Mummot kutovat sukkia

Eila Alanko on ollut aina kova kutomaan villasukkia. Niitä on syntynyt niin omille lapsille, lapsenlapsille kuin ystäville ja sukulaisille. Viime syksynä Alanko sai ajatuksen yhdistää rakkaan harrastuksen hyvän tekemiseen. Pienen kypsyttelyn jälkeen syntyi ”Mummo kutoo – lampaasta villasukaksi” -hanke, jolle Alanko sai myös Suomi 100 -ohjelmatunnuksen.

Helli Ala-Rantalan suunnittelemassa sukkamallissa yhdistyvät Suomen lipun ja armeijan värit. Kuva: Annika Pollari/ Etelä-Pohjanmaan liitto.

– Haluamme tällä hankkeella nostaa esiin sitä ikiaikaista työtä, mitä Suomen naiset ovat tehneet maamme eteen. Se ei ole aina ollut näkyvää, mutta tehokasta kylläkin. Etenkin sota-aikoina, kun naiset vastasivat lasten kasvattamisesta, peltotöistä ja kylien hyvinvoinnista, Alanko sanoo.

Yksin ei Alanko lähtenyt hanketta vetämään, vaan hän pyysi mukaan Etelä-Pohjanmaan sotaveteraanipiirin sekä Peräseinäjoen sotaveteraaniyhdistyksen naisjaostoja, joissa molemmissa hän toimii aktiivisesti.

Laihian sotaveteraanien naisjaoston sihteeri Helli Ala-Rantala suunnitteli sukalle Suomen lipun ja armeijan värien mukaisen mallin, jonka kutominen onnistuisi keneltä tahansa. Sukkien myymisestä saadut varat päätettiin käyttää sota-veteraanien leskien hyväksi.

– Sotaveteraanien lesket ovat pudonneet loukkuun Suomessa, sillä he eivät saa valtion varoin kustannettua kuntoutusta. Vaikka he ovat kantaneet aivan yhtä suuren taakan ja uhrautuneet maamme eteen vaikeina aikoina, Alanko toteaa.

Kutojia kaivataan

Sukkakampanjaan on lähtenyt mukaan jo useita Etelä-Pohjanmaan sotaveteraanipiirin naisjaostoja, mutta innokkaita kutojia tarvitaan vielä lisää. Sukkia voi kutoa kuka tahansa missä päin Suomea tahansa, ja lahjoittaa ne sitten Etelä-Pohjanmaan sotaveteraanipiirille.

Eila Alanko on kerännyt Suomi 100 -sukkakampanjaa varten vanhoja valokuvia. Tästä lokakuussa 1939 otetusta kuvasta on vielä tunnistamatta muutamia henkilöitä. Kuva: Annika Pollari/ Etelä-Pohjanmaan liitto.

– Olisi hienoa jos saisimme herätettyä vanhan ompeluseuraperinteen henkiin. Siellä naiset paransivat maailmaa, vaihtoivat kuulumisia ja olivat toistensa henkisenä tukena. Ja tekivät niitä monia näkymättömiä, mutta merkittäviä tekoja perheiden hyvinvoinnin eteen, Alanko kertoo.

Vaikka sukkakampanjaa ei ole vielä edes kunnolla käynnistetty, on se saanut osakseen jo paljon positiivista vastakaikua.

– Olemme kutoneet pienellä porukalla jo useita kymmeniä Suomi 100 -villasukkia, -säärystimiä ja -ranteenlämmittimiä, ja kaikki menevät käsistä. Kaksi sukkaparia on lähdössä Hollantiin saakka, suomalaisten siellä järjestämään tapahtumaan huhtikuussa, Helli Ala-Rantala iloitsee.

Suomi 100 -villasukan kutomisohjeet löytyvät Etelä-Pohjanmaan sotaveteraanipiirin nettisivuilta sekä Facebookista, jonne kerätään mielellään myös kuvia sukkatalkoista ja sukista.

Työnäytöksiä ja näyttelyitä

Naisjaostojen aktiivit aikovat järjestää vuoden aikana työnäytöksiä muun muassa käsityömessuilla ja kesämarkkinoilla, joissa esitellään vanhojen valokuvien ja työnäytösten avulla naisen tietä sata vuotta taaksepäin lampaan ja villasukan avulla. Suunnitteilla on myös yhteisiä tapaamisia kutojien kanssa.

Peräseinäjoen monipalvelukirjastossa on ollut esillä parissa vitriinissä kudottuja sukkia sekä sukan tekemisen perinnettä. Vastaavanlaisia näyttelyitä on tarkoitus järjestää myös muilla paikkakunnilla.

– Toivomme, että sukkakampanjamme synnyttää kohtaamisia ja tarinoita, herättää henkiin vanhoja tapoja ja perinteitä ja saa meidät muistelemaan niin paikkoja, perinteitä kuin ihmisiäkin, Alanko lisää.