Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen määräsi taannoin Eero Laesterän erityiseksi kuntajakoselvittäjäksi selvittämään, kuinka Vimpelin kuntalaisten lakisääteiset kunnan järjestämisvastuulla olevat peruspalvelut voidaan jatkossa turvata.
Määräys perustuu Vimpelin erittäin huonoon ja vuoteen 2015 saakka edelleen heikentyneeseen taloustilanteeseen ja tämän seurauksena käynnistettyyn kriisikuntamenettelyn arviointimenettelyyn. Arviointimenettely johti keväällä 2015 esitykseen erityisen kuntajakoselvityksen määräämisestä alueelle.
Selvitysalueeksi määrättiin kriisikunta Vimpelin kunnan lisäksi Evijärvi, Lappajärvi ja Alajärvi. Ainoastaan Alajärvi lausunnossaan ilmoitti olevansa vapaaehtoisesti valmis selvitykseen.
Kuntakohtaisten, Vimpelin kuntalaisten ja yrittäjien kesken käytyjen tapaamisten ja tehdyn arviointityön seurauksena Laesterä on päätynyt siihen, että kriisikuntaan liittyvän erityisen kuntajakoprosessin määräämät asiakirjat suunnitelmaksi yhteisestä palvelurakenteesta ja prosessiin liittyvä yhdistymissopimusluonnos tehdään Vimpelin kunnan ja Alajärven kaupungin kesken.
Tämän perusteella valtioneuvosto päättää kuntajaon muutoksesta keväällä 2016.
Päätöksen perusteluissa Laesterä toteaa, että lähtökohtana oli neljän Järviseudun kunnan vapaaehtoisuuteen perustuva liitosmahdollisuus. Neljän kunnan liitos olisi ollut perusteltu, jos asia olisi ollut mahdollista toteuttaa kuntien vapaaehtoisilla päätöksillä.
Kuitenkin jo ensimmäisellä keskustelukierroksella kävi selville, että Lappajärvi ei ole halukas edes aloittamaan neuvotteluja Alajärven kaupungin kanssa. Koska myös Vimpeli vastusti tätä – ja kaikkea muutakin vapaaehtoisuuteen liittyvää – tämä neljän kunnan ”idea” putosi ensimmäisenä pois etenemislistalta.
Asian eteneminen tavoiteltuun lopputulokseen olisi vaatinut valtioneuvoston toimivallan käyttämisen monen kunnan tahtoa vastaan, ja tällaisen kunnan hitsautuminen yhteen olisi kokemuksen mukaan ollut todennäköisesti raskas prosessi, jonka positiivinen toteutumien olisi ollut kyseenalainen.
Evijärven, Lappajärven ja Vimpelin liitos olisi ollut mahdollisempi kuin neljän kunnan liitos, mutta tämänkin etenemismahdollisuuden tiellä oli Vimpelin alusta alkaen vaikuttanut vastustus vapaaehtoisuutta kohtaan ja se, että myös Evijärvi suhteutui asiaan kielteisesti.
Lisäksi epäviralliset keskustelut osoittivat, että kolmikon kesken ei olisi saatu aikaan prosessin kannalta vaadittavaa vapaaehtoista kuntajakoesitystä, ja osa päättäjistä olisi ollut mukana vain kuntaliitosprosessissa omista tiedonlaajennusintresseistään johtuen. Liitosneuvottelujen jälkeen oltaisiin oltu lähtötilanteessa. Harkintavallan käyttöön kuntien tahdon yli pätee tässä sama mitä neljän kunnan suunnitelmassakin.
Lisäksi Laesterä päätyi omassa arvioinnissaan siihen, että alueesta ei saisi yhtenäistä työssäkäyntialuetta eikä sen aluerakenne olisi riittävän yhtenäinen, esimerkiksi pendelöintiä kuntien kesken ei juurikaan ole. Tämä oli yllätys, kun laajasti puhutaan Järviseudun kunnista ja oletus on, että alueen yhteistyö on hyvinkin elimellistä.
Liitoksen toteutuminen olisi ollut myös potentiaalinen riski mukaan pakotettaville kunnille, erityisesti Evijärvelle, jonka talous on eri syiden vuoksi kohentunut. Lappajärven talous on ollut ja on vielä alueellisesti hyvä, mutta siihenkin kohdistuu erityisesti valtionosuuden kehittymättömyydestä johtuvia vakavia sopeutustarpeita.
Näin Vimpeli olisi muodostanut vakavan uhkan näille kahdelle kunnalle ja alueella olisi pahimmillaan ollut muutaman vuoden kuluttua yksi suurempi, mutta silloinkin asukasluvultaan vielä melko pieni uusi kriisikunta.
Lappajärven veroprosentti on kolmikosta edullisin ja kuntakolmikon toiminta yhtenä kuntana olisi todennäköisesti edellyttänyt veroprosentin nostoa lähemmäs Vimpelin suunnittelemaa 22,25. Kuntakolmikon elinkeinorakenne olisi ollut portfolioltaan tasapainoisempi kuin yhdenkään kunnan elinkeinorakenne yksin.
Koska prosessiin liittyy, että esitys Vimpelin kunnan palvelurakenteen yhdistämisestä jonkin toisen kunnan kanssa on tehtävä, jäi jäljelle ainoa kuntajakoselvityksen selvitysalueeseen positiivisesti alusta alkaen suhteutunut kunta Alajärvi.
Näin siitä huolimatta, että Alajärvelläkään ei olla täysin innostuneita esitettävään kuntaliitokseen. Alajärvenkin talous on ollut alijäämätalous, mitä uuden operatiivisen johdon voimin ollaan muuttamassa ylijäämätaloudeksi. Myös Alajärvellä on edelleen vaatimus palvelurakenteen karsimiseksi.
Vimpelin ja Alajärven välillä on suurempi vaihdanta työpaikkojen kesken kuin Evijärven ja Lappajärven kanssa, mikä osoittaa myös suurempaa yhtenäistä rakennetta. Kunnat ovat toimineet jo kauan syvästi elimellisessä yhteistyössä yhteistoiminta-alueelle, joka nyttemmin on hajoamassa. Lähemmin tarkastellen näyttää siltä, että yhteistyö on jossain määrin jopa vauhdittanut Vimpelin talouden heikkenemistä.
Yhteistyön ja yhteisen kunnan rakenteet Alajärven ja Vimpelin välillä ovatkin jo olemassa. Kuntien alueen elinkeinoelämä perustuu harvaan yritykseen, joista suurin toimii joustavasti jo nyt kummankin kunnan alueella. Elinkeinorakenteeltaan Alajärvi ja Vimpeli muodostavat rajatumman portfolion kuin mitä kuntanelikko olisi muodostanut.
Alajärvi ja Vimpelikään eivät yhdessä muodosta toivotun laista vahvaa ja laajaa peruskuntaa. Uuden kunnan mahdollinen syntyminen ja sen selviytyminen edellyttävät edelleen päällekkäisten rakenteiden purkamista ja toiminnan kehittämistä.
Kuntajakoselvittäjälle on käynyt prosessin aikana kirkkaasti selväksi, että Vimpeli haluaa pysyä itsenäisenä kuntana.
Kunnan uusi johto on havahduttanut päätöksentekijät ymmärtämään tilanteen ja kunta onkin kesästä 2015 alkaen käynnistänyt useita konkreettisia sisäisen sopeutuksen toimenpiteitä uudistaakseen palvelurakennetta, joka on jo nyt melko virtaviivainen.
Lisäksi kunta on tehnyt päätökset menneen yhteistoiminnan purkamiseksi ja suunnittelee uutta perusturvan yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Toimintasuunta ei ole kuitenkaan Alajärvi.
Aivan yhtä selväksi on käynyt, että Vimpelin pohjalalaisesta yritteliäisyydestä huolimatta kunnan perusfundamentit – erityisesti tulopohjaan liittyvät tekijät – ovat aikojen saatossa romahtaneet ja väestön ikääntyminen ja väheneminen jatkuvat.
Tämä kehitys heikentää edelleen kunnan elinvoimaa ja uhkaa kuntalaisten palvelutarjontaa järkevällä veroprosentilla – eikä luo vahvaa pohjaa Sipilän hallituksen idealle siitä, että kunnat jatkossa huolehtisivat kuntien elinvoimasta.
Vimpeliä on kohdannut myös samat talouden pohjan kunnan johdosta riippumattomat romahdukset kuin muitakin, mutta muiden kuntien tapaan kehitykseen ei ole riittävästi puututtu. Puuttumattomuus ja asian kommunikoinnin puute on tunnustettu jopa kuntalaiskeskustelussa.
Kriisikunnan tunnusmerkit on saavutettu jo useita vuosia sitten, kunta on saanut useita kertoja poikkeuksellista, yleensä vain yhden kerran myönnettävää harkinnanvaraista rahoitusavustusta ja silti todellisiin suuntaa muuttaviin toimenpiteisiin ei ole ryhdytty.
Näin valtion käynnistämä kriisikuntamenettely ja sitä nyt seurannut erityinen kuntajakoselvitys kaikkine itsenäisyyttä uhkaavine vakavine riskeineen on nyt perustellusti käsillä. Kuntalaisten kanssa käydyissä keskusteluissa on toisaalta oltu yllättyneitä tilanteen vakavuudesta, mutta kun asia on kerrottu, kuntalaiset ovat ymmärtäneet myös sen, miksi Vimpeli asetettu näin vakavaan prosessiin.
Tämän jälkeen kunnat rekrytoivat selvitystyön loppuun saattamiseksi vaadittavan poliittisista päätöksentekijöistä koostuvan ohjausryhmän ja todennäköisesti kunnan johtajista koostuvan johtoryhmän.
Varsinaisten substanssityöryhmien tarvetta harkitaan. Työssä tarkastellaan myös mahdollisen uuden kunnan selviytymisedellytyksiä ottamalla huomioon sopeutumismahdollisuudet, eri verokannat jne, tämän vuoksi on arvioitava myös molempien kuntien kehityspolkuja itsenäisinä kuntina.
Työssä ollaan edelleen asettamispäätöksen aikataulussa, vaikka alkukeskusteluihin menikin enemmän aikaa kuin normaalisti.
