Tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvitaan kumppanuutta ja yhteistyötä, totesi Aisaparin järjestämässä Kumppanuusseminaarissa alustajana toiminut erikoisasiantuntija Ritva Pihlaja.

Osallisuus vahvistuu ihmisten omaehtoisessa toiminnassa

– Osallisuuden edistäminen on ennen kaikkea vuorovaikutusta ja sen kehittämistä. Vuorovaikutukseen tarvitaan tahtoa, aikaa, rakenteita ja paikkoja, totesi erikoisasiantuntija Ritva Pihlaja. Hän vieraili Aisaparin järjestämässä kumppanuusseminaarissa kertomassa kuntalaisten, järjestöjen, yritysten, kuntien ja maakunnan yhteistyön tärkeydestä ja merkityksestä.

Seminaarissa pohdittiin kumppanuuteen liittyviä asioita.

Tilaisuuteen osallistui viitisenkymmentä järjestöjen, kyläyhdistysten ja kuntien edustajaa.

– Olen paksun rautalangan ystävä, kun näistä asioista kerron, vitsailee Pihlaja, mutta toteamus kuvaa samalla sitä, miten haasteellista on päästä osallisuuden ja kumppanuuden puhumisesta käytännön tasolle.

Yhteistyötä ja kumppanuutta yhteiskunnassamme tarvitaan siksi, että Suomen pinta-alasta 95 prosenttia on maaseutua ja kolmannes väestöstämme asuu maaseudulla. Julkinen talous on pysyvästi tiukilla, vaikka talouskehitys näyttääkin nyt hyvältä. Suomi ja suomalaiset ikääntyvä ja huoltosuhde heikkenee. Julkista velkaa emme voi kovin paljon kasvattaa.

Pihlaja peräänkuuluttaa keskustelua siitä, miten palveluaukkoja paikataan.

– Ei ole kestävää eikä oikeidenmukaista yhteiskuntapolitiikkaa, että julkinen valta vain vetäytyy.
Suomessa alueet ovat erilaisia. Arki on erilaista asuinalueesta riippuen. Erilaisuuden tunnustaminen on tärkeää.

Ritva Pihlaja puhuu maaseutukuntien palvelujen järjestämisen kovasta kehästä. Kova kehä on kierre, jossa yksi ongelma johtaa toiseen. Tämä palvelujen järjestämisen kova kehä kiristyy jatkuvasti.

– Miten kiinnostavia maaseudun palvelumarkkinat ovat. Millaiset ovat kolmannen sektorin reunaehdot palvelujen tuottajina. Todellisuus on karu, mutta kumppanuudella voidaan ratkaista tätä ongelmaa.

Hyvinvointi ja terveys sekä elinvoima nostetaan usein esille, mutta osallisuus jää vähemmälle huomiolle. Kuitenkin jo kuntalaissa puhutaan osallisuudesta ja maakuntalain luonnoksessa on samansisältöinen kirjaus.

Pelkkä edustuksellinen demokratia ei enää riitä, vaan kuntalaisten monipuolisista vaikuttavista osallistumisen mahdollisuuksista on pidettävä huolta. Osallisuuden edistäminen on vuorovaikutusta ja sen kehittämistä. Osallisuus voi toteutua monella tavalla. Se voi olla tieto-, suunnittelu-, päätöksenteko- tai toimintaosallisuutta.

Ennen puhuttiin yhteistyöstä ja sitten verkostoista, nyt puhutaan kumppanuudesta. Kumppaneita voidaan koota yhteen neuvottelemaan yhteisistä toimintamalleista.

Kumppanuus voi olla pieniä ja käytännönläheisiä asioita, päällekkäisyyksien purkamaista ja arkipäivän yhteistyötä ja tekemistä.

Pihlaja toteaa, että osallisuuden, yhteistyön ja kumppanuuksien edistäminen on rakennettava osaksi julkisten organisaatioiden ja järjestelmien toimintaa ja rakenteita. Työ osallisuuden, yhteistyön ja kumppanuuksien edistämiseksi on myös resurssoitava; itsestään ja koordinoimatta ne eivät rakennu. Tässäkin tarvitaan yhteistyötä.

Aisaparin alueella on tartuttu kumppanuushaasteeseen. Eri puolilla aluetta järjestetään kumppanuuspöytiä, johon kutsutaan järjestöjen, kyläyhdistysten ja kuntien edustajia. Ensimmäisen kerran kumppanuuspöydän ääreen kokoonnutaan Lappajärvellä 13. joulukuuta.