Muistineuvoja Päivi Jussila kertoi, miten vaikkapa tutuntuntuisen käsityön käteen ottaminen tuo muistisairaallekin muistoja mieleen.

Vapaaehtoistyö toimii Lehtimäellä poikkeuksellisen hyvin organisoituna

Vapaaehtoistyö eri muodoissaan toimii Lehtimäellä tehokkaasti ja hyvin organisoituna. Toiminnan järjestäytyminen on tapahtunut lyhyessä ajassa ja alkanut samantien pyöriä poikkeuksellisen mallikkaasti. Kaikki toimijat puhaltavat samaan hiileen ja tulosta saadaan aikaan.

Vapaaehtoistoimijoiden keväällä saaman Toimekasta toimintaa -jäsenjärjestöavustuksen myötä vapaaehtoistoimijoille järjestettiin torstaina koulutus- ja virkistyspäivä, jonka sisältö sopi hyvin vinkeiksi esimerkiksi hoivakodeissa usein vieraileville ja omaishoitajille.


Lehtimäen Vapaaehtoistoimijoiden käytössä on laaja virikevarasto, joita voi käyttää niin vierailuillakodeissa kuin laitoksessakin.

Aiheesta mitä tehdä muistisairaan kanssa hoivakodissa tai kotona kertomassa oli muistineuvoja Päivi Jussila Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistyksestä.

– Wau, teillä on täällä tosi hieno meininki! Olette lyhyessä ajassa luoneet toimivan verkoston ja teette paljon hyvää yhdessä, Jussila totesi.

– Virikevarastonne on todella hyvä – sieltä löytyy monipuolisesti ideoita tekemiseen. Lehtimäellä tuntuu olevan meininki, että kaikki on mahdollista ja mikään ei ole mahdotonta.

– Tanssia voi, vaikka olisi pyörätuolissa. Tärkeintä on se tunne, kun ottaa toista kädestä kiinni, niin pian sitä jo tanssiikin!

Jussila itse on toiminut ennen Muistiyhdistykselle siirtymistään viriketoiminnan ohjaajana tehostetussa palveluasumisessa ja hänellä on paljon käytännön kokemusta muistisairaan kohtaamisesta ja siitä, miten muistisairasta voi innostaa ja kannustaa.

Hän muistutti, että muistisairaalle oma nimi ja kotipaikka ovat usein hyvin tärkeitä. Muistisairas on tärkeää kohdata ihmisenä ja siksi on hyvä, jos käytettävissä on edes vähän taustatietoja joilla osoittaa tuttuutta ja turvallisuutta.

Lehtimäellä kodeissa, joissa vapaaehtoiset vierailevat, on otettu käyttöön muistikirja, johon vapaaehtoiset ja omaiset voivat kirjata tietoja ja muistoja kyseisestä henkilöstä. Palvelukotiin siirtyessä vihko kulkee mukana ja hoitajat ja vapaaehtoiset saavat siitä taustatietoja.

– Muistakaa, että vapaaehtoisina kohtaatte ihmisen juuri sellaisena kuin olette, se riittää. Silti kannattaa heittäytyä, vaikka vähän hullutellakin, mokaamista ei tarvitse pelätä, Jussila kannusti.

Hyviä vinkkejä kaivella positiivisia muistoja esille on käyttää apuna jotakin, jota voi koskettaa tai joka tuoksuu tutulle. Se voi olla puunoksa, vanha kahvipannu, käsityö… jotain joka tuo konkreettisen muiston. Kahvipannu kädessä on helppo muistella, miten meilläkin oli tällainen!

– Miehet ovat haastava ryhmä, sillä he ovat yleensä vähemmistössä ja naiset ovat puheliaampia. Silti miehillekin olisi hyvä olla jotain. Hevoset ovat usein asia joka nostaa muistoja miehille. Se voi olla suka, hevosenkenkä tai vaikka kokonainen hevonen!

Hullutkin ideat voivat olla toteuttamiskelpoisia, sillä Jussila itse kertoo tuoneensa muistisairaille jopa kasan lunta! Usein ulkoilun järjestäminen on hankalaa ja monet eivät edes halua ulos, joten jos ihminen ei pääse ulos, sen tunteen voi tuoda sisälle.

– Puiden ruska on helppo tuoda sisälle oksissa ja jos ei pääse lumeen, lumen voi tuoda sisälle. Kyllä se vähän aikaa kestää ennen kuin sulaa ja sinä aikana lunta ehtii koskettaa, tehdä palloja.
Pienillä asioilla on muistisairaalle suuri merkitys.

Jussila kertoi, että musiikki on yksi tärkeä tie muistoihin, eikä vapaaehtoisen tarvitse olla ammattilainen tuodakseen musiikin lähelle muistisairasta.

– Teidän ei tarvitse murehtia sitä, muistaako muistisairas asiaa enää huomenna. Se hetki on tärkein, kun hän saa onnellisen muiston, kun saatte yhteyden. Se riittää, sille hetkelle ei tarvita suurempaa jatkoa tai kantamista.

Päivän ohjelmassa oli myös fysioterapeutti Tarja Suokonaution vinkit virikevaraston liikunnan pienvälineiden käyttöön ja siihen, miten niitä voi hyödyntää hoivakotikäynneillä ja kodeissa.


Tuula Jokiaho