Soinin kirkosta on kuulunut kuorolaulua jo lähes vuosisadan ajan. Tänä vuonna Soinin kirkkokuoro juhlii 100-vuotista taivaltaan – pitkää perinnettä, jossa laulaminen, seurakuntaelämä ja vahva yhteishenki ovat kulkeneet rinnakkain sukupolvesta toiseen.
– Päiväkirjojen merkinnöistä välittyy kuva yhteisöstä, jossa laulaminen, usko ja yhteishenki ovat kulkeneet käsi kädessä, kertoo kuoron puheenjohtaja Hannu Lehtonen.
Kuoron tarkkaa perustamishetkeä ei pystytä varmuudella osoittamaan, sillä varhaisilta vuosilta on säilynyt vain vähän aineistoa. Tietoja on löytynyt hajanaisista muistiinpanoista sekä päiväkirjoista vuosilta 1937–1943 ja myöhemmiltä vuosikymmeniltä.
Todennäköisesti kirkkokuoro syntyi vuonna 1926, kun seurakunnan kanttoriksi tuli Allan Kalske. Samoihin aikoihin seurakunnassa toimi myös ensimmäinen kirkkoherra Matti Haataja.
Kuorotoiminta alkoi pienestä
Kalske oli virassa vain pari vuotta, ja vuonna 1928 kanttoriksi tuli Aleksanteri Laakso. Hän johti seurakunnan musiikkielämää pitkään, aina vuoteen 1944 saakka.
Ensimmäinen säilynyt kirkkokuoron päiväkirja aloitettiin vuonna 1937 Laakson toimesta. Merkintöjen perusteella kuorotoimintaa oli kuitenkin ollut jo 1930-luvun alkupuolella.
Harjoituksia pidettiin kanttorin asunnolla, pappilassa, kirkossa ja joskus kuorolaisten kodeissa. Kuoro lauloi jumalanpalvelusten lisäksi esimerkiksi hautajaisissa ja häissä.
Laulajia oli alkuvuosina vähän, ja erityisesti tenoreista oli pulaa, mutta intoa sitäkin enemmän.
Vuosi 1937 merkitsi kuorolle uutta alkua. Kirkkoneuvosto toivoi kuorotoiminnan elvyttämistä, ja erityisesti kirkkoherra Väinö Kurkinen kannusti siihen. Pian kuoro esiintyikin jo jumalanpalveluksessa pitkänäperjantaina laululla Mä polvistun.
Päiväkirjan mukaan kirkossa vallitsi esityksen aikana hartaan kuunteleva tunnelma.
Harjoituksia pakkasessa ja kuorma-auton lavalla
Päiväkirjamerkinnät kertovat myös kuoron arkisesta elämästä.
Harjoituksia pidettiin esimerkiksi Anttilassa 24 laulajan voimin tai keskellä talvea kylmässä pappilan tuvassa. Kuorolaiset saattoivat matkustaa harjoituksiin naapurikyliin kuorma-auton lavalla.
Vuonna 1938 kuorotoimintaa hankaloitti pitkään jatkunut yskäaalto, joka esti laulamista jopa jumalanpalveluksissa.
Sotavuodet hiljensivät toiminnan lähes kokonaan. Vuonna 1939 päiväkirjaan kirjattiin vain, että adventtina laulettiin Hoosianna pienentyneellä joukolla. Monet kuorolaiset olivat rintamalla, ja vuonna 1941 myös kuoron johtaja kirjoitti olleensa päiväkirjan mukaan ”siellä jossakin”.
Sodan jälkeen toiminta alkoi vähitellen elpyä. Vuonna 1945 kuoro sai seurakunnalta matka-avustusta Jyväskylän kirkkolaulujuhlille.
Yhteishenki kantoi vuosikymmeniä
1950- ja 1960-luvuilla kuoron toiminta vilkastui jälleen. Vuonna 1955 puheenjohtajaksi valittiin Valde Marjomäki ja sihteeriksi Lempi Lassila.
Kuoro lauloi aktiivisesti jumalanpalveluksissa, häissä ja erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Yhteishenki oli vahva: joskus kuorolaiset hiipivät keskellä yötä laulamaan onnittelulauluja merkkipäiviään viettäneille kuntalaisille.
Kuorolaiset tekivät myös matkoja kirkkolaulujuhlille esimerkiksi Mikkeliin, Alavudelle ja myöhemmin Ouluun. Kesäisin järjestettiin Lauttosella suosittuja kokkojuhlia, joihin saattoi osallistua jopa 500 ihmistä.
Vuonna 1958 kuoro hankki magnetofonin ja kuunteli omia äänityksiään – joskus armottomankin rehellisin tuloksin.
Myöhemmin kanttoreina ovat toimineet muun muassa Eino Toivonen, Erkki Muumäki, Lassi Anttila, Liisi Mäntylä ja Sylvi Lempinen.
Levy ja uutta sukupolvea
Myöhempinä vuosikymmeninä kuoro on jatkanut aktiivista toimintaansa. 1970-luvulla kanttori Lassi Anttilan johdolla tehtiin myös äänitteitä.
1990-luvulla kuorossa lauloi noin 18 jäsentä, ja harjoituksia pidettiin keskiviikkoisin syksystä kevääseen.
Pitkään kuoroa johti kanttori Maarit Hosionaho. Hänen aikanaan kuoro julkaisi vuonna 2014 cd-levyn Pyhäaamun rauha.
Levyn nimi löytyi sattumalta vanhasta päiväkirjasta liimatun kirkonkuvan yhteydestä.
– Kuorolaisille levyn teko oli ikimuistoinen tapahtuma. Se vaati paljon harjoittelua, ja äänitysprosessi kaikkine vaiheineen oli hieno kokemus, Lehtonen kertoo.
Kuoroperinne jatkuu Soinissa
Nykyinen kanttori ja kuoron johtaja Klaus Hildén kertoo, että Suomen vanhin kirkkokuoro on perustettu vuonna 1911 – vain 15 vuotta ennen Soinin kuoroa.
– On kunnioitettavaa, että Soiniin kirkkokuoro on perustettu jo näin varhain, Hildén sanoo.
Soinissa kuoron jäsenmäärä on vuosien varrella pienentynyt, ja tällä hetkellä laulajia on noin kaksitoista. Uusiakin kuorolaisia on kuitenkin saatu mukaan.
Kuoro harjoittelee kesätaukoa lukuun ottamatta torstai-iltaisin kello 18–19.30, ja mukaan pääsee yksinkertaisesti tulemalla paikalle. Laulu- tai nuotinlukutaitoa ei vaadita.
Kuoro laulaa jumalanpalveluksissa noin kuusi kertaa vuodessa sekä vierailee mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi Kotivaarassa.
Hildén kertoo, että ohjelmisto koostuu jumalanpalvelusmusiikista ja muusta hengellisestä musiikista.
– Meillä on oltava ohjelmistoa koko kirkkovuodelle, joten meillä on aina paljon työn alla.
Juhlavuosi huipentuu konserttiin
Juhlavuoden kunniaksi järjestetään juhlakonsertti 18. lokakuuta. Messun jälkeen seurakuntakodilla nautitaan lounas, ja iltapäivällä kirkossa kuullaan juhlakonsertti.
Mukaan kutsutaan myös entisiä kuoronjohtajia ja kuorolaisia, ja tavoitteena on laulaa muutama kappale yhdessä.
Konserttiin kutsutaan myös naapuriseurakuntien kirkkokuoroja omine ohjelmistoineen.
Soinin kirkkoherra Terho Kanervikkoaho muistuttaa, että musiikilla on paikkakunnalla muutenkin vahva asema.
– Soinissa on paljon musiikin harrastajia ja jopa ammattilaisia. Musiikki liittyy vahvasti paikalliseen kulttuuriin, ja siksi myös kirkkokuoro on luonteva osa sitä.
Hannu Lehtonen kannustaa uusia laulajia mukaan kirkkokuoroon.
– Kirkkokuorossa on mukavaa, ja kuorolaulu tekee tutkitusti hyvää muistille. Harjoituksista ei naurua puutu, ja niissä on hyvä henki. Lisäksi siinä on oma hohtonsa, kun saa olla mukana kuorossa, jolla on sadan vuoden perinteet.
Kuoronjohtaja Klaus Hildén tiivistää kirkkokuoron tehtävän. – Kirkkokuorossa palvellaan seurakuntaa, ylistetään, tullaan evankelisoiduksi ja evankelisoidaan.
Tuula Jokiaho
