Lumikenkäily on monipuolinen liikuntalaji ja kaikkea muuta kuin tylsää. Piia Rajala oppi nuotion tekemisen jo pienenä partiolaisena. Hänen retkillään vakio-ohjelmaan kuuluu nokipannukahvit. Kuvat: Hannu Perälä ja Piia Rajala.

Lumikengissä näet maisemat uusin silmin

Talvea odotellessa on hyvä aika miettiä alkavan vuodenajan positiivisiakin puolia, joihin liikkuminen lumikengin ehdottomasti kuuluu.

Lumikengissä liikkuminen on mielekäs tapa liikkua ja viettää vapaa-aikaa: näet ympäristön uusista näkökulmista ja voit tutkia luontoa vaikeapääsyisissäkin paikoissa.

Hiihtäessä seurataan yleensä latua tai kelkan jälkiä, mutta lumikengissä voi vapaasti mennä minne haluaa, kuvailee luonto-ohjaaja Piia Rajala Kipinäkodan Luonto- ja Elämyspalveluista Lappajärveltä.

– Pääset luontoon sinne, minne talvella et muuten pääse. Löydät esimerkiksi eläinten jälkiä, kaivuukuoppia, metsäkanalintujen kieppejä ja hirvien ja peurojen makauksia.

Lumikengissä ei tarvitse myöskään hoilata Ave Mariaa karhujen ja hirvien pelossa.

– Kengät pitävät hangella sen verran kovaa rousketta, että eläimet kyllä lähtevät alta pois.

Piia vinkkaa, että metsään voi perustaa lintujen ruokintapaikan. Jokamiehen oikeuksilla metsässä voi liikkua vapaasti, mutta ruokintapaikkaan on hyvä kysyä lupa metsänomistajalta.

Piikit pohjissa estävät liukastumisen, joten niillä on turvallista liikkua myös liukkaalla jäällä. Kävely voi olla kevyttä tai raskasta, riippuen siitä, mennäänkö tasamaalla vai rinteessä. Myös lumen määrä ja laatu vaikuttaa. Piia kertoo kokemuksesta, että 70-senttisessä höttölumessa saa rämpiä hikimärkänä. Helpossa paikassa kenkäily tuntuu kevyeltä, mutta on silti tehokasta liikuntaa.

– Koko keho saa liikuntaa: jalat, pakarat ja selkä. Ja jos mukana on sauvat, kädetkin tulee treenattua.
Laji sopii hyvin myös ihmiselle, jolla on heikentynyt tasapainoaisti, koska lumikengällä ote maahan on leveä.

Pimeällä luonnossa on hohtoa

Lumikengät ovat maailman vanhimpia liikkumisvälineitä. Wikipedian mukaan niitä on käytetty jo 6000 vuotta sitten. Monelle suomalaiselle laji on vieras, vaikka lumikengät kuuluvatkin urheiluliikkeiden lisäksi nykyään tavaratalojen valikoimiin. Piialle lumikengät tulivat tutuiksi jo lapsena partiossa Kittilässä.

– Ja Levillä niitä oli täydessä käytössä ainakin jo vuonna 1999, jolloin työskentelin siellä.

Rajalan yritys toimii Hotelli Kivitipun läheisyydessä Lappajärvellä. Vuokrattavana on noin 35 paria lumikenkiä eri kokoisille ihmisille välillä 30 – 130 kiloa. Ne ovat hintavia ja laadukkaita lumikenkien aatelia, pysyvät paremmin jalassa ja käyttömukavuus on parempi kuin edullisemmissa versioissa, toteaa Rajala.

– Osassa on pohjapiikkien lisäksi nousurauta, joka helpottaa rinteessä kulkua huomattavasti.
Ihmiset vuokraavat lumikenkiä mukaansa ja menevät minne menevät, mutta Rajala järjestää myös lumikenkäretkiä ryhmille.

– ”Ensi kertaa lumikengillä” on retki, jossa aloitetaan alkeista. Käpsytellään jotakin mukavaa reittiä porukasta riippuen, esimerkiksi kelometsään tai etsimään vaikka jälkiä eläinten liikkeistä. Liikutaan niin, että kaikki pysyvät perässä ja korjataan kävelytekniikkaa, jos jotain korjattavaa on.

”Lumikengillä valkeaan yöhön” -retkellä mennään luontoon pimeään aikaan, mikä monelle olisi yksin liian pelottavaa.

– Ryhmässä kuuluu aina puheenpulputusta ja naurua, joten ei ole vaaraa, että nähtäisiin yhtään eläintä, Piia hymyilee.

Listalla on myös tähti- ja kuukävelyitä. Pimeässä lumikengillä liikkumisessa on oma, erityinen hohtonsa.
– Otsalamppu päässä kun lähtee kävelemään, luonto näyttää ihan erilaiselta.

Retkellä kuin retkellä Piia tekee nuotion ja keittää nokipannukahvit.

– Retkillä moni on ihmetellyt, että on 50 vuotta asunut seudulla, muttei ole koskaan nähnyt tätäkään paikkaa. Täällä on tosi hienoa luontoa, ihmiset eivät aina hoksaa sitä.

Vaikka talvi olisi vähäluminen, se ei mitenkään estä liikkumasta lumikengillä.

– Periaatteessa niillä voisi liikkua sulankin maan aikana, esimerkiksi suolla. Itse en kuitenkaan anna lumikenkiä vuokralle kesäkäyttöön.

Piia sanoo, että laji sopii kaikille, jotka osaavat kävellä.

– Vanhin lumikenkäretkellä ollut asiakas oli 86-vuotias ranskalaismummo.

Anne Savela