Alajärven yläkoulun kansainvälisyyskerhon ysiluokkalaisia vieraili toukokuussa Ranskassa.

Erasmus+ projektin viimeinen matka vei Alajärveltä Ranskaan

Ja niin vierähti taas uusi viikko Ranskassa, tällä kertaa Saint-Jean-d’Angelyn kaupungissa 4.-11.5. Tämä reissu oli Imagine Erasmus+ projektin päätösmatka, johon koko kolmivuotinen taival loppui ikimuistoisesti.

Kymmenen koulua seitsemästä maasta kokoontui kaupungin vanhaan linnaluostariin Abbaey Roayliin, joka toimii nykyisin majapaikkana. Siellä majoitumme ”sekahuoneissa”, jolloin yhdessäkään huoneessa ei ollut muuta kuin yksi suomalainen ja siten muita kansallisuuksia.

Myös rannalle päästiin liki 30 asteen lämpötioloihin…

Suomen edustusjoukkueena mukaan lähtivät yläkoulun rehtori ja kaksi opettajaa sekä 10 oppilasta 8.-9. luokilta. Oli mukavaa nähdä vanhoja tuttuja, niitä jotka ovat vierailleet Suomessa ja toisinpäin.

Torstaipäivä meni matkustaessa ja saavuimme vasta keskiyöllä kohteeseen. Perjantaina saimme herätä erittäin virkistävästi kello kuusi.

Todella hyvän aamupalan jälkeen linja-auto käänsi nokkansa kohti La Rochellea. Sinne saavuttuamme vierailimme projektissa mukana olleessa Lycée Vieljeux-koulussa, joka muistutti suomalaista ammattikoulua.

Myöhemmin iltapäivällä pelasimme projektiin kuuluvaa Show Me Your Town-peliä, jossa kiertelimme ympäriinsä tutustuen kaupunkiin.

Lauantaina menimme uuteen kaupunkiin, Saintesiin, jossa kävimme kiertämässä kaupungilla odottaessamme vuoroa vanhan nunnaluostarin musiikillisille kierrokselle. Sattumalta kierroksen varrella olevassa kirkossa pidettiin juuri sinä päivänä ja sillä hetkellä häät. Jäi kirkko näkemättä. Parin tunnin vapaa-ajan jälkeen lähdimme takasin.

Sunnuntaina presidentinvaalien toisen kierroksen takia, vietimme EU -pitoisen päivän. Kävimme keskusteluita EU:sta ja sen tulevaisuudesta ja meidän nuorien osuudesta siinä. Päivään kuului myös jazz-konsertti ja maiden tuottamien tuotosten esittely. Illalla liettualainen DJ:n alku pisti tanssibileet pystyyn.

Maanantaina herätys oli taas aamuvarhaisella. Nyt oli suunta kohti Atlantin rantaa Bonne-Ansessa. Rannalla meillä oli pientä alkuohjelmaa ja eväiden syönnin jälkeen olimme vapaita tekemään mitä lystää -rajojen sisäpuolella.

Lämpötila hipoi 30 astetta, joten luonnollisesti melkein kaikki suomalaiset paloivat enemmän tai vähemmän. Mutta emme me olleet ainoita palaneita. Pitkän päivän jälkeen ajelimme takasin Saint-Jean-d’Angelyyn.

Tiistaina poikkesimme kaupungin oman edustavan ryhmän koulussa College G Texierissä, joka vastasi meidän yläkoulua. Iltapäivällä oli kaupungin oman Show Me Your Town-pelin vuoro. Pelin jälkeen oli vielä esitysilta, jossa jokainen koulu esitti tanssia tai musiikkia. Yllätyksellisesti meidän kappaleemme saivat raikuvat aplodit, kuin myös kaikkien muidenkin.

Keskiviikkona oli urheiluaktiviteettipäivä, jolloin saimme tilaisuuden harrastaa melontaa, vesipalloa ja suunnistusta ryhmissä. Mutta koska pieni tihkusade yllätti, jouduimme palaamaan takaisin Abbaeylle emmekä päässeet kokeilemaan rugbya.

Loppuilta oli valmistelua päätösjuhlaa varten keskiviikon ollessa viimeinen päivä. Illan koittaessa jouduimme hyvästelemään uudet ja vanhat ystävämme sekä pakkaamaan laukkumme. Lähtö oli niinkin aikaisin kuin kahdelta aamuyöllä.

Onneksi taksissa sai nukkua, ainakin teoriassa. Matkasimme Bordeauxin lentokentälle, joka sinne saavuttuamme ei ollut vielä edes auki. Pääsimme kuitenkin koto-Suomeen puhtaan veden ja mobiilidatan luo Amsterdamin kautta.

Matka oli omista kokemuksistamme parhain, vaikka ruoka olisikin voinut olla hieman parempaa. Sää suosi vallan mainiosti ja vehreä luonto oli meidän pitkän talvemme jälkeen miellyttävää vaihtelua. Kuultuamme muiden maiden kertomuksia kouluistaan, olemme oppineet arvostamaan Suomen opetusjärjestelmää.

Olemme projektin kautta oppineet kantamaan myös vastuuta ja siinä sivussa myös itsenäistyneet hieman.

Englantiakin olemme oppineet ja oli ilo huomata, että niin muutkin, esimerkiksi vanhat tuttumme Pausta, olivat kehittyneet. Puhuminen oli muutenkin helpompaa, ehkä juuri ison ryhmän takia, jolloin jokamaalaiselle oli aina edes yksi turva, jolta saattoi kysyä jotain.

Ei kai tässä muuta voi sanoa kuin että Imagine oli hyvä projektina, mutta vielä mahtavampi kokemuksena. Kiitos ja kumarrus.

Veera Levijoki ja Silja Isosaari
Alajärven yläkoulun kansainvälisyyskerho