Maire Hämeenniemi (vas.) pitelee käsissään lottalapasia, joiden helppo malli on vuodelta 1937. Ohje nostalgisiin lapasiin löytyy netistä. Eva Korpela puolestaan toimi aikanaan pikkulottana. Siitä kertoo myös hänen rintapielessään oleva pyöreä merkki ja kaulassa roikkuva pikkulottariipus.

Alajärvellä toimi aktiivinen lottien paikallisjärjestö

Alajärven lottaosasto toimi aktiivisesti isänmaan hyväksi aina lottajärjestön lakkauttamiseen vuoteen 1944 saakka. Maire Hämeenniemi Suupohjan Lottaperinneyhdistyksestä kertoi Alajärven lottatoiminnan vaiheista Nelimarttojen järjestämässä tilaisuudessa kaupunginkirjastolla.

Alajärven Suojeluskunnan esikunnan vt. päällikkö Matti Kotkaniemi oli kirjeenvaihdossa sotilaspiiriin ja Lotta Svärd-piirijärjestöön. Hän usein mainitsi jo alkuvuodesta 1920, ettei Alajärvellä vielä ole Lotta Svärd-yhdistystä, mutta innokkaat naiset ovat apuna ja muonittamassa. Huhtikuussa 1920 oli muodollisesti perustettu Lotta Svärd-yhdistys ja pidettiin ensimmäiset iltamatkin.

1921 paljastettiin Sankaripatsas, jonka tarjoiluissa lotat onnistuivat Kotkaniemen mukaan hyvin. 1921 perustettiin valtakunnallinen Lotta Svärd -järjestö. Alajärven paikallisosasto muodostettiin 4.2.1923. Kyläosastoja perustettiin vuosien varrella viisi.

Lotat muonittivat, järjestivät juhlia ja myyjäisiä, ompeluiltoja ja arpajaisia. He olivat innokkaita osallistumaan kaikkiin tilaisuuksiin ja kursseille. -Tärkeää oli vapaussodan invalidien ja kaatuneiden perheiden taloudellinen tukeminen, Hämeenniemi kertoi. Vastaavaa lotat tekivät myös talvi- ja jatkosodan aikana.

Ennen sotaa Alajärvellä oli lottia 168, mutta lottia liittyi lisää kun sodan pelko kasvoi. Kyläosastojen jäsenet suorittivat aktiivisesti lottakursseja. Sen jälkeen voitiin tehdä lottalupaus kirkossa. Lupaus ja lottapuku velvoittivat toimimaan sääntöjen mukaisesti. Lotat kunnioittivat isänmaata ja olivat uskonnollisia.

9-15-vuotiaat tytöt pääsivät pikkulotiksi. Tilaisuudessa Eva Korpela muisteli omaa pikkulotta-aikaansa, johon kuului esimerkiksi seppeleiden kantaminen rintamalla kaatuneiden hautajaisissa. Työilloissa pikkulotat tekivät muun muassa sidontatarvikkeita.

Lotat valmistivat jo ennakkoon ennen sotaa miehille vaatteita. Rintamalle lähtiessä lotat eivät saaneet valita mihin tehtäviin menivät. Alajärveltä lähdettiin rintamalle useisiin tehtäviin, mutta lottia tarvittiin myös kotiseudulla.

Lotat tekivät ilmavalvontaa talvisodan aikana, lähettivät paketteja rintamalle ja valmistivat varusteita miehille. Alajärvelle tuli 200 metriä valkoista kaksilevyistä lakanakangasta, josta ommeltiin talvisotaan lumipukuja. – Niitä ommeltiin monessa perheessä urakalla, Hämeenniemi sanoi.

Lotat ovat hankkineet Alajärven sankarihaudoille 1/3 niillä olevista marmorilaatoista. -Seuraavan kerran kun menette sinne miettikää, että naiset ovat osallisena laattojen hankkimisessa, Hämeenniemi sanoi.
Lottajärjestöt lopetettiin vuonna 1944 fasistisena järjestönä.

Kaikki arkistot, vaatteet ja muut esineet piti hävittää. Lottatoiminta oli pitkään vaiettua, mutta lotilla on ollut suuri merkitys suomalaisessa järjestötoiminnassa. Vasta vuonna 1991 pääministeri Esko Aho toi valtiovallan terveiset ja antoi virallisesti tunnustuksen lotille.

Myös martoilla on oma osuutensa sota-ajan historiassa. Kun Sortavala vallattiin takaisin, venäläisten sotilaiden käyttämät rakennukset tarkastettiin ja martat pyydettiin puhdistamaan ne. Lisäksi martat perustivat marttamajoja, antoivat neuvontaa ja perustivat kaupunkeihin viljelyspalstoja.


Jaana Koivukoski