Pariisista saapuneet ladyt laittavat häävalmistelut sekaisin. Kuva: Päivi Kultalahti.

Mahtavia naisrooleja Evijärven kesäteatterissa

Leskimies Jussi (Veikko Mannermaa) leipomassa. Kuva: Päivi Kultalahti.

Hepsankeikka ja hunsvotti -näytelmän ohjaaja Laura Kivimäki iloitsee onnistuneesta ensi-illasta Evijärven kesäteatterissa.

– Torstaina vielä harjoiteltiin toppatakit päällä ja lisäiltiin vaatetta, mutta aurinkoinen ja lämmin sää teki lauantain ensi-illasta täydellisen.

Tiivis harjoitusaika kasasi näyttelijöille jännitystä – vaan silti kaikki meni nappiin.

Marita Kärkkäisen käsikirjoituksen ensiesitys oli vuosi sitten. Kyseessä on komedia, kuten kesäteatterien näytelmät useimmiten ovat. Sanomaakin siihen sisältyy.

– Juoni on sellainen, että se voi herättää miettimään omaa elämää. Että kenenkäs pillin mukaan tässä kannattaisi elää.

Naapurin tytär (Heidi Joensuu) yrittää järjestää Jussin äitinsä kanssa naimisiin. Kuva: Päivi Kultalahti.

Kivimäki kehuu näytelmän rooleja todella hyvin kirjoitetuiksi. Ja vaikka roolitus alkoi verrattain myöhään, kasaan saatiin hyvä joukko. Yhdeksän näyttelijän joukossa on kaksi nuorta.

Usein tärkeissä rooleissa on miehiä tai nuorehkoja naisia, mutta nyt nähdään mahtavia kuudenkympin hujakoilla olevia naistyyppejä.

– He voivat laittaa kaiken elämänkokemuksensa mukaan tähän. On ollut ihanaa, että melkein joka harjoituksissa joku on tullut kertomaan miettineensä jotain repliikkiä tai asiaa näytelmässä. Se on merkki siitä, että oikeasti on tehty hommia roolin eteen. Joku on herännyt jopa keskellä yötä pohtimaan.

Harjoituksissa on kuviteltava kulissit

Lukuharjoituksia pidettiin maalis- ja huhtikuussa ja vasta toukokuussa alkoivat käytännön harjoitukset. Näytelmän miljöö oli pitkään näyttelijöiden mielikuvituksen varassa.

Jussi (Veikko Mannermaa) ja ranskalainen ompelijatar (Anne Pesonen). Kuva: Päivi Kultalahti.

– Pitäisi saada harjoitella valmiissa kulisseissa, ettei aina tarvitsisi kuvitella vaikkapa, että tässä on koti ja tässä pöytä, tuoli, jauhot ja niin edelleen. Ja kun harjoituksissa näyttelee syövänsä kakkua, mutta esityksessä onkin oikea kakunpala suussa ja pitäisi vielä puhua… siinä tulee eteen se, että mitenkäs nyt pitäisi toimia.

Kivimäki toteaa, että 110 tuntia harjoituksia on vähän, vaikka monesta se voi tuntua paljolta.

– Suuri työ oli opetella kotona vuorosanat, miettiä vaatetusta ja muita näytelmään liittyviä asioita. Kesän aikana harjoittelimme ryppäissä 3 – 4:nä iltana peräkkäin, sitten oli saman verran vapaata. Moni ei ymmärrä, miten ison homman harrastajanäyttelijät tekevät. Vaikka se on harrastus, se on täyttä työtä.
Kivimäki ihailee harrastajanäyttelijöiden uskomatonta venymiskykyä: päivätyön ja kotitöiden jälkeen vielä puolet illoista kuluu näytelmän työstämiseen.

Hepsankeikka ja hunsvotti nähdään Väinöntalon museon kesäteatterissa, jonne harrastajateatteri on rakentanut uuden katsomon Leader Aisaparin hankkeena. Näytöksiä on vielä ke 12.7. klo 18, to 13.7. klo 19, su 16.7. klo 15, pe 21.7. klo 19 ja su 23.7. klo 15 ja klo 19.

Anne Savela