisten jälkikäyttötapojen tutkimiseen.

Hankekonsortioon kuuluu SeAMKin lisäksi Helsingin yliopisto (Ilmakehätieteiden keskus INAR), Luonnonvarakeskus, Suomen metsäkeskus sekä Ruotsin maatalousyliopisto, Skogstyrelsen ja Kommunbränsle i Ådalen AB.

Helsingin yliopiston tutkimusryhmä tekee kansainvälisesti korkeatasoista tutkimusta ekosysteemien ja ilmakehän välisestä vuorovaikutuksesta. INARista hankkeen valmistelussa ovat olleet mukana akateemikko Markku Kulmala ja apulaisprofessori Annalea Lohila.

Markku Kulmala on yksi maailman siteeratuimpia geo- ja ilmastonmuutostutkijoita ja hän on kansainvälisesti palkittu tutkija. Annalea Lohila taas on mukana laatimassa seuraavaa Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) arviointiraporttia ja lukeutuu johtaviin turvemaiden maankäytön ilmastovaikutusten tutkijoihin maailmassa.

Tutkimuslaitteistoa Etelä-Pohjanmaalle

– Turvetuotannosta vapautuvien alueiden ilmastovaikutuksista ei ole aiemmin tehty paljon tutkimusta. Aiempi tutkimus on keskittynyt enemmän metsäojitettujen soiden ja suopeltojen päästöjen arviointiin.

– Kuivatetut suot ja maankäyttö niillä on paitsi kansallisesti myös maailmanlaajuisesti katsoen merkittävä päästölähde, joten tarvitsemme kipeästi lisätietoja eri jälkikäyttömuotojen ilmastovaikutuksista, erityisesti vanhojen turvetuotantoalueiden ja niille suunniteltujen jälkikäyttömuotojen vaikutuksista, Annalea Lohila kertoo.

Pirkanmaalla sijaitsevan INAR:n Hyytiälän metsäaseman näkökulmasta lähimmät intensiivisimmät turvetuotantoalueet sijaitsevat juuri Etelä-Pohjanmaalla. Tästä syystä Seinäjoen ammattikorkeakoulu on luonnollinen yhteistyökumppani.

– Meillä on valmius sijoittaa tutkimuslaitteistoa Etelä-Pohjanmaalle. Tutkimuslaitteisto mittaisi turvetuotannosta vapautuvien suonpohjien kasvihuonekaasutaseita ja pienhiukkasten muodostumista. Pystyisimme tulosten perusteella arvioimaan suonpohjien päästöjä ja laatimaan johtopäätöksiä siitä, miten maksimoidaan niiden jälkikäytön hiilensidonta.

– Tutkimuslaitteistoa varten on valmis rahoitus, mutta tarvitsemme hankekonsortion apua ja rahoitusta laitteiston ylläpitoon. Toivomme todella, että näin tärkeä aihe saisi tutkimusrahoitusta, Markku Kulmala summaa.

Tutkimuslaitteiston arvo on satoja tuhansia euroja ja se sisältää ainutlaatuista mittaustekniikkaa. Hankkeen arvo on nähty myös MTK:ssa:

– On tärkeää, että turpeentuotannon alasajo tapahtuu yrittäjien näkökulmasta oikeudenmukaisesti ja hallitusti, koska kyseessä on merkittävä maaseudun elinkeino. Toivomme, että hankekonsortio voi tukea Marinin hallituksen asettaman turvetyöryhmän toimintaa.

– Hankkeella on tärkeä alueellinen merkitys Etelä-Pohjanmaalle, jossa turvetuotannolla on iso merkitys. Arvokkaiden tutkimuslaitteistojen sijoittuminen alueelle on myös imagohyöty. Maanomistajilta tulee varmasti tuki tutkimustyölle, sillä tarvetta ajantasaisella tutkimustiedolla todellakin on, MTK:n metsälinjan Etelä- ja Keski-Pohjanmaan kenttäpäällikkö Mikko Syri toteaa.

– Hankkeen tulosten jalkauttamisessa ja sidosryhmien kuten maanomistajien ja yrittäjien kuulemisella on iso merkitys hankkeen onnistumisen kannalta, hankkeessa mukana oleva Iida Viholainen Suomen metsäkeskuksesta summaa.