Läntisen Suomen järvien vedenkorkeudet jäävät todennäköisesti ensi kesänä tavallista alemmaksi, mikäli loppukeväästä ja alkukesästä ei tule tavallista runsaampia sateita. Lunta oli viime talvena alle puolet keskimääräisestä lumimäärästä ja kevättalven sademäärät jäivät vähäisiksi.
Joulukuun puolivälistä lähtien Läntisessä Suomessa on satanut paikoin neljän kuukauden aikana yhteensä vain 50–60 milliä, mikä on ennätyksellisen alhainen talvikuukausien sademäärä yli 60-vuotisen seurantahistorian aikana.
Kuivuuden vaikutukset näkyvät vesistöissä ja luonnossa
Myös aikainen sulamisen ajankohta aiheuttaa lisähaasteita järvien kesävedenkorkeuksien saavuttamisessa. Tavanomaista alhaisempi vedenkorkeus koskee sekä säännösteltyjä että säännöstelemättömiä järviä. Tilanne on sama suuressa osassa Suomea.
Jos kesästäkin tulee vähäsateinen, tulevat järvien vedenpinnat laskevat haihtumisen seurauksena edelleen ja vähäjärvisten alueiden pienemmät joet voivat kuivua kokonaan. Kuivuus voi lisäksi aiheuttaa kaivojen kuivumista loppukesällä tai syksyllä.
Veden vähyys heikentää tilaa ja vaikeuttaa säännöstelyä
Veden mataluus järvillä voi haitata kevätkutuisten kalojen lisääntymistä, jos vedenalaiset kasvillisuusrannat jäävät pieniksi tai kokonaan kuiviksi. Vedenalaiset tai peräti tulvivat kasvillisuusrannat ovat tärkeitä kutu- ja pienpoikasalueita muun muassa hauelle, ahvenelle, särjelle ja lahnalle.
Veden vähyys heikentää vesien tilaa varsinkin pienissä vesistöissä, kun veden vaihtuvuus on vähäistä. Matalien, tummavetisten järvien ja jokien vesi lämpenee nopeasti selkeällä säällä, mistä voi seurata muun muassa runsaita sini- ja limaleväesiintymiä.
Veden nopean lämpenemisen vuoksi järviin muodostuu lämpötilakerrostuneisuus, minkä seurauksena hapen kulkeutuminen järvien syvänteisiin estyy tavanomaista aikaisemmin. Syvänteissä avovesikauden aikainen hapenpuute voi kehittyä tavanomaista suuremmaksi ja laaja-alaisemmaksi.
Alueen säännöstelyjä järviä säännöstellään voimassa olevien lupapäätösten mukaisesti. Osaan säännöstelyluvista on haettu viime vuosikymmenten aikana muutoksia, jotta luvat huomioisivat myös ilmastonmuutoksen myötä yleistyvät vähälumiset talvet.
Elinvoimakeskus on reagoinut vesitilanteeseen ottamalla käyttöön poikkeuksellisiakin keinoja. Aiemmin keväällä haettiin Ähtärinjärven sekä Karvianjoen vesistön järvien säännöstelyyn poikkeusluvat, jotta vedenpintaa voitiin alkaa nostamaan jo maaliskuun puolella.
Valkeakosken voimalaitoksella pienennettiin juoksutusta tavanomaisesta määrästä maalis-huhtikuun vaihteesta alkaen ja Vanajaveden purkukohdassa Lempäälässä selvitetään ohitusuoman sulkemista kokonaan, jotta kesälle riittäisi paremmin vettä.
Pohjalaisjokien virtaamat jäivät selvästi tavanomaista pienemmiksi lumien sulaessa. Kyrönjoen ja Lapuanjoen virtaamat jäivät alle puoleen keskimääräisistä kevättulvavirtaamista. Alueen järvien vedenpinnat eivät nousseet tavanomaisille kevättasoille.
Ähtävänjoen vesistöalueella Lappajärven vedenpinta on nyt lumien sulamisen jälkeen noin 40 senttiä matalammalla tasolla kuin tavanomaisesti toukokuussa lumien sulamisen jälkeen, vaikka juoksutukset ovat lopputalven ja kevään ajan olleet säännöstelyluvan mahdollistamissa minimirajoissa.
Kesäajan säännöstelyn tavoitevyöhykkeen alarajalle on nousumatkaa noin 20 senttiä. Ison järven vedenpinnan muutokset ovat hitaita, joten vedenpinnan nouseminen tavanomaiselle kesätasolle ei näytä todennäköiseltä, vaan vaatisi erittäin runsaita sateita.
Lappajärven vedenpinta saattaakin jäädä tänä kesänä poikkeuksellisen alhaiselle tasolle. Selvästi pienikokoisempien Alajärven ja Evijärven pinnat ovat ajankohdalle normaalilla tasolla.
