Talviliikuntakausi parhaimmillaan

Luminen talvi on saatu ainakin toistaiseksi jakelualueellemme. Talvilajit, kuten hiihto on jälleen saanut ihmiset mukavasti liikkeelle. Keskisessä Suomessa saamme olla tyytyväisiä, kun verrataan esimerkiksi Etelä-Suomeen. Vantaan sm-kisoissa viime viikonvaihteessa tykitettyjä kapeita latu-uria ympäröivät paljaat pellot.

Hiihtoon kiteytyy jotain, joka koskettaa suomalaista sielunmaisemaa. Se kuuluu samaan sarjaan kuin sisu ja sauna. Lähes jokainen yli 15-vuotias suomalainen kertoo osaavansa hiihtää. Kansallislajimme on voimakkaassa nousussa sekä kuntoilu- että retkeilymuotona.

Museonmäen paikoitusalueelta pääsee lähtemään suositulle Motti-Milian lenkille.

Raikas ulkoilma, upea talviluonto ja kehon liikuttaminen terveellä tavalla on tehokas keino piristää mieltä pimeänä vuodenaikana. Suomessa on hulppeat olosuhteet lähes koko maassa. Säännöllisesti ylläpidettyjä latuverkostoja on kymmeniätuhansia kilometrejä.

Suomen Ladun mukaan hiihto on kestävyysliikuntaa, joka on hyväksi sydän- ja verenkiertoelimistölle. Se alentaa verenpainetta ja vähentää riskiä sairastua sepelvaltimotautiin.

Oikealla tekniikalla hiihtäminen kehittää jalkojen ja käsien suuria lihasryhmiä, keskivartaloa ja selkää. Hiihto ei rasita niveliä eikä siinä tule kovia iskuja, joten se sopii myös monille nivelvammoista kärsiville sekä iäkkäille henkilöille. Hiihto kehittää myös tasapainoa.

Maastohiihdossa aloittelijalle perinteinen tyyli on helpompi hiihtotyyli. Vauhdikkaampaan vapaaseen tyyliin voi siirtyä kunnon kohottua ja suksien hallinnan parannuttua. Kun vaihtelee kahden eri hiihtotavan välillä, lihakset kehittyvät monipuolisemmin. Luisteluhiihto yhdistää kaksi supisuomalaista talvella liikkumisen taitoa. Jos osaa hiihtää ja luistella, oppii varmasti myös vapaan tekniikat.

Suksien mitta on perinteisessä hiihtotyylissä hiihtäjän pituus + 15–20 senttiä. Perinteisen suksen valintaan vaikuttaa myös hiihtäjän paino ja hiihtotaito, jotka määrittävät, miten jäykkä suksen tulee olla.

Taitava ja voimakas hiihtäjä käyttää jäykempää suksea kuin aloittelija. Jäykkyys ja pitoalue vaikuttavat sekä suksen pitoon että luistoon. Perinteiseen tyyliin sopivat sauvat ovat 20–30 senttiä hiihtäjän pituutta lyhyemmät.

Sopiva luistelutyylin suksen mitta on hiihtäjän pituus + 5–15 senttiä. Luistelusukset ovat perinteisen suksiin verrattuna huomattavasti jäykemmät. Taitava ja voimakas hiihtäjä käyttää myös luisteluhiihdossa jäykempiä suksia kuin aloittelija. Erityisesti kilpatason suksia on myynnissä samaa pituutta eri jäykkyyksillä ja eri lämpötila-alueille. Luisteluhiihdossa sauvat on hyvä olla 10–20 senttiä hiihtäjän pituutta lyhyemmät.

Luisteluhiihdossa monojen varren tulee olla korkeampi ja jäykempi kuin perinteisessä. Luisteluhiihtomono on jäykempi myös pohjasta. Monoihin ei pidä jättää niin sanottua kasvun varaa, vaan niitä kannattaa sovittaa hiihtosukan kanssa ja valita mahdollisimman sopiva mono, joka ei kuitenkaan purista.

Lasten hiihtovarusteet kannattaa hankkia ajatuksella. Oikeankokoisilla ja käyttötarkoitukseen parhaiten sopivilla varusteilla hiihdon opettelu on hauskaa ja palkitsevaa. Vääränkokoiset varusteet, esimerkiksi liian pitkät sukset haittaavat menoa ja sotkeutuvat helposti jalkoihin.

Pitkän linjan hiihtovalmentaja, soinilainen Mikko Ahopelto kertoo, että oikeat välineet ovat tärkeät hiihdon opettelussa.

– Väärillä ja edullisilla välineillä hiihtotekniikka ja motivaatio kärsii. Nuorille voi pahimmassa tilanteessa tulla hartia- ja selkäkipuja vääränlaisia hiihtovälineitä käytettäessä. Kannattaa hankkia hiihtovälineet asiantuntevista liikkeistä. Jos perinteisen tyylin voitelutaidot ovat kehnonlaiset, karvapohjasukset on hyvä ja helppo vaihtoehto, opastaa Ahopelto.

Lauri Joensuu Kesport Alajärvestä kertoo, että talvilajien kauppa käy tiiviisti juuri nyt.

– Viime vuosina on usein ollut vähälumisia talvia. Nyt, kun on lunta, ihmiset ovat hankkimassa talviliikuntavälineitä innokkaasti. Erityisen suosittuja ovat Skin-sukset, joissa on ns. karvapohja pitovoidealueella. Ne toimivat erityisen hyvin nollakelissä, mutta myös pikkupakkasella sukset toimivat tavallisella kuntohiihtäjällä hyvin.

Soinissa latujen hoitamisesta vastaa liikuntapaikkojen hoitaja Veikko Väliaho. Hän kertoo, että paksu lumikerros ei ole saanut maata jäähän.

– Motti-Milian lenkki on nyt kierretty. Ongelmia olivat ojat, joissa sula virtaava vesi tahtoi viedä lumet. Nyt kuitenkin 18 kilometrin lenkki on saatu ajettua ja hiihtokunnossa. Samoin Kaihiharjulle Parviaisen suuntaan on neljän kilometrin latu. Vuorenmaahan on ajettu Kirkonkylältä 10 kilometrin latu. Keskustassa on valaistua rataa noin viiden kilometrin verran. Valot syttyvät hämärän tultua ja sammuvat noin klo 22.

Hiihtolatujen hoito saa kehuja

Hiihtoladulla Soinin keskustassa lauantaina sivakoivat Liisa Ahopelto, Kaisa Korpela, Marju ja Jouko Välimäki. Kaikki kehuivat latujen tämänhetkistä kuntoa.

– Peruslenkit ovat loistavassa kunnossa. Kaikentasoisille hiihtäjille löytyy reittejä ja mäkiäkin. Joukolla on hiihtokokemusta vuosikymmenien ajalta. Useana vuonna hän on hiihtänyt peräti vuosiluvun verran. Nyt on tavoitteena hiihtää vähintään mestarisuksittelijan rajan verran eli 500 kilometriä.

Liikuntasihteeri Janne Kujala kertoo, että yhteensä Soinissa on nyt latuverkosta peräti 40 kilometrin verran.

– Muutamaan vuoteen näin paljon ratoja ei lumen puutteen vuoksi ole pystytty hoitamaan. Tammi-helmikuussa on tulossa Kuutamohiihto ja Motti-Milian hiihto. Niistä tiedotetaan tarkemmin myöhemmin.

Kujala kertoo, että myös koulun viereinen jääkiekkokaukalo on myös kovassa käytössä ja lumikenkiä voi lainata kirjastosta, jos omia ei ole. Kunnan nettisivuilla on tarkemmin tietoa hiihtolatujen hoitotilanteesta, latukartoista ja kaukalon käyttövuoroista.

Alajärven ja Vimpelin käytössä olevat radat löytyvät kuntien nettisivuilta.

Rami Puro