Jenny Kärki löysi paikkansa pappina

Alajärven seurakunnan Lappajärven toimialueen kappalainen Jenny Kärki on tehnyt papin töitä niin kaupunkiseurakunnissa kuin maalaisseurakunnissakin. Hän pitää siitä, että saa tehdä itselleen tärkeää työtä myös omalla persoonallaan.
Mainos[adrotate banner="3"]

– Minulla on ollut aika, jolloin mietin, että ryhdynkö opettajaksi, toimittajaksi vai papiksi. Olen tehnyt toimittajan töitä ja kirjoittanut kristilliseen lastenlehteen ja muihin kristillisiin julkaisuihin. Näen, että persoonani sopii moneen työhön. Olen utelias ja avoin. Papin työssä ja toimittajan työssä on apua siitä, että on kiinnostunut ilmiöistä ja ihmisistä.

Vuonna 2011 teologian maisteriksi valmistunut ja pappisvihkimyksen kesäkuussa 2012 saanut vimpeliläinen Jenny Kärki vihittiin palmusunnuntaina Alajärven seurakunnan Lappajärven alueen kappalaiseksi. Useammassa eteläpohjalaisessa seurakunnassa pappina työskennellyt Kärki on saanut Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulilta virkamääräyksen, jonka mukaan hän toimii heinäkuusta ensi vuoden helmikuun loppuun Ähtärin seurakunnan vt. kirkkoherrana.

MAINOS

Oma paikka työelämän kautta

Historiasta ja uskonnoista jo nuorempana kiinnostunut Jenny Kärki muistelee miettineensä teologian opintoja lukioaikana. Jenny toteaa, että hänellä itsellään ei ole pitkää seurakuntataustaa eikä hän ole omien sanojensa mukaan kasvanut mihinkään voimakkaaseen kristilliseen liikkeeseen.

– Lukion jälkeen minulla oli pari välivuotta ja opiskelin historiaa ja kasvatustieteitä avoimessa yliopistossa. Olin Ryttylässä Kansanlähetyksen opistolla nuorisotiimilinjalla ja siellä oli pääsykoekurssi teologiseen tiedekuntaan.

Pappi Mari Heijari (vas.), kirkkovaltuutettu Johanna Lamminen Lappajärveltä, kirkkoherra Ilkka Lehto (takana), Jenny Kärki (edessä), kirkkovaltuuston puheenjohtaja Tuomo Lehtiniemi ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra ja lääninrovasti Jussi Peräaho.

Oman paikan ja oman tilan ottaminen on muotoutunut Jenny Kärjelle työelämässä.

– Opiskeluaikana menin koko ajan A1-linjaa, mutta mietin toimittajan tai opettajan uraa. Mutta tein papillisiin tehtäviin vaadittavat opinnot. Tein harjoitteluni seurakunnassa. Jos en olisi päässyt teologiseen ensimmäisellä yrittämällä, olisin ehkä pitänyt välivuoden tai hakenut ammattikorkeakouluun. Ammattivaihtoehtoja minulla oli fysioterapeutista lähtien.

Jenny Kärki miettii, että kirkko saattaa näyttäytyä monelle jäykkänä ja hitaasti kääntyvänä instituutiona.

– Minulle ovet aukenivat tosi luonnollisesti ja siirtyminen papin töihin tuntui luontevalta.

Työn syrjässä

Jenny Kärjellä on pappeutta takana vajaat kymmenen vuotta. Papin työssä häntä viehättää työn monipuolisuus.

Ensimmäinen papin työpaikka oli Alahärmässä. Vaikka Kärki on ollut viraton eli vailla papin virkaa, on töitä löytynyt eikä työttömänä ole tarvinnut olla. Työkokemusta on karttunut niin pienistä maalaisseurakunnista kuin isommista kaupunkiseurakunnistakin.

– Joskus on ollut tilanne, että työsuhteen loppuessa en ole tiennyt, missä olen kahden viikon kuluttua. Lappajärvellä virkaan asettamisen jälkeen totesin kirkkoväelle, että kyllä Jumala pitää hulluistaan huolen, hän naurahtaa.

Kärki on toiminut pappina Kauhavalla, Vaasassa, Pietarsaaressa, Seinäjoella, Alavudella, Kuortaneella, Lapualla, Evijärvellä, Ilmajoella ja Alajärvellä kahteen eri otteeseen. Yhden lukuvuoden hän työskenteli resurssiopettajana Paavolan koululla Alajärvellä. Lappajärvelle Jenny Kärki tuli töihin joulukuussa 2021 ja ehti toimia myös vt. kirkkoherrana.

Oma persoona mukana

Papin työssä Jenny Kärkeä viehättää työtehtävien monipuolisuus.

– Papin perustyöhön kuuluvat toimitukset: kaste, häät, hautajaiset ja jumalanpalveluselämä. Työssä on tiettyä jäykkyyttä, mutta toisaalta se on perinnettä ja traditiota, jossa minä olen yksi linkki sukupolvien ketjussa ja saan olla kannateltuna tradition voimasta. Saan omalla persoonallisella tavallani olla läsnä ja tehdä toimituksia.

Kärjen mukaan toimitusten ydin on ihmisten rinnalla ja vierellä kulkemista heidän iloissaan ja suruissaan, joissa saa välittää Jumalan rakkautta ja evankeliumin ilosanomaa.

– Niin täällä Järviseudulla kuin muuallakin uskonnollinen ja hengellinen kaipuu on olemassa – mutta se monipuolistuu. Kristillisyydestä tuleva perinne ei ole pelkästään negatiivista painolastia vaan siellä on paljon positiivistakin, esimerkiksi kirkkovuosi ja vaikkapa nyt juhlapyhien tietyt toistuvuudet vuodesta toiseen.

– Minua viehättää tietynlainen perinne – mutta myös se, että usko ja ilo, jota perinteestä saa on aitoa. Ilosanoma Jeesuksen evankeliumista muuttaa elämiä: ihmiset voivat paremmin henkisesti. Meidän pitää huoltaa kehoa ja ruumiista, jotka ovat Jumalan luomistyön lahjoja.

– Hengellisellä puolella meillä on kaipuu ymmärtää suurempaa ja sitä, miten minä olen osa tätä kokonaisuutta.

Vapaa-ajallaan Jenny Kärki liikkuu mielellään luonnossa. Talvella hän hiihtää etenkin Lappajärven jäällä ja kesällä pyöräily innostaa. Hänellä on vuokrahevonen Lapualla, jossa hän käy ratsastamassa. Vimpelissä harrastusvalikoimaan on tullut pilates.

– Olen aloittanut viime syksynä laulutunnit Vimpelissä sekä monen muun suomalaisen tapaan eräharrastuksen korona-aikana. Olen ehtinyt tähän mennessä tehdä kaksi yksinvaellusta Lappiin ja myös yhden hiihtovaelluksen.

Virpi Poikelin

MAINOS
Edellinen artikkeliSoinillinen-festivaali tarjoilee kuninkaallista tunnelmaa ja perimmäisiä kysymyksiä
Seuraava artikkeliOliver Pelkoselle Suomen ennätys