Soini-seuran Kuninkaantuvan kesänäyttelyssä sukelletaan tänä vuonna lelujen maailmaan. Tuleva lelunäyttely kokoaa yhteen vanhoja leluja ja niiden tarinoita – mutta näyttelyn rakentamiseen tarvitaan vielä soinilaisten apua.
Soini-seuran puheenjohtajana vuoden alusta aloittanut Jorma Turpela kertoo ajatuksen näyttelystä lähteneen Anne Luodeslammelta.
– Ajatus innosti heti koko hallitusta. Halusimme tehdä jotakin hieman erilaista kuin aiempina vuosina ja samalla saada myös soinilaisia käymään kesänäyttelyssä, Turpela kertoo.
Kuninkaantuvan kesänäyttelyissä käy vuosittain runsaasti väkeä, mutta suurin osa kävijöistä tulee Soinin ulkopuolelta.
Tarinat tekevät näyttelystä erityisen
Näyttelyyn on jo saatu lainaksi vanhoja leluja, mutta lisää kaivataan edelleen. Erityisesti seura toivoo saavansa esille paikallisesti valmistettuja leluja sekä niiden taustatarinoita.

– Esimerkiksi 1940- ja 1950-luvuilla Soinissa tehtiin paljon leluja. Olisi hienoa saada niitä mahdollisimman laajasti mukaan näyttelyyn, Turpela sanoo.
Näyttelyyn tulevien lelujen taustat eivät jää pelkästään esineiden varaan, sillä näyttelytilan näytöllä pyörivät myös kertomukset lelujen historiasta ja omistajista.
Yksi kiinnostavista tarinoista liittyy Heikinmäen sahaan, jossa valmistettiin leluja hiljaisempina työaikoina.
– Sahalla tehtiin lapsille leluja silloin, kun töissä oli rauhallisempaa eikä hyviä työntekijöitä haluttu irtisanoa. Näyttelyyn on saatu jo esimerkiksi Arvi Juudinin valmistamia noppia ja rakennuspalikoita, Turpela kertoo.
Leluja otetaan vastaan toukokuun loppuun saakka. Jokaisesta esineestä tehdään lainaussopimus, ja kaikkein arvokkaimmat lelut voidaan sijoittaa lukittuun vitriiniin. Näyttelytiloissa on myös valvontakamerat.
Näyttelyyn leluja tarjoavien kannattaa ottaa yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen soini-seura@hotmail.com.
Nukke, jota sai leikkiä vain valvotusti
Yksi näyttelyn leluista on Eva-Riitta Turpelan lapsuudessaan kummiltaan saama nukke. Eva-Riitta kertoo saaneensa nuken noin kuusivuotiaana aikana, jolloin vastaavanlaiset nuket olivat harvinaisia.

– Silloin leikit leikittiin yleensä mollamaijoilla, joten tämä nukke oli todella erityinen, hän kertoo.
Arvokkaan nuken paikka oli kodin sohvan selkänojalla, eikä sillä saanut leikkiä. – Äiti antoi sen välillä leikittäväksi valvonnassa, Eva-Riitta muistelee.
Nuken erikoisuus oli silmien sulkeutuminen, vaikka vuosikymmenten jälkeen mekanismi ei enää toimi. Nukella on edelleen yllään Eva-Riitan lapsena Singerin polkukoneella ompelema essumekko.
Lelunäyttelyn yhteydessä nähdään myös Eva-Riitta Turpelan herkkiä leluaiheisia teepussitöitä.
Kesän näyttelystä odotetaan vilkasta. Vaihtuvan lelunäyttelyn lisäksi Kuninkaantuvalla on esillä useita perusnäyttelyitä, ja markkinointia on tehty uudella tavalla.
Esimerkiksi eläkeläisten sokkoretket ovat löytäneet tiensä Soiniin aiempaa useammin. Kohteita markkinoidaan yhdessä Reijo Kivijärven taideateljeen kanssa, ja kokonaisuus tarjoaa kiinnostavan vierailukohteen erilaisille ryhmille.
Näyttelyn pääsymaksu on viisi euroa. Kesänäyttely avautuu 16. kesäkuuta ja on avoinna 15. elokuuta saakka.
Arkistot kaipaavat digitointia
Näyttelyvalmistelujen lisäksi Soini-seurassa tehdään työtä myös kotiseutuarkistojen parissa. Turpelan tavoitteena on saada mittavat arkistot digitoitua, mutta työ on valtava.
Arvion mukaan digitointi vaatisi noin kahden henkilötyövuoden panoksen ja lähes sadantuhannen euron rahoituksen.
Arkistointia varten seuralla on oma korvamerkitty rahasto, ja tukea pyritään saamaan niin alueen yrityksiltä kuin kunnaltakin. Kuudestaan ry:ltä seura on saanut jo pienen avustuksen perustarvikkeiden hankintaan.
Tuula Jokiaho


