Unimatka-näytelmä houkutteli katsojia kahteen näytökseen

Järvi-Pohjanmaan kansalaisopiston näytelmäkerho juhlisti opiston 50-vuotisjuhlavuotta esittämällä näytelmän unien maailmasta. Lapsille ja aikuisille suunnattu Unimatka-näytelmä käsitteli haaveiden ja päivittäisten ajatusten ilmestymistä öisiin uniin.

11-13 -vuotiaat nuoret näyttelijät olivat kehitelleet ja harjoitelleet näytelmää koko kuluneen lukuvuoden ajan yhteisöteatteriohjaaja Anu Pihlajan ja työryhmän johdolla.

MAINOS
Unimatka-näytelmän toisen näytöksen yleisöä vain hetki ennen esiripun avautumista.
Unimatka-näytelmän toisen näytöksen yleisöä vain hetki ennen esiripun avautumista.

Näytelmässä matkattiin unien maailmassa Linda-nimisen tytön (Olivia Havinen) näkökulmasta. Näytelmässä tutustuttiin Lindan perheen arkielämään ja unimaailman puolella tavattiin muun muassa Tsekkoslovakian kuninkaat Victoria’s Secret III ja IV (Elina Arpala, Miikku Ketola) ja Huutokauppakeisari (Jemina Männikkö).

Näytelmä sujui ongelmitta ja tekniikka valaistuksineen ja savukoneineen pelasi moitteetta.

Näytelmän luominen

Unimatkan käsikirjoittivat Anu Pihlaja ja näyttelijäryhmä yhteistyössä. Pihlajalla on aiempaa kokemusta teatterista muun muassa harrastusryhmissä, oppilaitoksissa ja harrastajateattereissa. Hänen esikoisnäytelmänsä ohjaajana oli Porin teatterinuorissa vuonna 1999 valmistunut Peter Pan.

Nyt esitetyn Unimatkan luominen vaati luonnollisesti paljon työtä.

– Näytelmän kaikki näyttelijät olivat samaa ikäluokkaa ja tunsivat toisensa jollain tavalla ennestään. Osa ryhmästä on tehnyt yhdessä omia näytelmiä. Annoin kuitenkin ryhmälle iän huomioiden paljon aikaa leikkiä ja opetella vuorovaikutusta ja ryhmässä toimimista, kertoo Pihlaja.

– Käytin paljon yhteisöteatterimetodia. Tunnustelin ilmapiiriä, ja mitä ryhmäläiset haluavat tuottaa ja vein harjoitteita siihen suuntaan. Ryhmä teki myös improja, jotka päätyivät idealtaan, tai sellaisenaan näytelmään, kuvailee Pihlaja luomistyötä. Hän kertoo järjestäneensä näytelmän lopulliseen muotoonsa lukuvuoden viimeisellä neljänneksellä.

Pihlaja kiittelee myös näyttelijöitä hyvästä motivaatiosta, avoimuudesta ja sitoutumisesta teatteriin.

– Välillä ryhmän mieli vaihteli. Pääosin fiilis oli positiivinen, mutta minusta on hyvä, että saa olla harrastuksessaan aidosti esimerkiksi väsynyt, jos väsyttää, kuvailee Pihlaja. Hän kertoo, että vapaus hyväksyä monenlaiset tunteet ovat myös osa ryhmäytymistä ja luonteva osa näytelmäntekoprosessia.

Ammattimaisesti rakennettu näytelmä sai kaksi esitystä Vimpelin Yhteiskoulun auditoriossa, ja molemmat näytökset saivat suuren joukon katsojia.

Esitys sai kiitosta yleisöltäkin. Esimerkiksi Antti ja Sisko Kujala, jotka olivat saapuneet teatteriin seuraamaan tyttärenpoikansa Samu Mäenpään esiintymistä, pitivät näkemästään. Antti Kujalan mielestä on hienoa, että lapset uskalsivat nuoresta iästään huolimatta esiintyä rohkeasti.

– Näytelmä oli kokonaisuudessaan hyvä, emmekä huomanneet, että näyttelijöitä olisi sen ihmeemmin jännittänyt, kertoi Sisko Kujala.

Näyttelijät itsekin ovat innostuneita harrastuksestaan.

– Kuulin joistakin suunnitelmista ja haaveista. Moni kysyi, että jatkuuko tämä ryhmä myös ensi vuonna, kommentoi Pihlaja.

Joona Rannisto

Exit mobile version