Esko Heikkinen ja Raimo Salo Heikkisen venäläisten vankien haudalle tekemien betoniristien äärellä.

Raimo Salo tuottaa dokumentin saksalaisten rakentamasta kenttäradasta

Kyyjärveläinen dokumentaristi ja muusikko (ylil evp,) Raimo Salo kiersi syksyllä 2014 Kainuussa, Koillismaalla ja Lapissa esittäen sota-ajan musiikkia ja Poltettu kylä-dokumenttia ”Jatkosodasta 70 vuotta” -teeman merkeissä.

Samalla matkalla syntyi paikallisten kehotuksesta ajatus uudesta dokumentista, joka kertoo saksalaisten 1942-1944 rakentamasta kapearaiteisesta (raideleveys 75 senttiä) kenttäradasta, jota ehti valmistua 178 kilometriä alkaen Hyrynsalmelta jatkuen Taivalkoskelle, Suomussalmelle ja päättyen Kuusamon korpeen.

Tuon radan oli tarkoitus ulottua Kiestinkiin saakka ja sillä kuljetettiin saksalaisten joukkojen tarvitsemia sotatarvikkeita ja henkilökuljetuksia.

Koppalakkiset saapuvat Isokumpuun -42

Taivalkoskelainen Erkki Moilanen oli siihen aikaan teini-iässä ja hän muistaa hyvin kuinka vierasta kieltä puhuvat ja kohteliaat koppalakkimiehet saapuivat -42 kesällä karttoineen ja mittareineen kotikylälle Isokumpuun. Kylä tuli myöhemmin tunnetuksi Kalle Päätalon kirjoista.

Siihen mennessä kylällä oli elelty varsin rauhassa, ei sota siellä pahemmin näkynyt, mitä nyt joku naapurin poika kävi rintamalta lomalla.

Saksalaisten tulo muutti kaiken, sota oli saapunut korpikylään.

Marja Heikkisen albumi, Julius-sotilas Pesiön asemalla 1943.
Marja Heikkisen albumi, Julius-sotilas Pesiön asemalla 1943.

Rataa rakensi Organisaatio Todt:n joukot ja projektia varten oli perustettu suomalais-saksalainen Polar Oy, joka rakennutti radan asemat ja muut rakennelmat.

Itse radan pohjan raiteineen halki soiden ja korpien rakensivat kuitenkin lähes käsipelissä venäläiset sotavangit, joiden raakaa kohtelua Erkki Moilanenkin muistelee.

Vankeja työskenteli ratalinjalla noin 3000 ja monet jäivät sille tielleen. Saksaan palasi syksyllä -44 noin 600 ratatyömaan venäläistä sotavankia, tämä on varmistamaton perimätieto venäläiseltä vangilta, joka sittemmin 90-luvulla kävi Kuusamossa.

Ilmaista kyytiä ja elokuvia

Ratatyömaa oli sen ajan Pohjois-Suomen suurin hanke ja työllisti monen pitäjän alueella paikallisia ihmisiä erilaisissa rakennus,- ja huoltotöissä.

Radan edetessä sitä pitkin sai junassa matkustaa ilmaiseksi, ei siitä maksua peritty ja kuljettaja otti kyytiin kaikki kättä nostavat. Tiestö oli harvaa ja siksi juna oli kätevä tapa liikkua tiettömillä taipaleilla.

Marja Heikkisen albumi, väkeä juna-asemalla.
Marja Heikkisen albumi, väkeä juna-asemalla.

Asemien lähellä sijaitsivat veturitallit ja majoitustilat, jotkut haastateltavat muistavat, että siellä oli myös elokuvaparakkeja, joissa näytettiin saksalaisten propagandaelokuvia. Paikalliset asukkaat saivat käydä elokuvanäytöksissä ilmaiseksi.

Muistoja ja muistamisia

Venäläisten vankien lisäksi ratatyömaalla raatoi puolalaisia, jugoslaaveja ja ukrainalaisia työvelvollisia. Erkki Moilanen muistaa kuinka sähkövoimakonetta hoitanut isokokoinen Puolan poika oli antanut salaa saksalaisilta isänniltä voita vastaan valopetrolia, joskus jopa tynnyrillisen.

Eija Juutisen kuvassa on perimätiedon mukaan venäläinen vanki.
Eija Juutisen kuvassa on perimätiedon mukaan venäläinen vanki.

Suomussalmelainen Esko Heikkinen oli löytänyt ratapenkan läheltä kolme venäläisen sotavangin haudalle lahonnutta ristiä ja puukyltin, jossa kerrottiin erään 19-vuotiaan sotavangin (Konstantkin Sistjakov) kuolema; ”ammuttu pakoa yrittäessään”.

Esko valoi betonista uudet ristit muistoksi haudalle. Paikalliset ihmiset muistelevat haastatteluissa saksalaisia, muistot ovat joillekin huonoja joillekin hyviä. Joillekin on kova paikka vieläkin sotavankien raaka kohtelu.

Välirauha

Suomi solmi Neuvostoliiton kanssa välirauhan syyskuussa 1944 ja aseveljiä ryhdyttiin häätämään maasta. Poistuessaan saksalaiset tekivät valtavaa tuhoa; kenttäradan laitteet, rakennukset, sillat, veturi,- ja vaunukalusta ja bunkkerit räjäytettiin ja suomalaisten kylät poltettiin maan tasalle.

Marja Heikkisen kuvassa näkyy vankileirin aitaa.
Marja Heikkisen kuvassa näkyy vankileirin aitaa.

Siviiliväestö ja karja oli evakuoitu pois lähtevien saksalaisten sotajoukkojen jaloista, monelle jäi vain muutama minuutti aikaa kerätä kamppeensa ja menoksi!

Hyrynsalmelainen veteraani Einari Heikkinen kertoi Raimo Salon haastattelussa kuinka hänen yksikkönsä oli saapunut valvomaan saksalaisten perääntymistä ja miten Hyrynsalmen talot savusivat ja kaunis maantiesilta oli räjäytetty, kylän raitilla ei ollut ristin sielua, vain koirat itkivät jossakin.

Sodan jälkeen komennuskunnat purkivat radan ja kiskot vietiin Neuvostoliittoon. Nykyisin radan pohjavalli kasvaa sankkaa metsää, joku sillanjäännös on näkyvissä ja rataa on museoitu muutaman sadan metrin matkalta Taivalkoskella.

Dokumentti työn alla

Aiheesta kertova dokumentti sai tilaajakseen Sodan ja Rauhan Rata Ry:n Hyrynsalmelta ja sen tuotantoa tukevat Kainuun Kulttuurirahasto ja Kainuun Leader, maaseudun kehittämisrahasto.

Tuottaja/kuvaajana toimii Raimo Salo, käsikirjoitus on Juha Hankkilalta ja ohjaajana toimii Esa Sironen, leikkaus Veera Kanala. Valmistumisaika on kevät 2017.

Tuula Jokiaho