Juha Käkelä Ylöjärveltä on pian 20 vuotta veistänyt eläimiä moottorisahalla.

Sääsken auringossa mukavaa meininkiä ja mielenkiintoisia myyjiä

Kerttu Holtti (oik.) ja Siru Rentola Perhosta testasivat vimpeliläisen Aleksi Nahkalan kauniisti kiiltävää Valmetia.

Sääksjärven markkinoilla Vimpelissä oli tarjontaa luonnontuotteista rihkamaan, energiakoruista moottorisahaveistoon.

Kerttu Holtti, 9 vuotta, nautti istuskelusta kirkkaanpunaisen traktorin ratissa.

– Olis tämmöinen kiva, mutta meillä ei ole mitään peltoa, Kerttu tuumi.

Hän oli ollut yökylässä 6-vuotiaan sisarensa Siru Rentolan kanssa Maija-mummon luona Vetelin Räyringissä. Maija Holtilla oli mansikkarasia käsissä.

– Mansikoita lähdettiin hakemaan, tilattiin niitä jo Vähämäestä maanantaiksi. Nyt ei uskalla enempää ottaa, ettei tule migreeni.

Allergiakohtaus ei ollut suotavaa, koska Maija aikoi suunnata illalla Sääksjärven markkinoiden huipennukseen, Jukka Kuoppamäen konserttiin ja tansseihin.

Tyrnimies Raimo Ojanperä Hyvinkäältä esitteli virolaisia tyrnituotteita.

Traktori, jonka ratissa pikkutytöt istuivat, oli Valmet 359D vuosimallia 1959. Vimpeliläinen Aleksi Nahkala on laitellut sitä kuntoon pappansa Pauli Huopanan kanssa parin vuoden ajan.

– On tehty koneremontti, poistettu öljyvuodot, uusittu jarrut ja maalattu. Vaihdelaatikko on entisellään. Kaksi vuotta sitten saatiin traktori juuri ja juuri maalattua niin, että hain sillä päästötodistuksen ysiluokalta, Aleksi kertoi.

Pappa Pauli Huopana on opettanut tyttärenpoikaa pienestä pitäen miesten hommiin.

Aurinko ja ihmiset viihtyivät Sääksjärven markkinoilla.

– Olin 5-vuotias, kun ajoin ensimmäisen kerran yksin pyöräkuormaajaa.

Valmet ei ollut myytävänä, mutta sen perässä oli lavallinen kauppatavaraa moottorisahoista mönkijään.

Tyrnituotteita ja valeampiaispesiä

Virolaista tyrninektaria, -glögiä ja -hilloa maistatteli Raimo Ojanperä Hyvinkäältä, kotoisin alunperin Kuortaneelta.

– Sadassa grammassa tyrniä on ihmisen päivätarpeeseen verrattuna esimerkiksi C-vitamiinia 8-kertaisesti ja K-vitamiinia 9-kertaisesti, Ojanperä kertoi.

Saksassa tyrnistä tehdään ihonhoitovaahtoa. Turun yliopistossa on kehitetty apteekeissa myytäviä tyrnitippoja kuiville silmille. Palovammat paranevat tyrniöljyllä, Ojanperä tiesi.

Koiratkin kohtasivat toisiaan.

– Ja venäläiset kosmonautit käyttävät tyrniä, koska se suojaa avaruuden säteilyltä.

Ojanperä kiinnostui tyrnistä 1990-luvulla tutustuttuaan Tarton yliopiston biologian tohtoriin Tönu Tammiin. Tamm oli yhdessä Lennart Meren kanssa tehnyt Siperian-matkoja venäläisiin tyrnilajikkeisiin tutustuen.

Anneli Laakso Lappajärven Itäkylästä myi virkattuja valeampiaispesiä ampiaisten karkottamiseen.
– Ensin en uskonut asiaa itsekään, mutta nyt uskon, Laakso vakuutti.

Kuultuaan ideasta hän virkkasi oman ulko-oven päälle ampiaispesän, kun keväällä jälleen pari ampiaista pörräsi uutta pesää suunnittelemassa.

Anneli Laakso Itäkylästä tietää, että valeampiaispesä estää oikean ampiaispesän ilmestymisen lähistölle.

– Se on ollut tosi hankalaa, kun ovesta kuljetaan sisään ja ulos. Idea toimi, tänä vuonna ei tullut pesää.

Juttu perustuu siihen, että ampiaiset eivät tee pesää toisten ampiaisten reviirille.

Ampiaispesien, hellehattujen ja vauvantossujen joukossa oli jäljellä yksi virkattu mustekala. Lelu on alunperin kehitetty keskosvauvoille, mutta se sopii myös letkuissa oleville vanhuksille: letkujen sijaan vanhus voi näperrellä mustekalan lonkeroiden parissa.

Anneli on tehnyt käsitöitä paljon hyväntekeväisyyteen, mm. sytomyssyjä syöpäpotilaille ja tossuja Itäkylään syntyneille vauvoille.

Chihuahua ja karhu parissa tunnissa

Aleksi Nahkala on puuhaillut pappansa Pauli Huopanan kanssa miesten hommissa pikkupojasta.

Puupölli, mies ja saha. Ehkä tunnin verran saha huusi ja tuloksena oli karhuveistos. Lyhyessä ajassa syntyi myös hieno chihuahua. Juha Käkelä Ylöjärveltä oli toista kertaa Sääksjärven markkinoilla yhdessä paalijärveläisen pöllintoimittajan, Jani Laasalan, kanssa.

– Rankkaa hommaa. Lämmin tulee – oli kesä tai talvi – kun pitää olla metsurin varusteet päällä.

Pilkingtonilla työskentelevän Käkelän kakkoshomma on moottorisahaveisto sekä alan opetus kansalaisopistoissa, veistokurssit ympäri Suomen ja markkinoilla kulkeminen. Työksi muuttunut harrastus alkoi 19 vuotta sitten.

– Ensimmäiset viisi vuotta sahasin takapihalla ennenkuin kehtasin ryhtyä antamaan veistoksia lahjaksi sukulaisille.

Nykyään Käkelän saha soi lähes päivittäin ja tuloksena on lehmiä, karhuja, lintuja, koiria, kissoja ja logoja. Suurin veistos tähän mennessä on ollut nelimetrinen.

– Iso kuusi jätettiin juurilleen, huipulla on kotka ja python-käärme kiertää puun alas asti. Rakennustelineet piti tehdä ympärille, Käkelä kuvaili.

Anne Savela