Koulut alkavat koko Suomessa lähipäivinä, mikä tuo lisää lapsia liikenteeseen. Kun Liikenneturva kysyi ala-asteikäisten lasten koulumatkakokemuksista, nousi vaarallisena tai epäselvänä koettu liikenne kurjuuksien kärkeen.
Aikuisille lapsilla oli kolme toivetta: keskittykää ajamiseen, pitäkää nopeus maltillisena ja huomioikaa suojatiet. Liikenneturva peräänkuuluttaa, että lasten liikenneturvallisuus on aikuisten vastuulla.
Koulumatkat ovat tärkeä osa lapsen kasvua itsenäiseksi liikkujaksi liikenteessä, mutta vastaan voi tulla pelottaviakin asioita. Liikenneturva kysyi huhtikuussa 2017 eri puolilla Suomea alakoulua käyvien lasten ajatuksia koulumatkoista. Kivointa koulumatkoissa olivat kaverit, luonto ja liikunta.
Nurjana puolena nähtiin liikenteeseen ja liikennejärjestelyihin liittyvät asiat, kuten autoilijoiden tarkkaamattomuus, liikenteen vaarallisuus, tien ylittäminen, auraamattomat ja liukkaat tiet sekä jalkakäytävän ja pyöräilytien puute. Pelottavina koettiin pimeät polut tai puuttuva valaistus.
– Meidän aikuisten tehtävänä on varmistaa, että koulutie on lapsille turvallinen. Lapsen valmiudet liikkua liikenteessä itsenäisesti kehittyvät vähitellen harjaantumisen kautta. Tätä prosessia auttavat selkeät ja turvalliset liikennejärjestelyt myös työmaiden kaltaisten poikkeusjärjestelyiden yhteydessä sekä luonnollisesti liikennesääntöjä noudattavat aikuiset.
Koulumatkan yhteinen harjoittelu ja kertaus pitkin kouluvuotta auttaa myös tunnistamaan ja selvittämään lapsen kokemat kipupisteet, painottaa Liikenneturvan koulutuspäällikkö Satu Tuomikoski.
Koululaiset olivat panneet merkille myös autoilevien piittaamattoman asenteen. Moitittavaa oli, kun ”autot roiskii lokaa” tai ”autot tulee pyörien kaistalle kaupan edessä”.
– Ei saa unohtaa sitä, että aikuinen – ihan jokainen meistä – on jatkuvana esimerkkinä lapsille, on kyse sitten pöytätavoista tai kiroilusta ratissa. Se, miten aikuiset käyttäytyvät liikenteessä, vaikuttaa siihen, millaisiksi liikkujiksi lapset kasvavat. Aikuisten olisi toimittava hyvinä esimerkkeinä kaikissa tilanteissa, Tuomikoski korostaa.
”Ettei puhuttaisi niin paljon puhelimeen”
Kysyttäessä, miten autoilijat voisivat ottaa lapset paremmin huomioon liikenteessä, koululaiset toivoivat keskittymistä itse ajamiseen, maltillisempaa ajonopeutta ja suojateiden huomioimista. He ehdottivat erityisesti, että ”ei puhuttaisi niin paljon puhelimeen”. Lapset pohtivat myös syitä suuremmille nopeuksille: ”aikuisilla paha mieli ajaessa – kaahaavat”.
– Vaarantaju ja tilannearviointi kehittyvät lapsilla kokemuksen myötä. Olennaista olisi, että liikenteessä kulkemista ei arvaamattomien aikuisten takia tarvitsisi pelätä, Tuomikoski toteaa.
Yli puolet oppilaista (63 %) kertoi käyttävänsä kännykkää koulumatkalla ainakin joskus. Koululaiset vastasivat puheluihin tai soittivat itse, esimerkiksi ”jos äidille tulee tärkeää asiaa, niin soitan silloin”. Kännykkää käytettiin myös pelaamiseen ja musiikin kuunteluun sekä ajan tarkistamiseen ja viestittelyyn.
– Kännykkä on osa arkista lapsen ja vanhemman välistä viestintää. Liikennetilanteet kuitenkin kuormittavat lasta eri tavalla kuin aikuista. Lapsen kyky hahmottaa liikennetilanteita, etäisyyksiä tai lähestyvän auton nopeutta ei ole kehittynyt samalle tasolle kuin aikuisen. Erityisesti tienylitykset ja risteystilanteet ovat hankalia.
Näissä tilanteissa kännykän tuomaa lisäkuormaa ei tarvita. Perheissä voitaisiin vaikka yhdessä sopia, että pysähdytään puhelun tai viestin kirjoittamisen ajaksi. Jokainen vanhempi voi myös miettiä, millaista mallia kännykän käytöstä liikenteessä lapselleen antaa, Tuomikoski muistuttaa.
Samaa mieltä ovat lapsetkin. Kysyttäessä miten koululaiset itse voisivat parantaa turvallisuutta, totesivat he, että kännykkää pitäisi katsoa vähemmän. Myös heijastimen käyttö ja suojatiekäyttäytyminen nousivat esille.
