Suomen maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä 75 prosenttia on lähtöisin maaperästä. Oikeanlaisilla viljelykierto- ja muokkausmenetelmillä voidaan kasvattaa maaperän hiilivarastoa kivennäismailla.

Pellonkäytön resurssitehokkuus avaintekijäksi

Luonnonvarakeskus Luken julkaisema maatalouden ilmastotiekartta -raportti arvioi, että mikäli turvemaiden päästöjä vähennetään, kivennäismaiden hiilensidontaa tehostetaan ja biokaasuntuotantoa sekä maatilojen aurinkoenergian käyttöä lisätään, on maatalouden aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä mahdollista leikata nykyisestä 29 prosenttia vuoteen 2035 ja 38 prosenttia vuoteen 2050 mennessä nykylaskennalla ja ilman tuotannon supistamista. Tutkimustiedon karttuessa voitaisiin päästöjä vähentää kivennäismaiden hiilensidontaa kehittämällä ja turvemaiden toimia tehostamalla mahdollisesti jopa 42 prosenttia vuoteen 2035 ja 77 prosenttia vuoteen 2050 satoisuuden ja viljelyteknologian kehittyessä.

Yhteiskunnalta tarvitaan kuitenkin merkittäviä toimia ja lisää tieteellistä tutkimusta ilmastoviisaan maatalouden tueksi. Ilmastotoimien tulisi myös kohdistua viljelyyn ja viljelijöihin tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Mikäli maataloustuotantoa jatketaan jotakuinkin nykyisin käytännöin, vähenisivät maataloutemme kasvihuonekaasupäästöt noin viisi prosenttia vuoteen 2035 ja kuusi prosenttia vuoteen 2050 nykytasosta.

Tuki Suomen hiilineutraaliustavoitteelle

Maatalouden ilmastotiekartta on osa työ- ja elinkeinoministeriö ilmastotiekarttojen toimeksiantoa laatia Suomen ilmastotavoitteita tukevia vähäpäästöistä kehitystä kuvaavia vähähiilitiekarttoja vuoteen 2050. Tavoitteena on luoda tilannekuva sektorien päästökehityksestä seuraavien vuosikymmenten aikana. Maatalouden ilmastotiekartan laati Luonnonvarakeskus Luke Maa- ja metsätalouden Keskusliitto MTK:n ja Svenska lantbrukproducenternas centralförbund SLC:n toimeksiannosta.

Raportin mukaan Suomen maataloudelle kasvihuonekaasuneutraalius on lähes mahdoton tavoite nykyisillä päästökertoimilla ja hiilensidonnan laskennalla. Tästä huolimatta maatalouden on pyrittävä päästöjen vähentämiseen siinä mitassa, joka on mahdollista ruokaturvaa heikentämättä, maataloustuottajille kohtuullista ja kestävän kehityksen mukaista omat vahvuudet tunnistaen.

Maatalous ja pellonkäyttö vastaavat noin 24 prosenttia maailman ja Suomen kasvihuonekaasukaasupäästöistä mukaan lukien hiilidioksidi, metaani ja dityppioksidi. Suomen maatalouden päästöistä 75 prosenttia on lähtöisin maaperästä. Maatalous on metsätalouden lisäksi ainoa toimiala, joka myös sitoo hiilidioksidia. Siksi ilmastotiekartassa esitetyt ratkaisut ilmastonmuutoksen torjuntaan on kohdistettu viljelymenetelmiin ja pellonkäytön muutoksiin. Tiekartan esittämillä toimilla viljelykasvien sadot ja maatalouden kannattavuus paranevat ja kotimainen ruoantuotanto vahvistuu. Samalla peltoa vapautuu luonnon monimuotoisuutta edistäviin toimiin.

Tilakohtaista harkintaa

Suomessa maatalouden aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä noin 60 prosenttia tulee turvemailta, joiden osuus viljellystä peltoalastamme on 11 prosenttia. Päästöjä voidaan vähentää niin tuottavilla kuin tuottamattomillakin turvemailla monilla toimenpiteillä, kuten yksivuotisten kasvien vähäisemmällä viljelyllä, säätösalaojituksella, ennallistamisella ja kosteikkoviljelyllä vedenpinnan korkealla pitämiseksi. Tiekartan mukaan päätoimet tulisi kuitenkin kohdistaa tuottamattomien turvemaiden viljelyn vähentämiseen.
– Ilmastokysymykset ratkaistaan siellä missä ne vaikuttavat eniten. Olosuhteet kuitenkin vaihtelevat alueellisesti ja tilakohtaisesti. Ei ole järkevää tai tavoiteltavaa, että kaikki viljely turvemailla lopetettaisiin. Maatalouden ilmastotoimien tulee perustua tilakohtaiseen harkintaan ja niiden on oltava sosiaalisesti oikeudenmukaisia, sanoo MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola.