Urkutaiteilija Christian Ahlskogin musisointi lennätti ainakin monen naiskuulijan mielikuvituksen ihaniin maisemiin: sademetsään, rannalle, pumpulinpehmeisiin pilviin, vihreälle lammelle, jonka yläpuolella värikkäät perhoset tanssivat.
Konserttin sisältyi herkkää, satumaista, mahtipontisia, dramaattista ja harrasta musiikkia. Ahlskog sai esiin hämmästyttäviä säveliä Vimpelin kirkon peruskorjatuista uruista.
– Usein urkukonserteissa harmitellaan sitä, ettei urkuri löydä soittimen kaikkia äänivärejä. Christian onnistui löytämään yllättäviäkin äänensävyjä. Vimpelin kirkkourut ovat pienet, mutta taipuvat hämmästyttäviin äänivärityksiin. Ne ovat erinomaiset ja monipuoliset myös konserttikäyttöön, ihasteli remontin työnjohtajana toiminut Heikki Autio.
Urkujenrakentaja Autio on toimitusjohtaja Suomen johtavassa kirkkourkuja rakentavassa ja korjaavassa yrityksessä, Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy:ssä Espoossa.
Vimpelistä lähtöisin oleva mies sanoo arvostavansa kotikirkkonsa vanhoja urkuja todella paljon. Kangasalan urkutehtaan vuonna 1944 rakentamat 15 äänikerran urut ovat kestäneet niin 1960-luvulla alkaneen kirkkojen teholämmityksen kuin 1980-luvun urkujen uusimisbuuminkin.
– Jos tänne olisi rakennutettu 1980-luvulla uudet, 20-äänikertaiset urut mahdollisimman halvalla, niillä ei tekisi enää mitään. Vimpelin urut on niin hienot, etten haluaisi koskaan rakentaa tänne uusia, Autio pohti.
2500 uutta nahkaosaa
Heikki Autio arveli, että soittopeli saattaa pelata peruskorjauksen ansiosta jopa toiset 70 vuotta.
– Oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että ainakin 20 vuotta ne toimivat. Kaikkia urkuja pitää kuitenkin huoltaa kerran vuodessa – vaikka ne eivät olekaan niin kuin auto, että hajoaisivat huollon puutteessa. Huollettujen urkujen soitto kuulostaa kuitenkin paremmalta sekä kanttorin että kuulijoiden korviin.
Remontin hinnaksi tuli noin 80000 euroa. Uudet vastaavankokoiset maksavat 300000 eurosta ylöspäin. Kuuden viikon ajan pillien, palkeiden ja nahkaosien kimpussa työskenteli 2-4 urkurakennuksen ammattilaista. Yhdeltä normaalia työpäivää tekevältä mieheltä hommaan olisi kulunut aikaa viisi kuukautta, laski Autio.
Kaikki tuhat urkupilliä on poistettu ja puhdistettu sekä tarvittaessa oiottu.
– Lähes 2500 pientä nahkaosaa vaihdettiin; niiden tekeminen on hidasta puuhaa. Urkukorjaus on haastavaa: tarvitaan käsityötaitoja, osaamista ja kokemusta, Autio kertoi.
Autio kiitteli Vimpelin seurakunnan kanttori Arto Turpelaa työporukan sparraamisesta.
– On poikkeuksellista ja hienoa, miten kiinnostunut kanttori on ollut korjaamisesta, vähintään kerran päivässä hän kävi katsomassa meitä. Arton positiivisuus on kannustanut meitä työssämme.
Yhteistyö Virtasen urkurakentamon kanssa ei lopu tähän, sillä peruskorjaukseen sisältyy kahden vuoden huoltotakuu.
Häiriötekijät saatiin pois
Kanttori Turpela on tyytyväinen ”Virtasen miesten” tuloksiin.
– Ennen aina jotain ääniä on jäänyt soimaan, mutta nyt urut ovat toimintavarmat. Enää ei tarvitse ajatella, että mitähän tällä kertaa tapahtuu. Eikä tarvitse hyppyyttää ukkoja täällä monta kertaa vuodessa, Turpela sanoi.
Kaikkiaan projekti kesti puolisentoista vuotta, tarjouspyynöistä lähtien. Konsertin pitänyt Christian Ahlskog toimi asiantuntijana hankintalain vaatimassa kilpailutuksessa sekä korjaustyön valvojana.
– Urkukaappi on tosi tilava. Sisällä pääsee hyvin liikkumaan, joten urut on helppo huoltaa siinä mielessä. Jos urut olisi tehty 1960-luvulla, ne olisivat puolet pienemmät, Ahlskog totesi.
Urkutaiteilijan konsertti sisälsi Mendelssohnia, Lisztiä ja lukuisia suomalaisia säveltäjiä. Päätteeksi kuultiin hänen oma improvisaatioonsa koraalista Sun kätes Herra, voimakkaan.
– Urut tuntuvat hyviltä. Ne ovat täsmälliset, äänet soivat tasaisesti. Peruskorjaus vaikuttaa onnistuneelta, hän analysoi.
Christian Ahlskog toimii urkulehtorina ja kirkkomusiikin linjajohtajana Oulun Konservatoriossa. Hän on valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastolta. Hän on myös suorittanut urkudiplomin ja musiikin maisterin tutkinnon Amsterdamin Konservatoriossa.
Anne Savela
